Duunarikirjailija Hu Anyan kertoo työurastaan 2000-luvun Kiinassa: 19 lyhyehköä työrupeamaa parinkymmenen vuoden aikana vaihtelevissa tehtävissä. Millaista on työläisen arki pikalähettinä Pekingissä? Ei kehuttavaa, voisi sanoa. Työntekijöiden oikeudet ovat olemattomat ja keskinäinen solidaarisuus täysin tuntematon ilmiö.

Kiinan pakettisirkus on mieletön: viisi miljoonaa täysi- tai osa-aikaista pikalähettiä toimittaa vastaanottajille 200 miljardia lähetystä vuodessa! Pikalähettien tärkein työkalu on akkukäyttöinen kolmipyöräinen kulkuneuvo, jonka ohjaamo ja lava ovat katetut.

Joudun sanomaan, että minulle kirja oli ajoittain melkoista pakkopullaa. Onneksi työpaikat olivat lyhytaikaisia, ja toiminta yrittäjänä ja kirjoitusharrastus toivat tervetullutta vaihtelua. Täällä lännessa kiinnostava sisältö selittänee kirjan suosiota enemmän kuin kirjalliset ansiot, mutta mikä mahtaa olla kirjan suosion salaisuus Kiinassa?