Kirjoittajan arkistot: V.Vasama

Todellinen talvilaji

Eilinen oli Jyväskylässä oikea talvipäivä, kaunis ja kylmä. Iltaseitsemältä oli pakkasta 23.5 astetta, kymmenen astetta enemmän kuin Rovaniemellä. Lähdin uteliaisuuttani katsomaan Oikeita Talviurheilijoita.

Viitaniemen urheilupuiston jäällä pelattiin jääpalloa, vastakkain paikallinen JPS ja Mikkelin Kampparit. Pelaajille heikkotuulinen pakkanen on luultavasti tuiskua mieluisempi; katsojista en ole aivan yhtä varma.

Ottelupöytäkirjaan ei ollut merkitty maksaneiden katsojien määrää. Nopeasti arvioituna heita saattoi olla viitisenkymmentä. Vierasjoukkue voitti ottelun numeroin 3-4 ja sama mies, Juho Liukkonen, teki kaikki Kamppareiden maalit.

Jääkiekkomiehenä nostan hattua jääpalloväelle, pelaajille, toimareille ja katsojille. Kaikki ylimmän sarjatason joukkueet harjoittelevat ja pelaavat nykyisin tekojäällä, mutta muuten sään armoilla. Suomessa ei ole ensimmäistäkään lajille sopivaa hallia, Ruotsissa niitä on peräti 14 ja Venäjällä 6 .

Innostuin jääkiekosta koulupoikana Jyväskylässä. JyPn kotikaukalo oli Nisulan montussa eilisen peliareenan paikalla. Joskus pelattiin kovallakin pakkasella.

Kaksi muistelusta:
Pakkina ja lukkarina
Harjulta Hippokselle – 60 vuotta jyväskyläläistä jääkiekkoilua

Tukholman talvea

Talvi oli käväissyt Tukholmassa, mutta paikalle ehdittyämme tihuutteli vettä ja lumi oli muuttunut loskaksi. Jalat kastuivat, mutta pidimme kiinni aiotusta ohjelmasta.

Strömmenin ruokintapaikan lähistö kuhisi lintuja: kyhmy- ja laulujoutsenia, kanadanhanhia, sinisorsia, tukkasotkia, nokikanoja, naurulokkeja ja naakkoja. Harmaahaikara lensi yli.

Ihan aatetta kannattaaksemme jatkoimme Vasa-museoon. Uutta nähtävää oli kehitelty sitten viime käynnin, ja jokin rakennusprojekti oli käynnissä laivan sisällä. Noinkohan jo lähitulevaisuudessa pääsee käymään laivassa?

Uudet ja vanhat mestarit

Näin eilen pitkästä aikaa liigaottelun livenä. Paikka oli Hakametsän halli ja vastakkain Ilves ja JYP. Luvalla sanoen ottelu ei ollut tasoltaan kummoinen. JYP vei pisteet pelaamalla ns. fiksua vieraskiekkoa.

Peli oli näennäisesti tasainen, mutta matka yhden maalin tappiosta yhden maalin voittoon on mittamattoman pitkä. Toivottavasti Ilves säilyttää tappioputkesta huolimatta pelihuumorinsa nähdyllä tasolla.

Mestaruusviirit ja jäädytetyt paidat hallin katossa vetivät vieraan hiljaiseksi. Joukossa on jokunen tuorekin paita, mutta edellisestä mestaruudesta alkaa olla aikaa. Tappara on ollut lähellä monena keväänä, mutta sehän ei riitä.

JYPillä oli kokoonpanossaan kaksi uutta nuorten maailmanmestaria, Veini Vehviläinen ja Sami Niku. Kummaltakin nähtiin hyvä peli.

Sale ja Kassu

Ensimmäinen erä ei ollut Suomelta kovin kummoinen, mutta toisen erän pelillinen hallinta palautti täyden luottamuksen joukkueen mahdollisuuksiin. Ja lopussa kiitos seisoi.

Olen seurannut jääkiekkoa pitkään ja riemukkaita voittoja on tullut nähdyksi ennenkin. Niitä ovat vuorollaan tarjonneet miesten, naisten ja nuorten maajoukkueet ja oma seurajoukkueeni JYP. Tunneasteikolla mitattuna kovimpia juttuja ovat olleet ensimmäiset mestaruudet: A-maajoukkueen ikimuistoinen vuoden 1995 mestaruus, nuorten finaalivoitto vuodelta 1998 ja JYPin selkävoitto Kärpistä keväällä 2009. Jos Torinossa olisi tullut olympiakultaa, se olisi varmasti listan ykkönen.

Pelitapahtumana eilisillan ottelu nousee kuitenkin omalle tasolleen: draaman kaari ei olisi ollut yhtään huikeampi, vaikka olisin saanut laatia käsikirjoituksen itse. Viime minuutin tasoitus tarvittiin, jotta huipennus säästyi jatkoerään. Ratkaisijan rooli oli varattu  minun ja monen muun kiekkojännärin papereissa Kasperi Kapaselle. Ja millaisen ratkaisun! Täydellistä.

Eilen päättynyt turnaus oli sikäli poikkeuksellinen, että maaleja mätettiin urakalla, ja suomalaispelaajat valtasivat pistepörssin kärkipaikat. Sen sijaan perinteiset vahvuutemme, joukkuepuolustaminen ja maalivahtipeli loksahtivat kohdalleen vasta välieräpelissä Ruotsia vastaan. Loistokasta se ei ollut vieläkään, mutta onneksi riittävän hyvää. Kiitos, Leijonat!

Vuoden kohokohtia

Maanantaisin Femmalta tuleva 12-osainen sarja Yksineläjä Severin on mukavaa seurattavaa kaikille Norjan ystäville. Viidennessä jaksossa Severin nauttii keväästä ja harventaa lähijärven ylitiheää kalakantaa: verkotus tuottaa 117 ”sinttiä” ja yhden hieman kookkaamman kalan. Sen Severin päästää kasvamaan.

Sarjaa katsellessa muistelin monia matkojani Norjaan. Esimerkiksi sitä, jonka teimme sisareni kanssa kesäkuussa 2008. Reitillä Runden lintusaarelta Trollstigenin kautta Rørosiin ohitimme Severinin kotipaikan hyvinkin läheltä, toki Storfjorden-vuonon pohjoisrantaa kulkevaa tietä.

Kaikki kolme tänä vuonna Norjaan tekemääni matkaa ovat olleet täynnä elämyksiä. Jo monen vuoden ajan suunniteltu vierailu Fram-museossa, Nasjonalgallerietissa ja Holmenkollenilla toteutui pääsiäisenä, ja marraskuun puolivälin matka Tromssan valasvesille onnistui yli odotusten.

Lopuillaan oleva vuosi on tarjonnut viisi ennennäkemätöntä lintulajia. Vaikuttavimmat lintuelämykseni eivät kuitenkaan selity harvinaisuuksilla, vaan niihin tarvitaan erityisiä maisemia ja olosuhteita. Ja sellaisiahan löytyy Norjasta!

Matkalla Gamvikiin kesäkuun alussa  saimme kokea kevään toiseen kertaan Nordkinnhalvøyan ylängöllä. Kirsikkana kakun päällä oli rantasulasta siivilleen noussut kaakkuripariskunta, joka intoutui huimaan lentonäytökseen.

Teatteriretki Lemmenjoelle elokuun lopussa kuuluu elämyksenä  samaan sarjaan edellisten kanssa.

Vuoden pitkäkestoinen kohokohta ja suuren kiitollisuuden aihe on se, että olen saanut olla terveenä. Kiitokset hyville retkikavereille: Jounille, Raunolle, Lealle ja Olli-Pekalle!

Amundsenin kirjoituskone

Tromssan Polar Museumissa on nähtävänä runsaasti esineistöä, jota norjalaiset tutkimusmatkailijat Fridtjof Nansen ja Roald Amundsen käyttivät retkillään. Kuvan kirjoituskone oli mukana, kun Amundsen purjehti Gjøa-aluksellaan Luoteisväylän v. 1903-06.

Gjøa vietti jäiden vankina kolme pitkää talvea, joiden aikana Amundsenilla oli hyvää aikaa naputella koneella. Matkasta kertova kirja Nordvestpassagen julkaistiin Norjassa vuonna 1907 ja Suomessa  jo vuotta myöhemmin. Kääntäjänä kunnostautui monilahjakkuus Into Konrad Inha. Näyte tekstistä löytyy täältä.

I.K. Inha on juuri nyt ajankohtainen kahdesta syystä: hänen syntymästään tuli tänä vuonna kuluneeksi 150 vuotta, ja Panu Rajalan Inhan elämästä kertova kirja Intoilija nousi Finlandia-palkintoehdokkaiden joukkoon.

Luen kirjaa parhaillaan ja harmittelen sitä, että Inhan alkuperäisiä tekstejä ei eroteta mitenkään Rajalan kirjoittamista. Lisäksi lainauksia on mielestäni kohtuuttoman paljon: Pietari Kylmälä arvioi YLE:n verkkosivuilla, että 416-sivuiseen teokseen sisältyy noin 100 sivua Inhan tekstiä!

Maailman laita

Merenranta on kuin maailman laita, hänestä tuntui. Kova ja suhteellisen lämmin maankamara päättyy siihen ja alkaa vesi, jonka päällä ei ole puita eikä taloja. Hän mietti, miksi se tahtoi tuntua vähän vastenmieliseltä.

Kirjoissaan enimmäkseen kuivalla maalla pysyttelevälle Antti Hyrylle maailman laita tarkoittaa vaikkapa kesäpaikan rantaa, missä Pietari, appiukko ja velipoika astuvat veneeseen ja suuntaavat keulan kohti Ulko-Krunnia.

Veneily ei suju suunnitelmien mukaan, mutta eksymisestä ja yltyvästä merenkäynnistä huolimatta kukaan ei joudu todelliseen vaaraan. Suurin huoli kohdistuu veneisiin: hinauksessa ollut pikkuvene lähtee omille teilleen ja isompi joudutaan jättämään vieraaseen rantaan. Matkaa jatketaan jalkaisin.

Koska Hyry on Hyry, kesäretki tehdään selvin päin ja hyvässä hengessä. Miehet eivät kiroile, syytä toisiaan tai harrasta jälkiviisautta.

Maailman laita ja muut Hyryn kirjat ovat täynnä pieniä viisauksia ja oikeita asioita, joista monista kuulin ensi kertaa. Yksi uusi sana on savusaunan vesihuoltoon liittyvä porottaminen.

Kun Antti Hyry sai vuonna 2009 Finlandia-palkinnon romaanistaan Uuni, tein blogissani julkisen lupauksen lukea hänen kirjojaan. Oli virhe aloittaa palkitusta kirjasta. Uuni on paksu romaani, jonka lukeminen on melkoinen suoritus. Ennen siihen ryhtymistä olisi pitänyt lukea muutamia Hyryn novelleja tai pienoisromaaneja. Minä en verrytellyt, ja kirja jäi kesken.

Kuluneena syksynä tartuin uudelleen Hyryyn Hannu Mäkelän innostamana. Nyt voin ilokseni sanoa lunastaneeni korkojen kanssa taannoisen lupauksen. Se vähän harmittaa, että kirjat loppuvat ja luku-urakka päättyy juuri kun olen oppinut pitämään Hyryn tekstistä toden teolla!

Tanskalaiset sanoivat ei

Tanskassa järjestettiin menneellä viikolla kansanäänestys maan EU-politiikasta. Lainaus HS:n uutisesta:

Yksinkertaistaen kansanäänestyksessä oli kyse siitä, haluavatko tanskalaiset lähentyä EU:ta ja lisätä ylikansallista päätöksentekoa vai säilyttää tilanteen nykyisellään. Ei-äänten voittaessa nykytilanne säilyy.

Tanskalaiset torjuivat EU:n vaikutusvallan lisääntymisen. Äänestystulosta suurempi uutinen on kuitenkin se, että Tanskassa – toisin kuin meillä Suomessa – kansalaisilla on päätösvaltaa EU-asioissa.

Kaikesta huolimatta; hyvää itsenäisyyspäivää!

Räntää ja mursunnahkaa Pohjolan Pariisissa

Perjantain, kaupunkipäivän sää oli aamusta asti valaspäiviä tuulisempi, mutta sade alkoi vasta iltapäivällä. Näytteen paikallisesta räntäkuurosta saimme jo torstaina: se oli sakea.

Jatkoimme taidemuseolta kirjastolle. Olin katsellut kuvia netissä ja halusin nähdä, milta rakennus näyttää paikan päällä. Arkkitehti oli varmaankin ajatellut Tromssan hallitsevaa vuodenaikaa ja suunnitellut talon, joka loistaa kaamoksen hämärässä kuin jättilläismäinen lyhty. Sisältä päin kirjasto vaikutti toimivalta laitokselta, ja asiakkaita oli mukavasti.

Räntäsade olisi järkytys oikeassa Pariisissa, mutta tromssalaiset eivät olleet koiranilmasta moksiskaan, painuivat menemään niska kyyryssä. Olin pannut merkille, että monet paikalliset käyttivät työmatkoillaan ja ulkoillessaan huomioliivejä. Varmasti järkevä valinta! Kaupungin keskustassakin liivejä näki, mutta lähinnä junioreilla.

Matkalla Polar Museumiin näimme satama-altaassa viisi juhlapukuun sonnustautunutta allia. Kun sain telen paikalleen ja valmistauduin kuvaamaan, linnut olivat hävinneet. Fridtjof Nansen istui työpöytänsä takana museon yläkerrassa, ja tervehdin häntä kunnioittavasti. Alakerrassa kuvasin kappaleen mursunnahkaa. Paras iskukyky oli tiessään ja vierailu jäi lyhyeksi. Se ei haitannut, koska olimme tutkineet museon läpikotaisin edellisellä käynnillämme.

Kierroksen päätteeksi kävelimme satamaan. Rännän ja hämärän seasta kuului sumutorven törähdys ja Polarlys, tuttu Hurtigruten-alus ilmestyi näkyviin aikataulun mukaisesti. Muutamia matkustajia jäi laukkuineen maihin, ja joukko urhoollisia risteilyasiakkaita lähti tutustumaan Tromssan keskustaan.

Me palasimme mökkiimme leirintäalueelle. Pitkän sillan korkeimmalla kohdalla tuuli oli navakka ja räntä lensi vaakasuoraan. Alkuviikolla vieraita hemmotellut sää oli lähdön kynnyksellä normalisoitunut, ja hyvä niin.