Aihearkisto: Luonto

Ahvenanmaan eläimiä

Olen jo kertonut retkellä tapaamistani linnuista, nyt on muiden eläinten vuoro. Näin Ahvenanmaalla ajellessani alun toistakymmentä sorkkaeläintä, joista suunnilleen puolet oli lehmiä ja muut kauriita. Lehmät taisivat olla vielä navetoissa.

Maakunnan vaakunassa komeileva sarvipää on käsittääkseni saksanhirvi. Näin siitä huolimatta, että lajia ei enää tavata alueella.

Autoilijoita sorkkaeläimistä varoittavassa kyltissä ja alla olevassa kuvassa loikkaa metsäkauris.

Otin ”taidekuvan” iltahämärissä Kökarissa. Melko lähellä kuvauspaikkaa tien varteen pystytetyssä varoitusmerkissä oli hieman yllättäen hirvi. Se toi mieleen ennen matkaani lukemani tiedon, jonka mukaan kökarilaisissa hirvipeijaisissa kokkeina ja tarjoilijoina toimivat pelkästään miehet. Asiaa korostettiin erikseen, vaikka käytäntö lienee melko yleinen muuallakin.

Kökar on käärmesaaren maineessa, ja toivoin näkeväni pitkästä aikaa kyyn. Sää suosi paistattelua, mutta siitä huolimatta en tavannut ainuttakaan. Leirintäalueella minulle vakuutettiin, että maine on ylimitoitettu ja käärmeitä näkee harvoin.

 

 

Jungfrudans ja Grace – näkymiä Ahvenanmaalta

Matkani Ahvenanmaalle on kirjailija Ulla-Lena Lundbergin innoittama. Luin kevään aikana kaikki hänen suomeksi käännetyt kirjansa, ja halusin tutustua Kökarin saareen ja ahvenanmaalaisen laivanvarustamisen historiaan.

Viimeksi mainittua esitellään kiinnostavasti ja korkeatasoisesti Ahvenanmaan merenkulkumuseossa. Samalla lipulla pääsee myös Pommernille.

Vahvimmat luontoelämykset liittyvät tällä kertaa kasveihin. Lapista tulleena voi vain ihmetellä, että kolmenlaiset vuokot ja kevätesikot kukoistavat jo täyttä päätä – monin paikoin valtavina kenttinä.

Linnuista näkyvimpiä ovat kyhmyjoutsenet ja harmaahaikarat, joita kumpiakin näkee Maarianhaminan kaupungin ilmatilassa. Muutamat kyhmyjoutsenet hautoivat vain parinkymmenen metrin etäisyydellä vilkkaasti liikennöidystä Eckerön tiestä.

Kuten arvata saattaa, ohi jyräävä liikenne ei häiritse lintuja vähääkään, mutta tien laitaa tepasteleva jalkamies on mahdollisimman epäilyttävä tapaus!

Kökarissa keskityin Hamnön ”kirjalliseen” ympäristöön. Kirjailija Lundberg syntyi Kökarin pappilassa ja hänen isänsä kirkkoherra Pehr Lundberg hukkui lähisalmeen helmikuussa 1949.

Toinen erityisen kiinnostuksen kohde oli Otterböte, pronssikautinen hylkeenpyytäjien asuinpaikka. Se tuntuu olevan kovin kaukana merestä, mutta maan kohoaminen ja kasvillisuuden muuttuminen selittää asian. Uskomattoman hieno ja suojainen paikka!

Merivartioston tien varresta lähtevä Kalenin polku tarjosi vaikuttavien kallioiden ja räjäytettyjen suojavarustusten lisäksi mukavan yllätyksen. Jungfrudans on pieni, hyvin säilynyt jatulintarha kauniissa ympäristössä. Sen äärellä hiljentyessä tuli ajatelleeksi, että onneksi kohde sijaitsee näinkin vaivalloisen kävelymatkan päässä tieltä. Eipä Kökar toisaalta taida muutenkaan olla reikäpäävandaalien kärkikohteita.

Tuntumaa nykyaikaiseen merenkulkuun kertyi runsain määrin matkustajana ja töllistelijänä. Matka Kökariin taittui kahdessa ja puolessa tunnissa yhteysalus Skiftetillä. Menomatkalla jouduin ajamaan auton sivuparvelle. Tila on niin kapea, että oli työ ja tuska keplotella autosta ulos.

Joutuuko minua pykälää tai kahta järeämmän kaliiperin kuski kököttämään autossa koko matkan, vai otetaanko kuljettajien ruumiinrakenne huomioon lauttaa ladattaessa?

Maarianhamina on meri- ja merenkulkukaupunki parhaasta päästä. Lisäksi lähellä satamaa on poikkeuksellisen hyvä laivankatselupaikka, minulle tuttu edellisiltä käynneiltäni. Seurasin eilen alkuiltapäivän paraatia paikallisen asianharrastajan kanssa.

Solkkasimme sekaisin ruotsia, englantia ja suomea. Kuulin häneltä, että aiemmin samana päivänä Maarianhaminaan oli saapunut tanskalainen purjealus. Selvitin netistä, että kyseessä oli täystakiloitu kolmimastoinen purjelaiva. Kävin illalla tervehtimässä Georg Stage -nimistä alusta.

Palasin Kökarista yölautalla ja seurasin aikani kuluksi lähivesien liikennettä Marinetrafficin kartalta. Osasin katsella oikeaan suuntaan, ja näin Viking Gracen etenevän kohti Långnäsiä yllättävän pimeässä yössä.

Kuvasin Viking Gracen Amorellalta keskiviikkona.

 

Sulan vaiheilla

Kovien yöpakkasten päätyttyä Ounaskoskella on alkanut tapahtua.

Näin eilen sulan vaiheilla 22 naurulokkia, 3 harmaalokkia, 15 telkkää, 7 sinisorsaa, kaksi joutsenta ja 19 pulmusta. Tänään lokit ja pienemmät vesilinnut olivat paikalla, mutta joutsenia ja pulmusia ei näkynyt.

Yleensä rantatörmillä ja jyväruokinnoilla viihtyvät pulmuset olivat tulleet Ounaskoskelle herkuttelemaan koskikorennoilla. Monet muutkin linnut napsivat jäällä ja lumen pinnalla vaeltavia korentoja: esimerkiksi varikset, naurulokit ja västäräkit (sitten kun saapuvat paikalle). Tänään näin ensi kertaa sinisorsan niissä puuhissa.

Eilen ja tänään Lapin muuttolintulistaan on lisätty monta lajia. Omista havainnoistani toistaiseksi mainittavin on eilen nähty kurki. Se viiletti myötätuulessa kaupungin keskustan yli pohjoiseen.

Muiden Tiiraan ilmoittamista havainnoista ehdottomasti hupaisin on Äkäslompoloon etsiytynyt nokikana. Lintu oli pyrkinyt 1.4.2014 takaoven kautta Hotelli Ylläskaltioon.

Koskelta vaaralle

Jurmosta palattuani olen käynyt Ounaskoskella jo seitsemänä päivänä saukkoa tapaamatta. Sunnuntaina näin sentään tuoreita jälkiä: saukko oli käynyt sulalla kalastamassa ja nukkumassa rantatörmän kolossa.

Samana päivänä törmäsin toisiin tuoreisiin jälkiin Kirkonjyrhämän jäällä. Emo ja poikanen olivat olleet tulossa kohti Ounaskoskea, mutta sitten olikin tehty u-käännös ja palattu Rantavitikan suuntaan.

Olen melko varma, että ainakin viimeksi mainitut saukot olivat liikkuneet pimeän aikaan, ehkä myös Ounaskoskella käväissyt yksilö.

Tänään nousimme Raunon kanssa koskelta vaaralle ja tapasimme Markon sattumoisin Urheiluopiston kohdalla. Seurasimme tunnin verran lintujen touhuja Ounasvaaran poikkeuksellisen laadukkaalla ja hyvin hoidetulla ruokintapaikalla.

Näimme viisi lajia tiaisia, puukiipijän, pähkinähakin ja kaksi kuukkelia. Lisäksi lähistöllä naputteli käpytikka, tällä kertaa kuitenkin omia eväitään.

 

Yllättäviä sääilmiöitä

Untuvatakille tuli käyttöä ensi kerran tämän talven aikana. Kun lähdin aamulla Ounaskoskelle, Rovaniemen rautatieasemalla (virallinen mittauspiste) oli lähes kolmekymmentä astetta pakkasta.

Viivyin lenkillä kaksi ja puoli tuntia ja sinä aikana pakkanen hellitti kymmenellä asteella. Untuvatakki oli kävellessä aivan liikaa. Lauhtuminen taittui n. klo 13.30, jolloin pakkasta oli enää 7.5 astetta.

Poikkeuksellisen nopea lauhtuminen liittyy lounaistuulen voimistumiseen. Aamulla oli lähes tyyntä, mutta iltapäivällä ja illalla puuskissa mitattiin jo kymmenen sekuntimetrin lukemia.

Tämän päivän sääilmiöitä edelsi voimakas lämpötilan lasku: pakkanen kiristyi reilun vuorokauden aikana yli kaksikymmentä astetta.

Viiksekäs hurmuri on oikukas esiintyjä

Ounaskoskella touhunnut saukko pääsi viime viikolla Ylen uutisiin ja esiintyi luontevasti turhia jännittämättä. Laji sai runsaasti uusia ystäviä.

Palasin Jurmosta maanantaina aamupäivällä. Silloin sauna houkutteli saukkoja enemmän, mutta eilisaamuna riensin koskelle. Rannoilla odotteli toistakymmentä fanittajaa, muun muassa iskuryhmä päiväkodista. Valitettavasti esiintyjät puuttuivat.

Saukkoja ei näkynyt tänäänkään. Harmin paikka: aamun valo oli kaunis ja sitä oli joulunajan harmaisiin päiviin verrattuna ruhtinaallisesti.

Erikoisia kirvestöitä

Villisika lienee saapunut Jurmoon Virosta, alkumatkan luultavasti uimalla ja lopun kellumalla. Torahampaista päätellen kyseessä oli nuori koiras (?). Saapumisajankohdasta ei ole tietoa.

Löysimme sian tiistaina saaren pohjoisrannalta osittain kivikkoon hautautuneena. Kaivoimme sen esiin lintujen iloksi, ja Aarni viimeisteli kattauksen kirveellä. Ruho oli niin umpijäässä, että kirveen hamarapuolella kokeiltaessa kuului kilahdus.

Erikoistarjous pantiin merkille heti poistuttuamme paikalta: sattumoisin ohi lentäneet merikotka ja korppi pudottivat korkeutta ja kaartelivat sian yläpuolella.

Seuraavana aamuna nousimme Tykkikallion laelle tähystämään, mitä haaskalla tapahtuu. Merikotkia oli kolme; vanha lintu pelästyi siluettejamme ja nousi siivilleen. Todella arka lintu, matkaa oli kartalta mitattuna tasan kilometri. Haaskan lähistölle jäi kahden merikotkan lisäksi kaksi korppia, viisi varista ja kalalokki.

Erikoiset kaivu- ja kirvestyöt jatkuivat perjantaina saaren etelärannalla. Puoliksi hiekkaan hautautunut harmaahylje kaivettiin esiin ja jätettiin kirveellä viimeisteltynä odottamaan ruokavieraita. Paksun rasvakerroksen ansiosta ruho oli sula ja meidän mielestämme herkullisen oloinen.

Lauantaina haaskan vaiheilla näyttäytyi merikotka, mutta hylje oli koskematon. Sama juttu sunnuntaina. Merikotkan epäluuloisuus ei yllättänyt, mutta ihmettelin korppien ja varisten puuttumista. Olisikohan niin, että veneet ja tervaleppämetsä ovat lintujen mielestä liian lähellä.

Jos pakkaset jatkuvat, linnut tuskin pystyvät vastustamaan traanin houkutusta.

 

Talvi tuli etelään

Hartaasti odotettu talvi tuli tänne Jurmoon viime viikon lopulla, ensimmäiset lumet satoivat lauantaina. Lunta ei ole vieläkään kuin nimeksi, mutta pikkupakkasia pitelee ja rantavedet jäätyvät hyvää vauhtia. Aarni ja minä saavuimme saareen sunnuntaina; lintuasemalla oli ennestään Markus.

Maanantain havainnointi tuotti 27 lajia, mukavimpina kiuru, 21 pulmusta ja 2-3 muuttohaukkaa. Jäätyneistä rannoista johtuen merisirrejä ei taida tällä kertaa näkyä. Tiistain ainoa kahlaaja ei ollut lintu laisinkaan.

Joutsenia on paikalla vähemmän kuin edellisillä käynneilläni, kyhmyjoutsenia joitakin kymmeniä ja laulujoutsenia vielä vähemmän. Kuvassa kaksi kyhmyjoutsenta iltalennolla.

Aattona töissä

Lauantaina kaupunkilaisia ihastuttaneet saukot hävisivät muualle kahden päivän ajaksi, mutta tänään kolmikko oli palannut Ounaskoskelle.

Emo ahkeroi täyden työpäivän, teki ehkä sata sukellusta kolmen tunnin aikana. Poikaset odottelivat ruokaa jään reunalla eivätkä turhaan. Yleisin saaliskala näyttäisi olevan vaaksan mittainen made.

Toivotan blogin lukijoille hyvää ja rauhallista joulua.

Rantaremmi koolla

Wednesday, December 23rd, 2009

Saukko oli päällimmäisenä puheenaiheena, kun rantojen miehet tapasivat pitkästä aikaa.

Eilen Rauno oli jo kaukaa huomannut, että sillalta näkyy jotain erityisen mielenkiintoista. Naapurin mieshän se siellä kuvasi saukkoa oikein urakalla.

Vesa puolestaan kertoi, että saukko oli asustellut Ounaskoskella jo melkein viikon.

Tänään saukkoa ei enää näkynyt, puluja sentään. Jano oli päässyt yllättämään.