Alan vähitellen palautua hengästyttävän vilkkaasta penkkiurheiluviikonlopusta, jota vietin Jyväskylässä samanmielisessä seurassa. Ajoituksen taustalla oli naisten talvisuperin päätöskierros; hiihdon MM-kisat ja halliyleisurheilun EM-kisat tulivat sattumoisin bonuksena. Päällekkäisyyksiltä ei voinut välttyä: Kirittäret ja JYP pelasivat kotiottelunsa samaan aikaan arvokisatapahtumien kanssa.

Aloitetaan paikallisista tapahtumista. Vaikka Kirittärien talvikauden kotiareena Huhtahalli oli komea ja tilava laitos, pallo kopsahteli aina välillä kattoon. Pelialusta sopinee sekä pesä- että jalkapalloilijoille, ainakaan en ole kuullut moitteita. Minulle sen sijaan halli oli paha pettymys. Pelin seuraamista vaikeutti yllättävän matala katsomo ja suojaverkko, joka oli tarpeettoman tiheäsilmäinen ja kaiken lisäksi valkoinen. Kun JoMa vielä peittosi kotijoukkueen, ensivierailu jäi miinusmerkkiseksi.

Onneksi JYP kompensoi Kirittärien kompurointia ottamalla viikonlopun otteluista tuikitarpeelliset kuusi pistettä. Jo monena keväänä merkityksettömiä otteluita pelailleen JYPin tilanne on tällä kertaa aivan toisenlainen: kun runkosarjaa on jäljellä kaksi kierrosta, JYP voi teoriassa selviytyä pudotuspeleihin tai joutua playout-sarjaan Jukureiden kanssa. Paikkakunnan valtalehden otsikko kuvaa oivallisesti JYPin tilannetta ja suorittamista: jonglöörillä on kaikki pallot ilmassa!

Trondheimin hiihtokisat menivät Iivo Niskasen sairastettua suomalaisittain alakanttiin, jos kohta ilonaiheitakin oli. Lasken mitaleiden ohella sellaisiksi Remi Lindholmin ja Krista Pärmäkosken sinnittelyt kuninkuusmatkalla. Isommassa kuvassa kisoista jäävät mieleen Kläbun kuusi kultamitalia, Norjan mäkijoukkueen vilunkipeli ja järjestäjien osaamattomuus hiihtokilpailujen järjestämisessä. Olosuhteille ei tietenkään mitään voida, ei varsinkaan jos ei välttämättä edes haluta. Eero Hirvonen kiteytti tilanteen toteamalla, että ”täällä alamäet ovat yhtä raskaita kuin ylämäet”.

Viikonlopun sykähdyttävin suomalaisurheilija oli tietysti Saga Vanninen. Suoritus oli mykistävä. Jo muutenkin mukavat fiilikset vain paranivat Erki Noolia kuunnellessa: yhteistyö ei olisi voinut alkaa lupaavammin!