Kesäkuun 19. päivänä kuoriutunut kaakkurinpoika oppi lentämään ja lähti kotilammeltaan 4.8, kuuden ja puolen viikon ikäisenä. Lentoharjoittelu erosi aiempina kesänä näkemistäni siten, että emolintu kannusti kauempaa eikä näyttänyt vierellä esimerkkiä.

Heinäkuun 28. päivänä poikanen ei vielä päässyt ilmaan, mutta yritys oli muuten lupaava. Näytti siltä, että siipisulat eivät olleet vielä kasvaneet täyteen mittaansa. Seuraavana päivänä emolinnut lähtivät yhdessä kalastamaan, ja poikanen toteutti aikansa kuluksi muutamia yhdistettyjä lento- ja sukellusharjoituksia.

Elokuun kolmantena päivänä näin kaksi onnistunutta lentoa, joista toinen kantoi parikymmentä metriä ja toinen täydet sata. Lammella tapaamani ornit kertoivat nähneensä poikasen lentäneen koko lammen pituuden ja kaartaneen takaisin tulosuuntaansa. Vuosi sitten tällainen suoritus kertoi, että lähtö on lähellä. Niin nytkin.

Myöhästytyin kymmenen minuuttia, ja lähtö jäi näkemättä. Mutta huudon kuulin ja siitä osasin päätellä, että suuri hetki oli käsillä.