Kirjoittajan arkistot: V.Vasama

Eipäs juupas

Friday, April 13th, 2007

Toissapäiväinen Kainuun metsäpeurakannan romahtamista käsitellyt postaukseni on lainattu kokonaisuudessaan susisivujen foorumille. Siinä keskusteluympäristössä tunnen jääväni pahasti ristituleen. Tässä tyylinäyte:

“Suomalainen rehti ja reipas riistamies valehtelee aina ja tietoisesti – ei näistä jutuista voi muuta päätellä.”

Referoin HS:n 11.4.2007 julkaisemaa uutista, jossa merkittävimmäksi syyksi metsäpeurojen alamäkeen nimetään susikannan vahvistuminen. Tekstiäni ei ole suoraan kommentoitu, mutta sen lainannut palstan moderaattoreihin ja vakiokirjoittajiin kuuluva nimimerkki kertoo heti seuraavassa puheenvuorossa, mitä mieltä asiasta kuuluu olla:

“Elinympäristöjen suojelu on kaikkien lajien suojelun kannalta aivan ensisijaisen tärkeää. Metsäpeuralle tämä elinympäristö tarkoittaa vanhoja metsiä. Jos sama suhtautuminen tulee jatkumaan, ja metsiä yhä ajatellaan vain runkokuutioina, kaikki muut keinot metsäpeuran suojelemiseksi tulevat olemaan riittämättömät.”

Virkaveli tai -sisko todistaa samaa:

“Metsäpeuralla ei voi Suomessa mennä hyvin – siitä ei koskaan tule nuorten talousmetsien yleislajia – eikä se koskaan tule Suomessa yleiseksi. Metsäpeura on täysin riippuvainen vanhojen metsien sirpaleista – joutuu toki liikkumaan talousmetsissäkin alueiden välillä – metsää kun Kainuussa on sirpaleittain vain siellä täällä.”

Vanhojen metsien väheneminen on kiistaton tosiasia, mutta ihan joka asiaan sitä ei kannattaisi sotkea. Kainuun metsäkuva: metsien ikärakenne ja pirstoutuneisuus oli varmaankaan suunnilleen nykyisellään jo viime vuosituhannen lopulla, mutta siitä huolimatta peurakanta vahvistui ja laajensi esiintymisaluettaan.

Toisaalta voidaan kysyä, johtuuko Suomenselän metsäpeurakannan kaikinpuolinen hyvinvointi siitä, että sen esiintymisalueella on erityisen paljon vanhoja metsiä? Ei tietenkään. Esimerkiksi kuukkeliin verrattuna metsäpeura on ympäristövaatimuksiltaan täysi opportunisti.

Miksi yksinkertaisen asian ymmärtäminen ja/tai tunnustaminen on niin vaikeaa? Taustalla jäytää varmaankin pelko siitä, että jos kehitys jatkuu nykyisellään, metsäpeuran suojeleminen Kainuussa saattaa vaatia alueen susikannan harventamista. Tietääkseni kukaan ei tällaista ole vielä esittänyt, mutta susisivujen väki on jo valmiiksi kaivautunut puolustusasemiin. Sudensuojelijoiden on mahdotonta hyväksyä susien tappamista tällä perusteella.

Hesarin artikkelin kartan luulisi antavan myös suojeluväelle ajattelemisen aihetta. Kartan “Susikannat Suomessa helmikuussa 2007″ eriväriset täplät kertovat susilauman tai -parin esiintymisestä paikkakunnalla. Pohjoisin, susiparia tarkoittava täplä on Kuusamossa, ja puoli Suomea ammottaa tyhjänä!

Tilanne on hämmentävä. Kainuun metsäpeuroja ei saa suojella susilta, mutta poroja saa!

Viikonloppu Varangilla

Monday, March 26th, 2007

Retki Jäämeren rantaan oli lyhyt, mutta antoisa. Lähdimme perjantaina iltapäivällä ja palasimme sunnuntai-iltana. Koko ajan saimme nauttia loistavasta säästä.

Lumipeite tuntureilla oli yhtenäinen ja vuonon pohjukka laajalti jäässä, mutta linnuista päätellen kevät oli hieman etuajassa. Esimerkiksi Ekkeröyn kajavayhdyskunta vaikutti jo täysilukuiselta; Hornöyan suunnalta kaukoputken kenttään saatiin suuri määrä vilkkaasti lenteleviä lunneja.

Runsaslukuisimmat vesilinnut vuonolla olivat allihaahka ja alli, tässä järjestyksessä. Ainoa pieni pettymys oli se, että emme nähneet ainuttakaan kyhmyhaahkaa. Toinen tavoitelaji, sympaattinen ja reipas merisirri nousi kertaheitolla suosikkilajieni joukkoon.

Kaikenlaista muutakin mukavaa nähtiin. Merikotkia kaksi, joista toinen istui kivellä varisten kiusattavana melko lähellä tietä. Varpusia ja variksia näkyi paljon monenlaisissa paikoissa, harakoita harvakseltaan ja Vadsön ja Vardön taajamissa joitakin puluja. Vadsön ilmalaivamaston juurella pökkelehti 8-päinen jänisparvi arvattavasti voimakkaissa kevättunnelmissa.

Muita lintuharrastajia emme tavanneet, tavallisista matkailijoista puhumattakaan: ainoat näkemämme ulkomaalaiset rekisterikilvet olivat meidän autossamme. Kesällä kaikki on toisin.

Posted in , Matkailu | Edit | Comments Off

Ernst Haasin kuvia Kuopiossa

Friday, January 26th, 2007

Kappas vain, Kuopiossa toimivan VB-valokuvakeskuksen kesänäyttelynä nähdään itävaltalaissyntyisen Ernst Haasin (1921-86) kuvia. Pääosan elämäntyöstään Haas teki Yhdysvalloissa saatuaan kutsun kuuluisan Magnum -kuvatoimiston jäseneksi.

Haasin kuvaajanuraan kuuluu monenlaisia töitä aikakauslehtireportaaseista Marlboro-mainoksiin, mutta minä innostuin hänen ”luontokuvistaan”. Kuvateos The Creation ilmestyi v.1971, ja löysin sen tuoreeltaan Jussi Aallon kirjahyllystä. Kimmokkeen aiheen käsittelyyn Haas sai toimiessaan John Hustonin v.1966 valmistuneen The Bible -elokuvan luomiskohtauksen ohjaajana.

Haasin vaikutus omiin kuviini jäi lyhytaikaiseksi; merkittävämpää oli huomata, kuinka monin tavoin luontoa voi kuvata.

Värikylläisen ja osin abstraktin Creationin aikoihin täällä Suomessa luontoa kuvattiin tiukasti asiapohjalta ja pääasiassa mustavalkofilmille. Esimerkkeinä v.1967 ilmestynyt Teuvo Suomisen klassikko Lintujemme katoava aateli ja seuraavana vuonna ilmestynyt Hannu Hautalan esikoinen Erämetsän elämää.

Huima nousu

Nelonen Pro näyttää neljä liigapeliä viikossa ja alustavasti vaikuttaa siltä, että se on melko sopiva määrä minulle. Erona Urho-tarjontaan on se, että en voi katsella haluamaani peliä.
Näin tulee seuratuksi muidenkin kuin JYPin edesottamuksia.

Lauantain tv-ottelu Pelicans – HIFK pelattiin Lahdessa. Pelicans johti toisen erän puolivälissä jo 4-1, mutta hävisi numeroin 4-6. Tuli mieleen Suomen sulaminen Ruotsia vastaan vuoden 2003 MM-kisojen puolivälieräottelussa: 5-1 johto muuttui loppunumeroiksi 5-6.

Ruotsissa oli tullut mieleen sama asia ja yhteinen nimittäjäkin löytyi. Hannu Aravirta seisoi silloinkin penkin takana kyvyttömänä reagoimaan tilanteeseen millään tavalla.

Susihuhu osoittautui todeksi

Saturday, November 25th, 2006

Eilisiltana netissä liikkuneet susihuhut olivat totta. Tiedotustoiminta hoidettiin keskitetysti niin, että vain yksi toimittaja päästettiin seuraamaan Hyrynsalmen Oravivaaran tapahtumia. Hänen juttunsa löytyy ainakin Aamulehdestä ja Lapin Kansasta. Kaikki eilen tapetut sudet ovat tämän vuoden pentuja.

Poromiehet olivat ottaneet oppia vuoden 2001 tapahtumista, jolloin vastaavanlaisen happeningin saama runsas mediajulkisuus kääntyi elinkeinon kannalta miinusmerkkikseksi.

Suomalainen susisivusto on seurannut aktiivisesti Kainuun susijahtia. Palstanpitäjien ja keskustelijoiden myötätunto on vahvasti susien puolella. Niin on minunkin, mutta en hyväksy sivustolla harrastettua RKTL:n tutkijoiden yksioikoista leimaamista poromiesten myötäjuoksijoiksi.

Tutkijoiden roolina on tehdä tutkimusta, ei politikoida. Paremminkin on syytä kysyä, miksi Luonto-Liitto on ainoa luonto- tai ympäristöjärjestö, jota poronhoitoalueen susitilanne vähääkään kiinnostaa. Monissa muissa asioissa (viimeksi valaiden puolesta) niin ärhäkkäinä esiintyvät Suomen luonnonsuojeluliitto ja Greenpeace luimistelevat häpeällisesti häntä koipien välissä.

Greenpeacella on omat perusteensa valita kulloistenkin kampanjoidensa kohteet eikä niistä sen enempää. Suomen luonnonsuojeluliitto suojelee susia etelässä, mutta maksaa pohjoisessa hintaa linjauksistaan Ylä-Lapin metsä- ja maaoikeuskiistassa.

Poroelinkeino yleensä ja ns. perinteinen saamelainen poronhoito erityisesti nostettiin kaksi vuotta sitten jalustalle, kaiken arvostelun ulottumattomiin. Kriittisiä äänenpainoja on kuultu vain Lapin piirin ja joidenkin paikallisyhdistysten kannanotoissa.

Posted in , Luonnonsuojelu | Edit | 4 Comments »

Monikäyttöinen jätesäkki

Friday, November 24th, 2006

Toistaiseksi epävirallisen tiedon mukaan Hyrynsalmella on tänään saatu lippusiiman avulla hengiltä viisi sutta. Muistokirjoitukseksi sopinee nimimerkki Raakun ajatelma Suomi24 foorumilta:

Niinhän se on että jokainen susi mikä poronhoitoalueelle tulee, laitetaan jätesäkissä takaisin.

Kohinalle kyytiä

Photoshopin hankkiminen ja päivittäminen on sinällään niin kallista lystiä, että olen katsonut karsaasti maksullisia oheisohjelmia. Nyt kuitenkin tuli eteen riittävän hyvä syy ottaa käyttöön huippuluokan kohinanpoisto-ohjelma.

Imuroin 15 päivää toimivan Imagenomic Professional kokeiluversion ja testasin sen toimintaa muutamiin 1600 ASAn herkkyysasetuksella valotettuihin kuviin. Tulokset vakuuttivat. Hinta vaihtelee versiosta riippuen välillä 26-89 $. Ilmaiseksikin saa, mutta luultavasti säädöiltään riisuttuna mallina ja ilman mahdollisuutta ajaa sarjoja automaattisesti. Joku voisi selvittää ilmaisen Community Edition -version ominaisuudet ja kertoa muillekin.

Professional-versiossa on valittavana laaja valikoima vaikutukseltaan erityyppisiä toimintoja ja lisäksi mahdollisuus muokata omia. (Esimerkkikuvissa on käytetty itse muokattua). Näyttää siltä, että jatkossa ei ole mitään syytä jättää hyödyntämättä kameran herkkyysasetusten ääripäätä.

Poroperän pasuuna

Wednesday, October 25th, 2006

Peräänkuulutin Ylä-Lapin metsä- ja maaoikeuskiistan kuumimmassa vaiheessa saamelaisten kellokkailta rehellisyyttä ja suhteellisuuden tajua tähän tapaan:

”Greenpeacen mannekiineiksi lähteneet poromiehet voisivat katsastaa talonsa ja tavaransa ja arvioida, mitä on hankittu poronhoidon tuotolla ja mitä ulkopuolisella rahoituksella, esimerkiksi oman metsäpalstan hakkuilla. Eräs inarilainen poromies-matkailuyrittäjä ihmetteli äskettäin sellaisten poromiesten moraalia, jotka arvostelevat muiden hakkuita vaikka syyllistyvät samaan omissa metsissään.” (24.3.2005)

Eilen valtakunnallisessa pääuutislähetyksessä paasannut porotilan emäntä Vuotson saamelaiskylästä on paras tiedossani oleva esimerkki kaksilla korteilla pelaamisesta.Testaa itsesi: kehtaisitko sinä saarnata kansalle metsien raiskaamisesta, jos oma metsäsi olisi tässä kunnossa? (klikkaa kuva suuremmaksi)

Tilannetta taustoittavaksi lisätekstiksi sopii Vuotson suuren pojan, puheenjohtaja Pekka Aikion kansainvälistä yleisöä kosiskeleva hehkutus Greenpeacen sivuilta:

“Living forests form a central part of Saami culture. Old growth forests are of crucial importance for reindeer herding and should not be logged for pulp mills under any circumstances. In the Saami culture we have been taught to respect forests ever since our childhood.”

 

Näkemiin!

Saturday, October 28th, 2006

Koko syksyn kohtuullisen intensiivisenä jatkunut joutsentarkkailu päättyi tänään. Vielä keskiiikkona Rovaniemen Lainaalla oli parikymmentä joutsenta, torstaina ja perjantaina yksi perhe ja tänään ei enää sitäkään. Suurimmillaan Rovaniemen joutsenparvi oli viime viikon perjantaina, jolloin ankaran pakkasyön jälkeen Lainaalta laskettiin yli 250 joutsenta.

Kemijärvellä viivytteli vielä torstaina peräti 1500 joutsenta, perjantaina 700 ja tänään 58. “Sulapaikat jäätymässä kovaa vauhtia”, kirjoitti Birdlifeen havainnot lähettänyt kemijärveläinen ornitologi Pirkka Aalto.

Kemijärven joutsensuman purkautuminen ei ole näkynyt mitenkään täällä alempana Kemijokivarressa, joten linnut ovat ilmeisesti jatkaneet matkaansa suoraan etelään.

Kuvassa telkkiä ja joutsenia Rovaniemen Lainaalla 20.10.2006.

Pintailmiöitä

Kesä on suosinut kaikkia niitä, jotka haluavat nauttia kulttuurielämyksistä veden hengessä. Rovaniemellä nautiskelija voi yhdistää saunaillan ja jokiristeilyn tai jos kylpeminen ei kiinnosta, lähteä laineille kelluvassa musiikkiravintolassa.

Nyt tarjontaa täydentää kelluva ooppera, joka tosin pysyy paikallaan. Ounaspaviljongilla esitettävän produktion ansiosta paikallisilla erämiehillä on maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen mahdollisuus kuunnella sorsapassissa istuessaan livenä ooppera-aarioita!