Aihearkisto: Muut aiheet

Kommentit kisoista

Suomen esitykset jääkiekon mm-kisoissa jäivät vaatimattomiksi, ja ainoa valopilkku oli rankkarivoitto Kanadasta. Siitä tosin on kiittäminen maalivahti Juuse Saroksen loistopeliä. Torjujalle itselleen supertähtien MacKinnon-Crosby nollaaminen oli vaisun NHL-kauden jälkeen tarpeellinen voimaannuttava kokemus.

Suomen 7 sija oli pettymys vain niille, jotka odottivat mitalia. Ruotsissa taatusti odotettiin vaikka mitä, mutta puolivälierässä USA koulutti tylysti Tre Kronoria. Median ruoskinta Aftonbladetissa oli niin armotonta, että siihen verrattuna Antti Pennasta on silitelty myötäkarvaan.

Kisat tullaan muistamaan Tanskan superyllätyksestä: kiekon pikkumaa pudotti kiekon suurmaan pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella. Lopetin tulosseurannan kolmennessa erässä siinä vaiheessa, kun Kanada onnistui lopulta tekemään maalin ja se tuntui jäävän ottelun voittomaaliksi. Aamulla en ollut uskoa lopputulosta todeksi.

Suomalaisittain historiallista oli se, että vuosikymmenien ajan Suomen pelejä selostanut Antero Mertaranta vetäytyi muihin tehtäviin. Miehellä on kiistattomat ansionsa, mutta minä arvostan enemmän asiantuntemusta kuin ylenpalttista värittämistä. Onneksi maksukanavilta löytyy mitat täyttäviä manttelinperijöitä.

USA hallitsi hienokseltaan tasokasta ja jännittävää loppuottelua. Myös jatkoajalla hopealle taipunut Sveitsi pelasi tavalla, josta Suomessa voidaan olla kateellisia. Iltaottelu venyi niin myöhään, että jätin loppuseremoniat väliin. Näin valitettavasti jäi näkemättä kisojen muistettaviin kohokohtiin luettava USA:n joukkueen hieno kunnianosoitus liikenneonnettomuudessa menehtyneelle pelikaverilleen.

Ratsuväki mukana paraatissa

Osallistuin eilen kunniakäyntiin Kalevankankaan sankarihaudoilla. Tilaisuus oli arvokas ja onnistunut siitä huolimatta, että yli lentäneestä Hornetista kuului vain ääni.

Juhlallisuuksiin osallistui myös neljä hevosta ratsastajineen, joita ensin luulin poliiseiksi. Sammonkadulla sain ryhmästä kuvan, josta huomasin ratsastajien punaiset housut. Ihmettelin asiaa, koska olisin odottanut housujen olevan keltaiset.

Wikipedia tietää, että ratsuväki liikkuu ja taistelee ratsain. Keltahousuiset rakuunat puolestaan ovat ratsain siirtyvää, mutta jalkaisin taistelevaa jalkaväkeä. Lisäksi kerrottiin, että nykyisin hevosia käytetään vain juhlatilaisuuksissa.

Myrskyviikko mökillä

Viikko alkoi normaalilla syyssäällä, mutta ennuste lupaili myrskyä keskiviikon-torstain vaiheille. Todellista myrskyä ei lopulta saatu, navakkaa tuulta toki ja ajoittain sakeaa lumipyryä. Eniten huolta aiheutti sähkön katkeaminen, ja sitä paikalliset pitivät todennäköisenä. Ari kävi keskiviikkona auraamassa tien ja jätti meille kaiken varalta Trangian.

Ensimmäinen varoitus saatiin illalla kesken liigapelin. Kaikki valot sammuivat, mutta peli jatkui koska katselin sitä läppärin ruudulta. Katkos kesti vajaan tunnin. Ehdimme tutustua sähköyhtiön katkokarttaan, ja siinä majapaikkamme näkyi punaisena pallona. Yöllä oli toinen katkos, jonka kesto ei selvinnyt.

Aamulla herättyämme sähköt olivat poikki, mutta palautuivat juuri kun olin saanut Trangian tulille. Keittimestä oli siis hyötyä! Koillistuuli jatkui aluksi navakkana, mutta ei yltänyt lähellekään myrskylukemia. Ilalla alkanut lumisade jatkui koko päivän, mutta tuuli alkoi laantua iltaa kohti eikä meillä enää ollut ongelmia. Monet naapurit eivät olleet yhtä onnekkaita: joillakin katkos kesti kaksi vuorokautta ja eräässä 6 km:n päässä sijaitsevassa kohteessa vielä kauemmin.

Perjantai oli pakkaspäivä, ja tuulelta suojaiset rantavedet jäätyivät hyvää vauhtia. Avovettä oli kuitenkin riittävästi vesilintujen tarpeisiin: aamulla näyttäytyi viiden isokoskelon parvi ja puolilta päivin yksinäinen sinisorsanaaras.

Lauantaina järvi oli kauttaaltaan jäässä.

Ruskossa palaa

Sain tiistaina iltapäivällä Rovaniemeltä viestin, jossa kysyttiin näkyykö Ruskon tulipalon savu meille. Hyökkäsin parvekkeelle ja toden totta: nurkan takaa tuprutti mustaa savua, jota tuuli työnsi etelään. Valtava kasa biojätettä oli syttynyt yöllä palamaan Ruskon jätteidenkäsittelyasemalla, jonne tarkkailupaikalta on matkaa vähän reilu kilometri.

Vaarailmoitus koski aluksi Ruskon ja Lintuhytin alueita, mutta tuulen suunnan muututtua se laajennettiin koskemaan myös Kaukajärveä ja Annalaa. Ongelmallisen ja paljon keskustelua herättäneen laitoksen tulevaisuus joutuu entistä kriittisempään tarkasteluun.

Täällä Hervantajärvellä Ruskon haitoilta on onneksi vältytty, mutta Lintuhytissä asuvia ei käy kateeksi: vaikka savua ei tulisikaan, hajuhaitta on jatkuva.

Lisäys
Pitkään jatkuneen palon sammuttaminen vaati suunnattoman määrän sammutusvettä. Sitä saatiin letkulla luonnonlähteestä (!) palopaikan lähistöltä ja kuljetettiin tankkiautoilla Ahvenisjärvestä.

Kävin eilen Ahvenisjärvellä tarkistamassa tilanteen. Vedenotto oli jo päättynyt, mutta letkut olivat vielä paikalla. Järven pinta oli laskenut arviolta puoli metriä.

Sytykepuut ja amerikankiehiset

Kuvien virrassa vilahti näkymä tavaratalon vapaa-ajanosastolta: nippu vaakasanmittaisia puunsälöjä siististi pakattuna hintaan 3.50 €. En löytänyt kuvaa uudelleen, mutta kuukkeloin tuotteen termillä sytykepuut.

Alalla on jo kilpailua, mutta Bilteman söpö rasia teki vaikutuksen ja mainospuhe herätti ajatuksia. Olen tuhrannut erämaissa tulien kanssa kymmenet vuodet tietämättä, mikä olisi ollut luonnollisin tapa hoitaa asia. Koivualueella on joskus käynyt mielessä, että rinkkaan voisi ottaa pulikan tervasta. Se on tehokas ja mielestäni luontevampi vaihtoehto kuin tavaratalosta ostettu sytykepuu.

Jos tuli on pakko saada syttymään eikä tyylipisteillä ole merkitystä, paras keino on ns. amerikankiehinen eli loraus sinolia…

Jos olisin kurki…

Ajattelin aamulla, että kurkena lähtisin tänään muuttomatkalle. Syyskuu on jo puolivälissä, ja pitkään jatkunut vastatuuli kääntyi muuttajille myötäiseksi. Sadekaan ei enää haitannut. Vein kiikarin ja kameran parvekkeelle valmiiksi, koska uskoin kurkien olevan kanssani samoilla linjoilla.

Aamupäivällä Tiiraan ilmestyi kolme ilmoitusta muuttavista kurjista, joten aivan hakoteillä en arvailuineni ollut. Iltapäivällä ilmoitettiin lisää havaintoja, mutta mistään varsinaisesta muuttopäivästä ei todellakaan voi puhua. Sää oli muuten hyvä, mutta kunnon termiikit puuttuivat. Niitä kurjet arvostavat.

Oman tarkkailuni tuotti yhden havainnon: 89 kurjen parvi lensi talon yli etelään klo 12.50. Tapansa mukaan linnut ilmoittivat liikkeellä olostaan, ja ehdin hyvin ottaa muutamia kuvia. Tässä niistä yksi.

Ikivanhaa

Olen retkeillyt viime vuosina Lapissa kerran vuodessa Krikan Sammun merkeissä. Kohteena ovat olleet vähemmän tunnetut erämaa-alueet, joilla muita kulkijoita tapaa äärimmäisen harvoin. Tällä kertaa tarkoituksena oli mennä Peurakairaan, mutta tieyhteyden katkeaminen muutti suunnitelmat ja kohteeksi vaihtui Puljun erämaa. Koska kaksi retkeen varattua päivää meni sadetta pitäessä, varsinainen vaellus kutistui kolmen yön mittaiseksi.

Retken muistettavinta antia olivat erämaasta löytyneet varhaisen ihmistoiminnan merkit. Pyyntikuoppia on merkitty kattaan, mutta ikivanhaan asuinpaikkaan osuminen oli iloinen yllätys. Jotain erityistä toivoimme kuitenkin näkevämme, koska erämaassa sijaitseva lampi oli nimetty Talolammeksi. Panimme paikan merkille ohi kulkiessamme ja palasimme seuraavana päivänä katselemaan sitä tarkemmin.

Lammen koillisrannalla oli tasainen niittymäinen alue, jonka läpi kulki joitakin ojamaisia kaivantoja. Löysimme harvasta koivikosta kolme vajaan metrin korkuista ja kolmen metrin levyistä kumpua, jossa kasvillisuuden seassa näkyi valikoidun näköisiä kiviä. Tuttu arkeologi viestitti, että asuinpaikka on tiedossa ja että löytämämme kummut ovat ”kiukaallisia tupasijoja”. Tasaiselta niityltä löytyi lisää kiviä n. 1×2 metrin suorakaiteen muodossa. Tällä paikalla lienee sijainnut kota tai muu tupaa kevytrakenteisempi asumus.

Löytö kannusti mielikuvituksen villiin laukkaan. Millaista elämää erämaassa on vietetty ja milloin? Onko Talovaarassa asuttu ympäri vuoden vai pelkästään sulan maan aikana? Kuuluvatko asuinpaikka ja pyyntikuopat ajallisesti yhteen?

Nettiosoitteesta muinaismuistot.info löytyi kaipaamamme ajoitustieto, mutta vain asuinpaikan osalta: ”historiallinen 1200 jaa.” Osa pyyntikuopista saattaa olla vielä tätäkin vanhempaa perua. Kuoppien käyttö jatkui paikoin hyvinkin pitkään, jopa 1800-luvulle saakka.

Itse retki oli lyhyt, mutta antoisa. Minulle erityisen sykähdyttävää oli nähdä ennen retkeä soihin hyvinkin epäluuloisesti suhtautuneet retkikaverit ylittämässä eteen osunutta laajaa avosuota. Asennemuutosta toki tarvittiin mutta ennen kaikkea asianmukaisia jalkineita: nauhakengät olivat vaihtuneet kotimaisiin polyuretaanisaappaisiin.

Oheisia

Eläinten kuvaaminen on enimmäkseen odottelua. Odotetaan ihan mitä tahansa tapahtuvaksi, mielellään tietysti jotain yllättävää. Lammella näköpiiriin ilmestyy jokin muu lintu kuin kaakkuri, varsinainen syy odotteluun. Viime kesän mainittavin vieraileva tähti oli vesimyyrä.

Kun jäät sulivat vapun tienoilla, kevättunnelmissaan kurnuttavat sammakot hallitsivat ajoittain äänimaailmaa. Yhdellä uimarilla oli matkustaja selässään!

Korennot ovat niin haasteellisia kuvattavia, että kelvollista esitettävää ei vielä ole. Päiväperhoset ovat paljon helpompia. Tänä kesänä on näkynyt esimerkiksi karttaperhosia.

Kaikki yllättäjät eivät ole eläimiä. Tämän vuoden toukokuussa kaakkurilammen yli jyrisi parvi Nato-sotaharjoituksiin osallistuneita Apache-taisteluhelikoptereita. Jos laajakulmainen objektiivi olisi ollut valmiiksi paikallaaan, olisin ehkä saanut kopterit ja lentävän kaakkurin samaan kuvaan.

Ministeri ja kuovin nokka

Biologian opintoihini Oulun yliopistossa kuului tilastotieteen peruskurssi. Siitä on ollut paljon hyötyä.

Professori kertoi meille opiskelijoille, miten voidaan selvittää kohtuullisin kustannuksin mutta silti luotettavasti vaikkapa suomalaisten kuovien nokan pituus. Ei tarvitse mitata populaation jokaista kuovia; kohtuullisen kokoinen otanta riittää, kunhan se on satunnainen eikä valikoitunut.

Kurssilla siis opittiin, millaisesta määrästä yksittäisiä havaintoja on lupa tehdä yleistäviä johtopäätelmiä. Koska tieto pätee lähes kaikilla elämänaloilla, jokaisen osanottajan suhteellisuudentaju parani merkittävästi.

Viime viikolla uutisoitiin, että julkisuudessa esitettyjä väitteitä poliittisten nuorisojärjestöjen haamujäsenyyksistä ei ole aihetta selvittää pintaa syvemmältä. Tämä ministeri Arhinmäen ohjauksessa syntynyt johtopäätös ei ole yllättävä, mutta perustelu ihmetyttää ja herättää myötähäpeää. Näin HS:

Ministeriö toteaa raportissaan, että haamujäsenten löytämiseksi olisi pitänyt tavoittaa kaikki järjestöjen 41 656 jäsentä.

Ministeri Arhinmäki arvioi, että tämä olisi ollut täysin mahdotonta.

Niin olisikin, melkein yhtä mahdotonta kuin Suomen kaikkien kuovien pyydystäminen nokan mittaamista varten – ja täsmälleen yhtä tarpeetonta.

Mutta mistäpä tämän voisi tietää, jos ei ole käynyt tilastotieteen peruskurssia!

(teksti elokuulta 2014, löytyi pöytälaatikosta)

Hiihdon iloa Suolijärvellä

Täydellinen sää suosi sunnuntaina Suolijärvellä järjestettyä lasten hiihtotapahtumaa. Ajoitus meni nappiin, sillä edellisen päivän tuuli ja tuisku olisi varmasti latistanut pienten hiihtäjien pelihuumorin lähelle nollaa. Nyt nautittiin ja saatiin onnistumisen elämyksiä laajalla rintamalla!

Vuosi sitten vastaava kilpailu käytiin Suolijärven jäällä, nyt syystä tai toisesta ranta-alueella. Hiihdettiin siis murtomaata perinteisellä tyylillä.