Arkistot kuukauden mukaan: heinäkuu 2014

Olipa ottelu!

Eilinen Brasilian ja Saksan välieräottelu tarjosi ikimuistoisen oppitunnin jalkapallon perusasioista.

Antti Pohja epäili ennen ottelua YLEn studiossa Brasilian edustaman hurmosjalkapallon tuloksekkuutta. Mitä tapahtuu kun hurmos hiipuu ja vastassa on Saksan tapainen systemaattisesti pelaava huippujoukkue? Se nähtiin.

Sekin tiedetään, että tunteella ja yksilöinä pelaavan joukkueen suorittaminen ailahtelee herkästi loisteliaasta umpisurkeaan. Eilen Brasilia suli totaalisesti Klosen viimeisteltyä tilanteeksi 2-0. Ottelun alussa tuollaisia numeroita ei yleensä pidetä toivottomina.

MTV:n jalkapalloasiantuntija Pasi Rautiainen puhuu kollektiivisesta lamaantumisesta ja muistaa sellaisen omalta peliuraltaan Bundesliigasta. Tilanne oli vielä puoliajalla 1-1, mutta Pasin joukkue hävisi numeroin 11-1!

Hurmoksella ei pitkälle potkita, jos pelaaminen oman maalin edustalla on puulaaki- tai E-junnutasoa: kun kaikki töllistelevät pelivälinettä, selän takana hiivitään huippupaikoille. Näin pääsi käymään Saksan tehdessä avausmaalinsa kulmapotkun jälkitilanteesta.

Brasilian päävalmentaja on myöntänyt keskittyneensä hyökkäyspelin kehittämiseen puolustamisen kustannuksella. Saksalla pelin osa-alueet ovat paljon paremmin balanssissa, ja puolustuksen lukkona torjuu ja avaa peliä maailmanluokan maalivahti.

Sopivan tunnetilan löytäminen on vaikeaa, kun pelataan kiihkomieleisen kotiyleisön edessä ja odotukset ovat valtavat. Lisäksi epäilen, että hillitön hössöttäminen Neymarin ympärillä häiritsi pahasti muun joukkueen keskittymistä otteluun. Ehkä tuollainen kuuluu brasilialaiseen jalkapallokulttuuriin.

Saksa kärsii edelleen vanhasta maineestaan, jonka mukaan kyseessä on koneen lailla junnaava joukkue, joka lopulta voittaa pelin. Tämän päivän Saksa on kaikkea muuta! Se on kuin Espanja parhaina päivinään, paljon tehokkaampi vain.

Pasi Rautiaisen mielestä ”Saksan hyökkäyspeli on turnausjoukkueista selvästi idea- ja kombinaatiorikkainta.”

Työmaita, osa 2

Työmaat etenevät tasatahtia. Kotikatu sai päällysteen perjantaina; liittymät, risteykset ja kevyen liikenteen väylä työllistänevät asvalttiryhmää vielä paivän tai kaksi. Sitten puuttuu enää reunusten viimeistely ja nurmikoiden perustaminen.

Blogi siirtyi paikalleen lauantaina, ja sen jälkeen olen keskittynyt ulkoasun hiomiseen. Automaattinen uudelleenohjaus käynnistyy toivottavasti pian. Tällä hetkellä blogiin tullaan Blogilistan kautta.

Palauttelen vanhoja blogipostauksia näkyviin vähän kerrallaan. Lyhyet ja toivottavasti lukijoidenkin huumorintajuun vetoavat jutut löytyvät uudesta kategoriasta ”kevennykset”,

Kokosin joukon vakavammin otettavia blogitekstejä ja aiemmin sivuston puolella olleita tekstejä uuteen osioon ”tekstit”. Samalla lisäsin runsaasti isommiksi aukeavia kuvia ja tarkistin linkkien toimivuuden. WP:n Broken Link Checker on tässä mainio apulainen.

Valitettavasti monet uutiset linkkien takana ovat lakanneet näkymästä enkä tullut aikanaan ottaneeksi systemaattisesti kuvakaappauksia. Jotain kuitenkin.

Kuvaosio on ennallaan ja saa jäädäkin. Yritän löytää ulkoasuun sopivan tavan tehdä uudet galleriat vähemmällä vaivalla kuin olemassa olevat.

Aikataulusta en lupaa mitään, mutta seuraavan gallerian aihe on jo tiedossa: laivat. Kuvassa yhteysalus Skiftet.

Työmaita

Kävin Harjulammen rannalla kurkkimassa työmaamonttuun, jonka törmäpääskyt olivat hyväksyneet pesintäpaikakseen.

Linnut olivat kaivaneet hiekkaan kymmenittäin pesäkoloja.

Kotikatu eli Karhunkaatajantie on ollut työmaana jo pitkään, ajoittain varsinkin pyörällä ikävä kuljettava. Nyt kuitenkin ollaan loppusuoralla: huomenna katu saa päällysteen. Toivottavasti kaivinkoneita ei tarvita pitkään aikaan.

Kolmas työmaa on kuukauden päivät jatkunut nysvääminen verkkosivujen kanssa. Siirsin verkkosivut eilen uuteen osoitteeseen ja tämä blogi seuraa pian perässä.

PS
Palautin muistinvaraisesti siirron yhteydessä hävinneen postauksen. Maaritin ponnistelujen ansiosta blogi näkyy nyt oikeassa osoitteessaan. Kiitos taas!