Aihearkisto: Jääkiekko, urheilu

”Mummeli” vauhdissa

Etelän-retkeni odotetuin urheilutapahtuma oli tänään Synergia-Areenalla pelattu naisten jääkiekko-ottelu JYP vs. Blues. Koska JYP johtaa sarjaa puhtaalla pelillä ja Blues on yhtä selvä kakkonen, kärkikamppailusta odotettiin tiukkaa vääntöä.

Vain ensimmäisen erä oli tasainen (1-1), mutta sitten JYP meni menojaan ja tehtaili päätösnumeroiksi 10-2. JYPin 42-vuotias ykkösketjun sentteri Riikka Välilä iski neljä maalia ja syötti yhden; edellisenä iltana Kärppiä vastaan lukemat olivat samat.

Tällä kaudella pelaamissaan 10 ottelussa Riikka on tehnyt 20 maalia ja antanut 18 maalisyöttöä, ja hänen pistekeskiarvonsa 3.8 on sarjan paras. Yli kymmenen vuoden tauon pelihommista pitänyt ihmemummeli on huippukausiensa iskussa!

Riikan haastattelu Radio Kompassin sivuilla.

Todellinen talvilaji

Eilinen oli Jyväskylässä oikea talvipäivä, kaunis ja kylmä. Iltaseitsemältä oli pakkasta 23.5 astetta, kymmenen astetta enemmän kuin Rovaniemellä. Lähdin uteliaisuuttani katsomaan Oikeita Talviurheilijoita.

Viitaniemen urheilupuiston jäällä pelattiin jääpalloa, vastakkain paikallinen JPS ja Mikkelin Kampparit. Pelaajille heikkotuulinen pakkanen on luultavasti tuiskua mieluisempi; katsojista en ole aivan yhtä varma.

Ottelupöytäkirjaan ei ollut merkitty maksaneiden katsojien määrää. Nopeasti arvioituna heita saattoi olla viitisenkymmentä. Vierasjoukkue voitti ottelun numeroin 3-4 ja sama mies, Juho Liukkonen, teki kaikki Kamppareiden maalit.

Jääkiekkomiehenä nostan hattua jääpalloväelle, pelaajille, toimareille ja katsojille. Kaikki ylimmän sarjatason joukkueet harjoittelevat ja pelaavat nykyisin tekojäällä, mutta muuten sään armoilla. Suomessa ei ole ensimmäistäkään lajille sopivaa hallia, Ruotsissa niitä on peräti 14 ja Venäjällä 6 .

Innostuin jääkiekosta koulupoikana Jyväskylässä. JyPn kotikaukalo oli Nisulan montussa eilisen peliareenan paikalla. Joskus pelattiin kovallakin pakkasella.

Kaksi muistelusta:
Pakkina ja lukkarina
Harjulta Hippokselle – 60 vuotta jyväskyläläistä jääkiekkoilua

Uudet ja vanhat mestarit

Näin eilen pitkästä aikaa liigaottelun livenä. Paikka oli Hakametsän halli ja vastakkain Ilves ja JYP. Luvalla sanoen ottelu ei ollut tasoltaan kummoinen. JYP vei pisteet pelaamalla ns. fiksua vieraskiekkoa.

Peli oli näennäisesti tasainen, mutta matka yhden maalin tappiosta yhden maalin voittoon on mittamattoman pitkä. Toivottavasti Ilves säilyttää tappioputkesta huolimatta pelihuumorinsa nähdyllä tasolla.

Mestaruusviirit ja jäädytetyt paidat hallin katossa vetivät vieraan hiljaiseksi. Joukossa on jokunen tuorekin paita, mutta edellisestä mestaruudesta alkaa olla aikaa. Tappara on ollut lähellä monena keväänä, mutta sehän ei riitä.

JYPillä oli kokoonpanossaan kaksi uutta nuorten maailmanmestaria, Veini Vehviläinen ja Sami Niku. Kummaltakin nähtiin hyvä peli.

Sale ja Kassu

Ensimmäinen erä ei ollut Suomelta kovin kummoinen, mutta toisen erän pelillinen hallinta palautti täyden luottamuksen joukkueen mahdollisuuksiin. Ja lopussa kiitos seisoi.

Olen seurannut jääkiekkoa pitkään ja riemukkaita voittoja on tullut nähdyksi ennenkin. Niitä ovat vuorollaan tarjonneet miesten, naisten ja nuorten maajoukkueet ja oma seurajoukkueeni JYP. Tunneasteikolla mitattuna kovimpia juttuja ovat olleet ensimmäiset mestaruudet: A-maajoukkueen ikimuistoinen vuoden 1995 mestaruus, nuorten finaalivoitto vuodelta 1998 ja JYPin selkävoitto Kärpistä keväällä 2009. Jos Torinossa olisi tullut olympiakultaa, se olisi varmasti listan ykkönen.

Pelitapahtumana eilisillan ottelu nousee kuitenkin omalle tasolleen: draaman kaari ei olisi ollut yhtään huikeampi, vaikka olisin saanut laatia käsikirjoituksen itse. Viime minuutin tasoitus tarvittiin, jotta huipennus säästyi jatkoerään. Ratkaisijan rooli oli varattu  minun ja monen muun kiekkojännärin papereissa Kasperi Kapaselle. Ja millaisen ratkaisun! Täydellistä.

Eilen päättynyt turnaus oli sikäli poikkeuksellinen, että maaleja mätettiin urakalla, ja suomalaispelaajat valtasivat pistepörssin kärkipaikat. Sen sijaan perinteiset vahvuutemme, joukkuepuolustaminen ja maalivahtipeli loksahtivat kohdalleen vasta välieräpelissä Ruotsia vastaan. Loistokasta se ei ollut vieläkään, mutta onneksi riittävän hyvää. Kiitos, Leijonat!

Reksa ja Piku

Nostan vilkkaan palloiluviikonlopun ykkösasiaksi Kärppä-ikoni Jari Viuhkolan pelinumeron jäädyttämisen. Viuhkola on pelaaja, jota sekä oma väki että vastustajat arvostavat erittäin paljon.

Kärppäorganisaatio on vetänyt näissä huomionosoituksissa maan tiukinta linjaa: Raksilan hallin katossa oli ennestään vain Reijo Ruotsalaisen kymppipaita. Oulussa asuessani sain seurata Reksaa livenä, ja hän on edelleen suosikkipelaajalistani kärkinimi. Onneksi olkoon Piku, pääsit hyvään seuraan!

Eilisen pelillinen ilonaihe oli JYP:n maalivahtikoulun mallioppilas Veini Vehviläisen ensimmäinen liigaottelu, joka ei olisi voinut sujua paremmin: nollapeli ja 30 torjuntaa. Vastassa oli Pelicans.

* * *

Sitten joutsenpäivitys. Laskin tänään aamupäivällä Ounasjoen suistoalueella 90 aikuispukuista joutsenta.

Puolivahingossa Ruotsiin

Jätin kulttuuri-ihmiset tilaisuuteensa kaupungin keskustaan ja ajoin Suensaaren pohjoisosaan. Toivoin näkeväni lintuja, ja kartalla alue näytti kiinnostavalta veden ja kuivan maan labyrintilta.

Jalkauduin uimarannan pysäköintialueella ja huomasin pian tulleeni laajan golfkentän laitaan, vieressä virtasi Tornionjoki. Eri puolilla kenttää näkyi parikymmentä pelaajaa kärryineen.

Kävelin puolisen kilometriä ja jäin penkille tarkkailemaan tilannetta. Viereen oli pystytetty taulu, josta en paljoa ymmärtänyt. Sen kuitenkin, että tämän 16. väylän ihannetulos eli par on neljä.

Sää oli aurinkoinen, mutta ukkonen jyrisi koko ajan pohjoisen suunnalla. ”Ei se tuosta suunnasta yleensä päälle tule”, vakuutti viereeni istahtanut pelaaja. Hän pääsi väylälle viimeisenä, koska aloitti lähempää lippua, punaisella merkitystä paikasta.

En yhtään ihmettele, että golf on kilpailuhenkisten jääkiekkoammattilaisten kesäinen suosikkilaji: taitoa ja keskittymistä vaativa eikä liian raskas. Tasoitusten ansiosta eritasoiset lajin harrastajat voivat pelata keskenään.

Lajin olemusta miettiessäni pohjoisesta lähestyi äänekäs parvi merihanhia. Linnut laskeutuivat rantaveteen pensaikon taakse, mistä ne myöhemmin siirtyivät keskelle jokea. Parvi oli yllättävän suuri, laskin 210 lintua. Kun kotiin palattuani olin ilmoittamassa havaintoa Tiiraan, huomasin hanhien oleskelleen Ruotsin aluevesillä.

Valtakunnanraja jakaa golfkentän siten, että väylistä 11 on Ruotsin ja 7 Suomen puolella.

Kiriläisiä luokkakuvassa

Löysin pelukopan pohjalta vanhan luokkakuvan, joka ehti olla pitkään kadoksissa. Kyseessä on Jyväskylän keskuskansakoulun 3. luokka 1959-60. Kiltin näköisiä poikia ja erinomainen opettaja, Alpo Mäkelä.

Keskuskansakoulu oli siihen aikaan oppilasmäärältään Suomen suurin, ja tällä asteella rinnakkaisluokkia oli (ainakin) yhdeksän. Koulua käytiin kahdessa vuorossa: iltavuoro alkoi kahdeltatoista tai yhdeltä ja päättyi usein vasta iltakuudelta.

Vanhasta kuvasta tekee juuri nyt ajankohtaisen monen oppilaan puseroon ommeltu rintamerkki:

Pesäpalloseura Jyväskylän Kiri perustettiin vuonna 1930, voitti ensimmäisen mitalinsa 1949 ja ensimmäisen mestaruutensa 1953. Mestaruuksia on kaikkiaan seitsemän ja muita mitalisijoja 13. Muistan elävästi mestaruuden vuodelta 1964; silloin pelattiin vielä Harjun nurmikentällä.

Kouluvuosien jälkeen en ole ollut Kirin jäsen, mutta Kirin ja Kirittärien kannattaja olen edelleen. Hiljaisemman jakson jälkeen myös miesten tekemisessä on hyvä meininki, jota täältä kauempaakin on ilo seurata.

Kirin 85-vuotisjuhlaottelu pelataan huomenna Hippoksella. Tsemppiä peliin!

Lyhyet vai pitkät kalsarit?

Jääkiekkopiireissä tunnetun urbaanilegendan mukaan päävalmentaja Kari Jalonen joutui HIFK:ssa pelatessaan armottoman pilkan kohteeksi, kun pukukopissa nähtiin hänen käyttävän pitkiä kalsareita. Oli toki talvi ja ehkä pakkastakin, mutta Stadi elää tavallaan.

Sodankylän kiekkopiireissä pukeuduttiin tilanteen mukaan ja naureskeltiin Vaasan Sportin valmentajalle, joka piti kiinni etelän etiketistä ja palellutti paikkansa. Ulkona oli pakkasta yli 40 astetta ja hallissa 20. Näinkin siedettävään lukemaan päästiin lämminilmapuhaltimien ansiosta. Vuosi oli muistaakseni 1998, ja SoPan c-juniorit pelasivat valtakunnallista divaria.

Kun lähdin keskiviikkona katsomaan pesäpallo-ottelua, vedin jalkaan pitkät kalsarit. Näin tein, vaikka on kesä ja juhannusviikko. Koska lämpötila oli himpun verran toisella kymmenellä ja istuin paikallani kaksi tuntia, vaatetus osoittautui juuri sopivaksi. Onneksi pesäpallo on junttilaji eikä alushousuista pidetä lukua.

Itse peli oli jännittävä ja koleassa säässä pelatuksi yllättävänkin tasokas. Vastassa oli perinteikkään Oulun Lipon kakkosjoukkue, jonka kotijoukkue haastoi oikein miehekkäästi. Sain hyvän vastineen pääsylippuun sijoittamilleni kolmelle eurolle.

Monien hyvien suoritusten joukkoon mahtui yksi historiallisen huono: olenkohan koskaan nähnyt aikuisten sarjapelissä kolmea hutia yhden lyöntivuoron aikana! Viimeisellä yrityksellä maila tosin hipaisi palloa sen verran, että pilli piippasi laittoman lyönnin ja palon merkiksi.

Ottelu ratkesi vieraiden voitoksi supervuorossa yleisön odotellessa jo kotareita eli kotiutuslyöntikilpailua. Ratkaisijana oli vieraiden lukkari, joka kunnostautui sekä pelaajana että suunsoittajana. Palkintona viimeksi mainitusta nousi keltainen kortti.

Kausi ja ura pakettiin

Jääkiekkokausi saatiin pakettiin viime yönä, kun Chicago voitti finaalisarjassa Tampa Bayn neljännen kerran. Suomalaisittain on merkittävää, että Kimmo Timonen sai päättää hienon uransa toivomallaan tavalla.

Voittajajoukkueen muut suomalaiset olivat Teuvo Teräväinen ja Antti Raanta. Vastapuolella pelasi Valtteri Filppula, joka voitti Stanley Cupin Detroit Red Wingsin riveissä kaudella 2007-08.

Suomalaiset jääkiekon ystävät kannattavat luullakseni NHL-joukkueista niitä, joita omat suosikkipelaajat edustavat.  Kun  Chicago passitti Sami Vatasen Anaheimin kesälomalle välierävaiheessa, toivoin Blackhawksin menevän samaa vauhtia päätyyn asti.

Syitä on kaksi: Kimmo Timonen ja Blackhawksin logo. Se on mielestäni NHL:n ylivoimaisesti tyylikkäin.