Aihearkisto: Linnut

Paannejäätä

Kiipesin eilen Ounasvaaralle. Luontopolkua kelpasi kävellä ja keli oli mainio: Urheiluopiston mittarissa -15, tuuli heikko ja aurinko paistoi nätisti.

Ennen Välirakan laavua kulkijoita varoitettiin jäisestä polusta. Syytä olikin, sillä kaltevaa paannejäätä oli laajalti. Minulle ilmiö on tuttu, mutta osalle polun käyttäjistä paannejää tulee varmaankaan eräänlaisena bonuksena.

Laavulla on hyvin huollettu lintujen ruokintapaikka, jonka ansiosta toivoin heikon lajitilanteeni kohentuvan merkittävästi. Niin tapahtuikin. Kahvinjuonti keskeytyi, kun kuusen latvasta viereeni putosi käpy. Asialla oli hieman yllättäen pähkinähakki, joita lenteli paikalla ainakin kolme.

Lisäksi laavulla näyttäytyivät tali- ja hömötiainen, töyhtötiainen, käpytikka ja puukiipijä. Tiiraan ilmoitettua harmaapäätikkaa en onnistunut näkemään.

Tielle kävellessäni ihastelin auringon valoa lumisten puiden latvuksissa.

Nenät ja nokat

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Otsikko liittyy 7000 askeleen kävelylenkkiin, jonka tein tänään raikkaassa 17 asteen pakkassäässä. Arvaatko montako lintua, lentokonetta ja hiihtäjää näin lenkillä? No et, mutta mitä niistä eniten?

Ennen ensimmäistäkään lintua ylitseni oli suhissut jo kolme lentokonetta, Finnairin vuorokone ja kaksi charterkonetta. Chartereista toinen oli kuvan Easyjet, tulossa luultavasti Italiasta.

Pian koneen mentyä näin ensimmäiset linnut, variksen ja harakan. Kirkkolammella lisäsin listaan kaksi varista ja talitiaisen, joka oli minulle vuoden ensimmäinen. Eilisellä retkelläni näin varisten ja harakoiden lisäksi joitakin puluja, naakkoja ja kaksi viherpeippoa. Vuodenpinnoja on koossa vaatimattomat kuusi.

Kirkkolampea kiertävällä ladulla näin 7-8 hiihtäjää tositoimissa tai valmistautumassa suoritukseen. Yksi heistä oli ilokseni alle kouluikäinen juniori, tekniikka hyvin hallussa.
Kirkonjyrhämän jäällä oli kolme pakkasta pelkäämätöntä onkijaa.

Kun pari lentokonetta suhisi ylitseni, tilanne niiden ja hiihtäjien kilpailussa tasoittui, linnut pitivät perää. Odotin niiltä loppukiriä torin vaiheilla. Sellaista ei kuitenkaan tullut, joten jaetun kärkisijan valtasivat hiihtäjät ja lentokoneet.

Aamulla ensimmäisen havainnon Lapista Tiiraan ilmoitti Pekka omalta ruokinnaltaan Kolarista, 13 kuukkelia. Samaan nokkalukuun päästäkseni minun on laskettava yhteen kaikki vuoden aikana näkemäni linnut!

Edit
3.1. lintutilastoni kohentui hurjasti: näin 90 pulua, 9 naakkaa ja 20 tilheä,

Joulupostaus 15 vuoden takaa

Tilhet ovat lopultakin oivaltaneet, mitä varten pihlajat marjoja kasvattavat. Tällä viikolla Rovaniemen pihlajissa on nähty monen sadan yksilön parvia. Lisäksi kaupungissa on useita räkättirastaita, ja tiistaina näin kolme taviokuurnaa.

Suuri tilhiparvi syö hetkessä marjattomaksi valitsemansa pihlajan, mutta ei koske viereisen puun vähintään yhtä mehevän näköisiin marjoihin. Kumma juttu.

Maistoin lintujen hyljeksimiä marjoja, eikä niissä minun mielestäni ollut mitään vikaa. Mutta minähän olenkin ihminen enkä tilhi!

Puluja & turisteja

Lintuhavainnoilla mitattuna eilisen päiväkävelyn saldo oli kehno. Näin kymmenkunta pulua, muutamia variksia ja pari harakkaa. Erikoista on se, että en havainnut ainuttakaan pikkulintua.

Tänään onnistuin paljon paremmin. Marttiinin vanhan tehtaan ruokinnalla oli useita kymmeniä puluja ja puolenkymmentä varpusta. Lisää puluja löytyi Jätkänkynttilän vaiheilta.

Ounaskoski täyttyi viikolla joen kuljettamista jäälautoista. Lisää ei toistaiseksi tule, koska Lainas on jäässä. Rautasillalta Kirkonjyrhämälle virta oli avannut kapean sulan veden rännin, jota ei vielä toissapäivänä näkynyt. Kosken rannalla näkyi turisteja enemmän kuin pitkään aikaan. Useimmat lienevät olleet ulkomaalaisia.

Rajajääkärinkadun kerrostalon pihakoivussa istui parvi tilhiä, jotka odottivat pääsyä vuorollaan tyhjentämään pihlajia lopuista marjoista. Menin katsomaan lähempää, laskin linnut ja ilmoitin Tiiraan 50 yksilöä.

* * *
Edit
Kaivoin eilisen pulukuvan arkistosta, mutta alla oleva on otettu tänään. Laskin siitä 105 pulua, ja määrä on pitkään aikaan suurin Rovaniemeltä Tiiraan ilmoitettu. Osa linnuista jäi ulos rajauksesta, mutta en ryhdy arvailemaan lintujen todellista kokonaismäärää.

Sivuroolissa merisirri

Maanantaina näkemäni elokuva perustuu löyhästi Rosa Liksomin Finlandia-palkittuun romaaniin Hytti nro 6 (WSOY 2011). Tarkkaan ottaen sanottiin, että elokuva on Liksomin kertomuksen innoittama.

Luin kirjan tuoreeltaan, pidin siitä ja kirjoitin (v. 2013) mm. seuraavasti:

Liksom hyödyntää nuorena naapurissa näkemäänsä, vyöryttää lukijan eteen inhorealistisia visioita junaympäristöstä ja pysähdyspaikoista. Neuvostoihmistä edustaa miespuolinen hyttikaveri, kammottava tyyppi josta lopulta sentään löytyy jotain positiivistakin sanottavaa.

Visiot olivat elokuvassakin inhorealistisia, mutta hyttikaveri vähintään siedettävä, melkeinpä symppis. Ei häntä ainakaan pelätä tarvinnut!

Ajattelin, että varmaankin osa elokuvan läntisestä asiakaskunnasta ajoittaa tapahtumat nykyhetkeen vähän niin kuin Kaurismäen elokuvien visiot Suomesta. Melkoinen matkailumainos!

Minulle tämän mainion elokuvan mieleenjäävin hetki on se, kun Jäämeren rannalla kuvatussa loppukohtauksessa vilahtaa merisirri. Kuvan sirrit on kuvattu Jurmossa.

Lunta meillekin!

Hartaasti odotettu lumisade alkoi ennustettuun aikaan vähän ennen aamuyhdeksää ja jatkuu yhä. Pikaisen kelikamerakierroksen perusteella voin sanoa, että Näätämön aluetta lukuun ottamatta koko Lappi on valkoisena.

Kävin aamupäivällä katsomassa, onko Kirkkolampi jäässä: mitä kuuluu isokoskeloille, joita lammella on nähty viime päivinä kymmenittäin, enimmillään peräti 81. Tänään koskeloita oli neljä, ja nekin lähtivät joelle päin pitäessämme palaveria Jukan ja Jarnon kanssa. Lammelle tullessani lumisella nurmikolla hyppeli viluisen oloinen laulurastas.

Tänään Tiiraan ei toistaiseksi (klo 17) ole ilmoitettu ainuttakaan laulujoutsenta. Vielä eilen Andreas laski Niskanperän tornista 233 aikuista joutsenta ja 89 poikasta. Poikkeuksellinen syystulva vaikeutti ruokailua ja ajoi joutsenet liikkeelle Ounasjoen suistosta. Koskeloita ja sukeltajasorsia veden nousu ei häiritse, mutta vesistöjen jäätyminen sitä enemmän.

Pyy pokkarilla

Näin Jääskeläisen suoralla linnun, joka ehti hävitä ennen kuin sain kiikarin esiin. Jatkoin kävelyä ja kohdalle ehdittyäni laji selvisi. Kyseessä oli pyy, ensimmäinen tänä vuonna näkemäni. Itse asiassa pyitä oli viisi, emo ja neljä poikasta.

Poikaset olivat rastaan kokoisia ja täysin lentotaitoisia. Yksi jäi oksalle odottamaan, että otan kameran taskusta ja näppään kuvan. Siitä tuli tällainen:

Kuvasta näkee, että poikasella on hassu töyhdönaihio terhakkaasti pystyssä.

Lapissa kaikki…

Kesän vaihe konkretisoitui tänään Harjulammella. Lintumaailma oli hiljentynyt: pajulintu lauloi ja naurulokkikoloniasta kuului kirkumista. Jossain kauempana kaklatti lammelle pistäytynyt harmaalokki.

Turvelautalla oli kaksi vesilintukoirasta, sinisorsa ja haapana. Linnut nukkuivat silmä auki ja näkivät varmaankin päiväunia kevään kohokohdista. Nyt siitä muistutti enää juhlapuku, joka sekin oli alkanut rapistua.

Rannalta löysin ruohokanukoita. Laji on kolmas Harjulammen rantojen valkokukkainen: raate aloitti ja seuraavaksi ennätti vehka. Myös ruohokanukan kukinta oli lopuillaan. Matkalla huomasin, että pujot, pietaryrtit ja monet muut loppukesän kukkijat olivat jo nupulla.

Lintutornissa sain kimppuuni parven mäkäriä. Ne eivät purreet, mutta kiusasivat sen verran, että piti jatkaa matkaa.

Kirkkolammella kolmena kesänä pesinyttä silkkiuikkuparia ei ole enää näkynyt. Sitä on ollut hauska seurata senkin vuoksi, että myös koiraslintu osallistuu esimerkillisesti poikasista huolehtimiseen.

Suureen maailmaan

Viime päivinä olen ajatellut lintujen elämän ensi vaiheita: munasta kuoriutumista ja mitä sen jälkeen tapahtuu. Muutos on joka tapauksessa suuri, mutta erityisen järisyttävä se on vesiympäristöön sopeutuneilla pesäpakoisilla linnuilla. Tällainen on esimerkiksi telkkä.

Lintukäsikirjan Pohjolan linnut värikuvin mukaan telkkänaaras munii vuorokauden välein 6-11 munaa pönttöön tai palokärjen hakkaamaan luonnonkoloon. Haudontavaihe kestää noin kuukauden ja alkaa vasta kun munamäärä on lopullinen. Tästä johtuu, että kuoriutuessaan poikaset ovat lähes täsmälleen saman kokoisia.

Kuoriutumisen jälkeen poikaset pysyvät pöntössä vuorokauden tai puolitoista, mutta sitten on aika kiivetä pöntön aukolle ja hypätä suureen maailmaan. Pönttö tyhjenee muutamassa minuutissa, minkä jälkeen emo johdattaa kulkueen veden ääreen sopivaksi katsomaansa paikkaan.

Kuluvan kesän ensimmäinen telkkäpoikue osui silmiini Harjulammella viime viikolla. Varsinkin emon sukeltaessa poikaset hakivat toisistaan turvaa niin tiheänä lauttana, että lukumäärän selvittäminen oli lähes mahdotonta.

Telkkäemot eivät ruoki poikasiaan, vaan johdattavat nämä sopivaan ympäristöön. Ja koska telkkä löytää ravintonsa vesistön pohjasta, myös poikasten on opittava sukeltamaan. Lintukäsikirja ei kerro, minkä ikäisenä tämä tapahtuu. Itse arvelen, että enintään päivä siihen menee. Nälkä on ankara oppimestari!

Kun katselin Ruokolammella sukeltelevia telkänpoikia, ihmettelin miten ilmavalta näyttävä höyhenpallo ylipäätään pääsee pinnan alle!

Jos omatoimisin poikanen harhautuu liian etäälle, tekkäemo puuttuu asiaan. Emon kutsuessa poikanen porhaltaa hirmuista vauhtia muiden joukkoon.

Jäät sulavat

Kemijoella nähtiin ennen vappua jonkinlainen jäidenlähtö, joka kasasi jäitä Kirkonjyrhämään. Nyt Jyrhämän jäät ovat täysin sulaneet. Ounasjoen suiston jäät ovat sulaneet paikoilleen, tilanteesta yläjuoksulla en osaa sanoa.

Lampien jäätilanne vaihtelee. Kirkkolampi on toista päivää jäätön, Harjulampi on vielä puoliksi jään kattama. Eri suunnassa sijaitseva Ruokolampi on jäänyt viime aikoina vähälle huomiolle, mutta tänä iltana päivitin tilanteen. Lammen eteläreuna oli jäässä, pohjoisreuna sula koko lammen pituudelta.

Näin lammella kuusi vesilintua, kolme telkkää (2/1), taviparin ja sinisorsakoiraan. Yksinäisten lintujen puolisot olivat varmaankin munimassa tai jo hautomassa.

Kuvassa näkyvä kerrostalo valmistunee kesän kuluessa.

Edit
Seuraavana aamuna (15.5.) Harjulampi oli jäätön.