Maailman laita

Merenranta on kuin maailman laita, hänestä tuntui. Kova ja suhteellisen lämmin maankamara päättyy siihen ja alkaa vesi, jonka päällä ei ole puita eikä taloja. Hän mietti, miksi se tahtoi tuntua vähän vastenmieliseltä.

Kirjoissaan enimmäkseen kuivalla maalla pysyttelevälle Antti Hyrylle maailman laita tarkoittaa vaikkapa kesäpaikan rantaa, missä Pietari, appiukko ja velipoika astuvat veneeseen ja suuntaavat keulan kohti Ulko-Krunnia.

Veneily ei suju suunnitelmien mukaan, mutta eksymisestä ja yltyvästä merenkäynnistä huolimatta kukaan ei joudu todelliseen vaaraan. Suurin huoli kohdistuu veneisiin: hinauksessa ollut pikkuvene lähtee omille teilleen ja isompi joudutaan jättämään vieraaseen rantaan. Matkaa jatketaan jalkaisin.

Koska Hyry on Hyry, kesäretki tehdään selvin päin ja hyvässä hengessä. Miehet eivät kiroile, syytä toisiaan tai harrasta jälkiviisautta.

Maailman laita ja muut Hyryn kirjat ovat täynnä pieniä viisauksia ja oikeita asioita, joista monista kuulin ensi kertaa. Yksi uusi sana on savusaunan vesihuoltoon liittyvä porottaminen.

Kun Antti Hyry sai vuonna 2009 Finlandia-palkinnon romaanistaan Uuni, tein blogissani julkisen lupauksen lukea hänen kirjojaan. Oli virhe aloittaa palkitusta kirjasta. Uuni on paksu romaani, jonka lukeminen on melkoinen suoritus. Ennen siihen ryhtymistä olisi pitänyt lukea muutamia Hyryn novelleja tai pienoisromaaneja. Minä en verrytellyt, ja kirja jäi kesken.

Kuluneena syksynä tartuin uudelleen Hyryyn Hannu Mäkelän innostamana. Nyt voin ilokseni sanoa lunastaneeni korkojen kanssa taannoisen lupauksen. Se vähän harmittaa, että kirjat loppuvat ja luku-urakka päättyy juuri kun olen oppinut pitämään Hyryn tekstistä toden teolla!