Friday, January 27th, 2006
Vaikuttavimpiin elokuvaelämyksiini kuuluu vuosia sitten nähty Robert J. Flahertyn klassikkodokumentti Aran saaren mies vuodelta 1934.
Äärimmäisen karun saaren maisemat, kiviaidat ja sitkeät asukkaat jäivät kertakatsomalta pysyväksi osaksi maailmankuvaani. “Tuonne kun joskus pääsisi”, muistan ajatelleeni.
Jos mutkia ei tule matkaan, toive toteutuu ensi kesäkuussa.
Friday, September 20th, 2013
Marko soitti iltapäivällä ja kertoi, että neljännellä hautausmaalla on lapinpöllö.
Hyppäsin pyörän selkään, ehdin perille kymmenessä minuutissa ja löysin linnun pian. Se istui pihlajassa seuranaan kolme lintuharrastajaa. Viivyin paikalla tunnin verran ja siinä ajassa tuli selväksi, että linnulla ei ollut kiire minnekään.
Pöllö istui koko ajan samoilla sijoillaan, mutta oli kuitenkin hereillä. Pää pyöri verkkaisesti linnun seuratessa ehkä hiukan huvittuneena meidän kameramiesten touhuja.
Muut linnut eivät kiinnittäneet pöllöön vähäisintäkään huomiota: kaikki tuntuivat tietävän, että lapinpöllö on vaaraksi vain myyrille.
Posted in Linnut | Edit | Comments Off
Monday, October 7th, 2013
Hyviin tapoihin kuuluu pyytää anteeksi aina kun aihetta on. Myös eläimiltä.
Arktikumin kukkuloilla arvoin hetkisen, jatkanko Jängislahteen vai kaupungin suuntaan. Päätin pyöräillä Ounaskosken kautta Harjulammelle.
Lintutornilta palatessa pysähdyin Kirkkolammella. Kirkko ja vastarannan koivut peilautuivat lammen pinnasta niin kuvauksellisina, että oli pakko ottaa kuva. Etualalle uinut sorsa erottaa eilisen kuvan lukuisista aiemmin samassa tilanteessa näpätyistä.
Pian piti pysähtyä uudelleen: kymmenkunta sorsaa nautti syysauringosta pikkuruisella saarella keskellä lampea. Saarella kasvava paju oli vielä vihreä, mutta vesi ympärillä hehkui ruskan väreissä.
Kun pysähdyin kaivamaan laukkuani, linnut luulivat minun etsivän pullaa ja lähtivät tulemaan kohti täydellä höyryllä. Hitainkin ehti pulahtaa veteen ennen kuin väärinkäsitys paljastui.
Kyllä hävetti! Pyysin anteeksi häiriötä ja tuottamaani pettymystä.
Posted in , Linnut | Comments Off
Monday, October 14th, 2013
Kiersin eilen vakiolenkin Arktikumin kukkuloiden kautta Ounaskoskelle ja edelleen Kirkkolammen ohi kotiin.
Joutsenet viettivät aikaa kolmessa parvessa: kaksi parvea Ounasjoen suiston alueella ja yksi Koivusaaren edustan matalikolla. Laskin yhteensä 180 lintua, joista vähän yli 20 oli menneen kesän poikasia.
Lainaanrannassa tapasin melkein ruotsinkielisen koiran, on muuten melkoinen harvinaisuus näillä leveyksillä. Se juoksi irrallaan vimmattua vauhtia edestakaisn, kävi nuuhkaisemassa minua ja kiihdytti taas vauhdin entiselleen.
Emäntä huusi pää punaisena: Piku, stanna! Kun tämä ei tehonnut, kieli vaihtui suomeksi. Ahaa, kaksikielinen, ajattelin.
Sinne jäivät, nainen huutamaan ja koira juoksemaan. Minä ihmettelin, ymmärsikö koira mitään kieltä vai oliko erityisen uppiniskainen tapaus. Mahdollisesti kuuro?
Kirkkolammen rannassa kuvasin ruskaisia puita. Keltaisin oli lehtikuusi.
Thursday, October 17th, 2013
Jos minun pitäisi nimetä luonnonystävän kannalta paras kuukausi asua Rovaniemellä, lokakuu olisi vahvoilla.
Ensilumi sataa yleensä lokakuussa, niin tänäkin syksynä. Joki alkaa jäätyä, kuuraiset puut kimaltavat.
Ja paras viimeiseksi: Lainaan Laulajat!
Monday, October 28th, 2013
Kemijärven (1600) ja Rovaniemen (400) joutsensumat ehtivät purkautua ennen viikonlopun valtakunnallista joutsenlaskentaa: kummallakin paikkakunnalla summattiin alle sata lintua.
Lauantaiaamu tuhraantui pyörää huoltaessa, ja käväisin Lainaalla vasta iltapäivällä. Sunnuntaina sonnustauduin Koivusaareen heti aamun sarastaessa. Yöllä oli siirrytty talviaikaan.
8.00 Paikalla oli yhdeksän joutsenta, kaikki aikuispukuisia lintuja.
8.28 Huomasin syrjäsilmällä tumman hahmon sukeltavan yläjuoksun puolella lähellä rantaa. Luulin telkäksi, mutta kyseessä olikin saukko. Hetken kuluttua saukkoja oli kolme! Ehdin ottaa kaksi kuvaa.
8.32 Paikallisten joutsenten ääntely paljasti, että lajitovereita oli liikkeellä. Vastaus kuului ilmasta Ounasvaaran puolelta jokea: perhe, emot ja kaksi poikasta lensi määrätietoisesti kohti Jätkänkynttilää ja Kemiä.
8.45 Viisi joutsenta, emot ja kolme poikasta lensi joen yläpuolella itään. Yksi paikallisista linnuista nousi siivilleen ja lähti perään.
Aamun joutsenhavainnot olivat siinä, mutta saukoista vielä sananen. Lähdin seuraamaan tuoreita jälkiä ja sata metriä tarkkailupaikalta yläjuoksulle päin löysin sinisorsan siivet, pyrstön ja toisen jalan.
Tulkintani mukaan saukot olivat yllättäneet rannalla nukkuneen sorsan. Saukon pääravintoa ovat kalat, mutta tilaisuuden tullen muukin eläinravinto kelpaa. Epäilin toissa talvena Ounaskoskella talvehtineen telkän joutuneen minkin tai saukon saaliiksi.
9.45 Kun lopetin tarkkailun, kahdeksan joutsenta oli edelleen paikalla.
Nyt kokeilen kuvien lisäämistä, esimerkkinä vanha mutta vuodenaikaan sopiva kuva lammelta kaupungin pohjoispuolelta.
Siinähän tuo näyttää olevan:
