Kuulin eilen Hervantajärven uimarannan lähellä intensiivistä tikan rummutusta. Ääni oli aluksi niin vaimea, että epäilin pikkutikkaa. Menin lähemmäksi ja varmistuin äänen tulevan suuren haavan latvaosista. Asialla oli käpytikka.

Seurasin rummutuskonserttia varttitunnin ajan. Sinä aikana tikka vaihtoi paikkaa ja samalla tuottamaansa ääntä parin minuutin välein. Tulin vakuuttuneeksi, että tämän taiteilijan tavoitteena ei ollut mahdollisimman kovan äänen tuottaminen. Ei sinne päinkään, lintu etsi parasta saundia!

Käpytikkapari on viihtynyt pitkään ruokintapaikkani lähistöllä, ja rummutusta on kuulunut monelta suunnalta. Kuvan tikallakaan ensisijaisena tavoitteena eivät ole maksimaaliset volyymit.