Kansikuvapoika katveessa?

Kirjoitin Alex Stubbin medialta saamasta veto- ja työntöavusta tammikuussa 2013 otsikolla Näytenumero. Postaus häipyi bittiavaruuteen blogin tietomurron yhteydessä. Tänään on hyvä päivä palauttaa teksti.

* * *

Puolitoista viikkoa sitten postiluukusta kopsahti Suomen Kuvalehden näytenumero (2/2013). Tartuin lehteen uteliaana: mitä kuuluu lukusalissa satunnaisesti selailemalleni paremman väen viikkolehdelle?

Huomasin pian, että toimitus ei yritä piilotella poliittisia mieltymyksiään: Alexander Stubb, kansikuva ja neljä aukeamaa, komissaari Olli Rehn kaksi, Juhana Vartiainen kaksi, Jaakko Iloniemi puolitoista aukeamaa.

Kaikki raskaan sarjan toimijoita ja vaikuttajia, ei siinä mitään. Mutta eikö yksisuuntainen tykitys olisi vaatinut vastapainokseen edes kommenttitekstiä joltain eri linjoilla olevalta? Voisi jopa ajatella, että tällainen tapa toimia kuuluu laatujournalismin tunnusmerkkeihin.

Toimittaja Silja Lanas Cavadan kolumnista voi aistia kevyttä nokittelua Lasitalon suuntaan. Aiheena on Helsingin Sanomissa poikkeuksellisen näyttävästi julkaistu Umayya Abu-Hannan teksti.

HS:n kirjoituksen jälkimauksi jääkin se, että se on taitava julkisuustemppu aikana, jolloin kirjojen myyntiluvut eivät hivo taivaita.

Tässä kyllä pata soimaa kattilaa: Hesari mainostaa UA-H:n kirjaa, Suomen Kuvalehti Olli Rehnin teosta. Erona on se, että HS mainitsee kirjan heti Abu-Hannan tekstin jälkeen, mutta SK:n päätoimittaja mainostaa Rehnin hengentuotetta omalla kolumnipalstallaan.

Rehnistä Stubbiin. Olin aivan ällistynyt, kun HS julkaisi viime viikolla Stubbista tyhjänpäiväisen puffijutun otsikolla Katveeseen jäänyt Stubb pyrkii esiin.

Jos kansikuvapoika Stubb on ”katveessa”, mitähän ilmausta toimittaja käyttää niistä poliitikoista, jotka media on tietoisesti unohtanut tai ottanut sylkykupikseen?

Stubb tarjosi lounaan ja sai kaipaamaansa julkisuutta. Kun opettaa vallan vahtikoiran syömään kädestä, saa kivan kaverin ja hyödyllisen pikku apulaisen.