Lähdin lintukierrokselle kymmeneltä: pakkasta oli 18, tuuli heikko ja melko valoisaa jo. Tänään vuorossa oli Kuusirinteelle suuntautuva vakioreitti.
Tulos oli odotettu: 6 räkättirastasta ja kolme tilhiparvea, joissa yhteensä 75 lintua. Taviokuurnia en ole nähnyt pitkään aikaan, mutta tiedän niitä kaupungissa olevan.
Tilhi on kaunis lintu, mutta niin on räkättirastaskin, pakkaspäivän väriläiskä. Lisäksi se on komea!
Entuudestaan täysin tuntematon Päntäne murtautui eilen tietoisuuteeni oikein ryminällä. Päntäne? En ihmettele, jos kellot eivät kilise. Katsotaan kartalta:
Kauhajoelta Etelä-Pohjanmaalta ilmoitettiin eilen Birdlifen Tiiraan jättimäinen urpiaisparvi, peräti 18 000 lintua. Parvi oli paikallinen, muita lisätietoja ei annettu. Havaintopaikka on keskellä laajaa peltoaluetta, josta voi ehkä päätellä jotain.
Viime päivinä Tiiraan on ilmoitettu muitakin mittavia urpiaisparvia, esimerkiksi Närpiöstä 4200 lintua ja Hollolasta 3000. Niihin verrattuna Päntäneen parvi on toki aivan omaa luokkaansa. Lapista ilmoituksia on tullut 13 havainnosta; lintuja on enimmillään ollut 18.
Tammikuun yhdeksäs on minulle erityinen päivä eikä pelkästään siksi, että se sattuu olemaan nimipäiväni. Miksi sitten?
Palataan ajassa vuoden 1991 tammikuuhun, jolloin asuimme Vuotsossa ensimmäistä talveamme. Pilviset säät olivat jatkuneet viikkokausia, ja keskipäivän hetket olivat masentavan harmaita. Paikalliset kertoivat, että aurinko näkyy ensi kerran tammikuun yhdeksäntenä
Veikonpäivän sää oli kuin tilauksesta pilvetön ja pakkasta sopivasti, parikymmentä astetta. Hiihdin Nalka-aavalle, pystytin jalustan ja jäin odottamaan. Toden totta, pääsin näkemään auringon!
Oli helppo kuvitella, millainen juhlahetki kaamoksen päättyminen on Finnmarkin rannikolla tai vielä pohjoisempana.
Pikkuleijonien suoritukset Buffalon MM-kisoissa jäivät vaatimattomiksi, mutta kokeneen kaartin kärkinimet Riikka Välilä (44) ja Eric Perrin (42) ovat mainiossa vireessä. Riikka teki eilen voittomaalin Suomen voittaessa Kanadan Saksassa pelattavassa turnauksessa, ja Eric nousi äskettäin Liigan ulkomaalaispelaajien pistepörssin kärkeen 480 tehopisteellä (166+314).
Kummankin ura oli lupaavalla alulla jo 20 vuotta sitten! Riikka pelasi naisten SM-sarjaa JYPin paidassa ja teki 12 ottelussa tehopisteet 13+8. Naganon olympialaisista helmikuussa 1998 tuliaisina oli pronssimitali ja pistepörssin kärkisija tehoin 5+5. Kymmenen vuotta sitten Riikka piti taukoa huippu-urheilusta, synnytti kolme lasta ja teki syksyllä 2013 onnistuneen paluun kaukaloihin.
Eric Perrin pelasi talvella 1997-98 ensimmäistä kauttaan ammattilaisena IHL-liigassa ja tehtaili 82 ottelussa tehot 14+43. Kymmenen vuotta myöhemmin Eric kiekkoili 81 ottelua NHL-joukkue Atlanta Trashersin paidassa tehoin 12+33. Kaikkiaan NHL-pelejä kertyi 245, joissa syntyi 104 tehopistettä. Kaudella 2003-04 Eric voitti Stanley Cupin Tampa Bayn joukkueessa.
Riikka pelaa nykyisin Ruotsissa ja on joukkeensa HV71 kapteeni ja tehokkain pelaaja (11+25). Tavoitteena on luonnollisesti olympiamitali. JYPn paidassa liigamestaruuden kaudella 2011-12 voittanut Eric Perrin edustaa Turun Palloseuraa ja sijoittuu joukkueen sisäisessä pistepörssissä kolmanneksi tehoin 15+10.
Tein kierroksen kaupungilla kirpeässä pakkassäässä. Toiveeni hyvästä marjalintutalvesta on totetunut: näin parisataa tilheä ja toistakymmentä räkättiä. Eikä siinä kaikki.
Pihlajissa Laurin hirsitalon lähellä ruokaili kymmenen taviokuurnaa. Ilahduin kovin, koska edellisestä tapaamisesta ehti kulua kuukausi. Jäin katselemaan suosikkilintujani ja kuulin niiden keskustelevan:
– Minusta tuntuu, että tuo setä tykkää meistä.
– Niin minustakin, eiköhän lauleta sille.
Ja sitten ne todellakin lauloivat!
* * *
Toivotan Hyvää ja Rauhallista Joulua blogin lukijoille
Eilen tuli kuluneeksi päivälleen 15 vuotta siitä, kun ostin ensimmäisen digikamerani. Tykästyin kameraan välittömästi, ja tällä hetkellä käytössä on jo neljäs Powershot-sarjaan kuuluva pokkari.
Kuvan iso kamera on 9×12 -koon Linhof, jota aikanaan kanniskelin pitkin Lappia. Se oli sitä aikaa kun vaativaan käyttöön tarkoitetut maisemakuvat piti ottaa ison negakoon kameroilla. Nyt täyden kennon digikamera ajaa saman asian.
Ostin ensimmäisen digijärkkärin toukokuussa 2005, ja samalla loppui filmille kuvaaminen. Kameroissa olleet filmit jäivät kehittämättä.
Tilastoiva askelmittari on elokuussa hankkimani älypuhelimen monista sovelluksista tarpeellisimpia. Eilen tuli täyteen miljoona askelta, joka minun kalibroinnillani tarkoittaa hieman yli 700 kilometriä. Sattumoisin saman kuukauden aikana pitkään palvelleet sieviläiset sanoivat irti yhteistyösopimuksen. Saappaan pohjaan tuli poikittainen murtuma.
Olen harrastanut luonnossa liikkumista koko ikäni ja kuluttanut loppuun suuren määrän kumisaappaita ja nyt yhden parin polyuretaanista valmistettuja. Tällä kokemuksella voin sanoa, että kestävyydessä kumisaapas häviää aivan pystyyn.
Hankin nyt poistoon menneet saappaat syyskuussa 2011, joten tulin käyttäneeksi niitä peräti kuusi vuotta. Askelien määrästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta arviolta kolme miljoonaa niitä lienee. Kumisaappaita olisi tarvittu samassa ajassa 3-4 paria. Kuvasta näkee, että polyuretaanisaapas on aivan virheettömässä kunnossa siitä paikasta, johon kumisaappaaseen tulee ensimmäinen reikä.
Käytössä sieviläiset eivät häviä vähääkään perinteisille kumisaappaille: ne ovat mukavat jalassa ja selvästi kevyemmät. Kalliimman hintaluokan kumisaappaissa tuki nilkalle oli hieman parempi, mutta kestävyys aivan olematon. Niistä lisää täällä.
Edit 26.4.2023
Tilasin juuri uudet sieviläissaappaat. Syynä vaihtoon on jälleen vasemman jalan saappaan pohjaan syntynyt poikittainen murtuma, josta kosteus pääsee sisään. Oikean jalan saapas on edelleen ehjä, vaikka sillä on otettu melko tarkasti sama määrä askelia. Kummallista!
Käyttöiäksi tuli taas n. 6 vuotta, mitä pidän vähintään kohtuullisena.
Etelästä palattuani kiiruhdin jokirantaan katsomaan Ounaskosken sulaan ilmestynyttä pilkkasiipeä. En nähnyt lintua, mutta panin merkille jäälle ilmestyneet jäljet. Joku – arvelen että jokijään petollisuudesta tietämätön turisti – oli käynyt ihmettelemässä virtaavaa vettä. Olisikohan aika tehostaa varotoimia?
Seuraavana päivänä onnistuin paremmin. Pilkkasiipi sukelteli Jätkänkynttilän yläpuolella lähellä kaupungin puoleista rantaa. Tiirasta katsottuna lähimmät lajitoverit löytyvät Raahen eteläpuolelta. Edellinen havainto Lapista on ilmoitettu Kemijärveltä marraskuun puolivälissä.
Lähellä lintua jäällä huomasin ilokseni tuoreet saukon jäljet. Jälkiin on ollut tyytyminen jo pitkään, saukon itsensä olen nähnyt Ounaskoskella viimeksi joulukuussa 2013. Havaintoa edelsi poikkeuksellisen vilkas saukkosyksy, jonka aikana saukko oli melkeinpä jokaviikkoinen näky kaupunkimme keskustassa.
Näin saukon Ounaskoskella ensimmäisen kerran 16.1.2010. Nykyinen tilanne muistuttaa aikaa ennen sitä: vain jälkiä näkyy ja niitäkin harvakseen.
Vietin itsenäisyytemme satavuotisjuhlaa Jyväskylässä asiaankuuluvin menoin. Tarjonta paikan päällä ja televisiossa oli runsas ja elämyksellinen, mutta yksi ohjelmanumero nousi ylitse muiden. Sen tarjosivat joutsenet.
Olimme tiistaina kiertämässä Rantaraittia, kun näimme rannassa pikkuparven laulujoutsenia. Linnut osoittautuivat yllättävän luottavaisiksi, ja pääsimme ihailemaan kansallislintuja viiden metrin etäisyydeltä: emolintuja ja kuutta poikasta.
Sama joukko oli nähty Tuomiojärvellä aiemmin samana päivänä; kyseessä oli todennäköisesti jo vuosien ajan Eerolanlahdella pesinyt pariskunta, jolla on tapana tuottaa suuria poikueita. Veljeni kertoi nähneensä enimmillään kahdeksan poikasta.
Olimme iloisia tapaamisesta ja sitä olivat myös muut paikalle osuneet. Ajoitus oli siinäkin mielessä täydellinen, että seuraavana päivänä havaintopaikka oli jäässä.
Kaksi viikkoa sitten esittämäni arvelu hyvästä marjalintutalvesta on toteutumassa: satapäiset tilhiparvet sirisevät pihlajissa. Tilanne muistuttaa vuoden 2014 tilannetta.
Toistaiseksi suurimmassa Rovaniemellä nähdyssä tilhiparvessa arvioitiin olleen 1600 lintua. Melkoinen joukko, mutta päivälleen kolme vuotta sitten kuvasimme Markon kanssa vielä selvästi suurempaa parvea. Silloin laskin kuvasta 2800 lintua.
Lintujen määrän arviointi on vaikeaa. Yritä arvioida kuvan tilhiparven nokkaluku! Lukumäärä löytyy tämän postauksen lopusta. Parhaana päivänä olen nähnyt yli sata räkättirastasta ja alle kymmenen taviokuurnaa.
Syksyn yllättäjiä ovat olleet Pohjanhovin puistossa pitkään viihtynyt lehtokerttu ja kotikatuni varresta löytyneet kaksi kottaraista. Lehtokerttu nieli pihlajanmarjoja samoissa puissa mustapääkertun kanssa; kottaraisia tuomenmarjat näyttävät kiinnostavan enemmän.
Kuvassa marjoja on vielä runsaasti, mutta nyt kaikki on syöty eikä lintujakaan ole pariin päivään näkynyt.
Räkättirastas on täällä Rovaniemellä alkutalven toiseksi runsaslukuisin marjalintu. Aivan viime päivinä rastaita on näkynyt aiempaa vähemmän ja pienempinä parvina. Talveksi tänne jäävillä räkäteillä on tapana valita suosikkipihlajansa ja viihtyä pitkiä aikoja niiden lähistöllä.
