Erikoinen lintupäivä

Eilinen olisi ollut hyvä lintupäivä pelkästään lintujen ansiosta, mutta kirsikkana kakun päällä oli Lintu.

Tähän aikaan vuodesta on harvinaista nähdä kolme petolintulajia yhden päivä aikana. Niistä ensimmäinen lensi Kairatien yli kun olin kävelemässä Jängislahteen. Oikeastaan lintu vain vilahti, mutta ehdin tunnistaa lajin: kanahaukka.

Jängislahdessa ei näkynyt mainittavaa, mutta kaupunkiin kävellessäni huomasin petolinnun lentävän tien toisella puolella Ylikylään päin. Kyseessä oli piekana. Iltapäivällä sama lintu nähtiin Madesaaren rannassa paikalla, missä on kuollut joutsen.

Päivän kolmas petolintu oli merikotka. Se lensi Ounasjokea seuraillen alajuoksulle päin ja saimme Reijon kanssa ihailla sitä kohtalaisen läheltä. Satuimme seisomaan juuri sopivasti Arktikumin kukkulalla.

Sitten olikin jo kiire kotiin katsomaan, miten Hjallis Harkimon kipparoimat julkkismaakravut viihtyivät Atlantin aalloilla. Ihmeen hyvin kunhan alkuhämmennyksestä selviytyivät. Joku aiemmin purjehtinut totesi osuvasti, että tuuli on aina liian kova tai liian heikko, harvoin sopiva. Nyt kovin keli osui heti alkuun. Ihan hyvä oli ohjelmakin eikä seitsemän tunnin katselumaraton tuntunut liian pitkältä.

Atlanttia ylitetään monenlaisilla purtiloilla, mutta Harkimon porukka purjehti asiallisella aluksella. 57 jalan (17.5m) Swan ei ollut enää aivan uusi, mutta lähes legendaarinen laatuvene joka tapauksessa.

Mukana ollut Lintu-veneen omistaja joutui silti ahertamaan korjaustöissä, joista osa tuotti toivotun tuloksen. Lakkoillut moottori alkoi toimia, samoin kuvausryhmän akkujen lataamisessa välttämätön generaattori. Sen sijaan merivedestä ei saatu juomakelpoista vettä koko aikana, mutta pullovesi riitti säästeliäästi käytettynä.

Maanpäällisissä askareissa usein jotenkin toistaitoiselta vaikuttava Hjallis Harkimo oli merellä vakuuttava, kipparin roolissa kaikkea sitä mitä matkan onnistuminen suinkin vaati. Moni on saattanut unohtaa, että hän erittäin kokenut avomeripurjehtija ja todellinen merikarhu. Se näkyi ja kuului.

Jossain vaiheessa maratonia tuli mieleen, että Volvo Ocean Race starttasi eilen Espanjan Alicantesta. Purjehdusta oli tullut tarpeeksi yhden päivän osalle, mutta tänään olen seurannut kilpailua ja aion pysyä kanavalla jatkossakin. Tätä kirjoittaessani veneet ovat saapuneet Gibraltarin salmeen, mistä ne jatkavat varsinaiselle valtamerelle. Ensimmäisen legin maali on Lissabonissa, mutta ennen sinne pääsyä on käväistävä Madeiralla.

Kilpailua johtavan veneen reitinvalintoja on joutunut ihmettelemään. Avotuulesta huolimatta jälki on kuin kryssitty eikä salmeenkaan voinut mennä suoraan. Kaikesta päätellen  ammattilaiset tietävät mitä tekevät. Vauhti on ainakin ollut hyvä ellei hirmuinen.

PS
Enimmäkseen pimeänä ollut Marinetraffic virkistyi sopivaan aikaan. Salmessa lienee tuullut kunnolla, ja Vestaksen nopeudeksi ilmoitetaan huimat 22.8 solmua. Kovaa tulevat muutkin.