Aihearkisto: Matkailu

Tukholman talvea

Talvi oli käväissyt Tukholmassa, mutta paikalle ehdittyämme tihuutteli vettä ja lumi oli muuttunut loskaksi. Jalat kastuivat, mutta pidimme kiinni aiotusta ohjelmasta.

Strömmenin ruokintapaikan lähistö kuhisi lintuja: kyhmy- ja laulujoutsenia, kanadanhanhia, sinisorsia, tukkasotkia, nokikanoja, naurulokkeja ja naakkoja. Harmaahaikara lensi yli.

Ihan aatetta kannattaaksemme jatkoimme Vasa-museoon. Uutta nähtävää oli kehitelty sitten viime käynnin, ja jokin rakennusprojekti oli käynnissä laivan sisällä. Noinkohan jo lähitulevaisuudessa pääsee käymään laivassa?

Vuoden kohokohtia

Maanantaisin Femmalta tuleva 12-osainen sarja Yksineläjä Severin on mukavaa seurattavaa kaikille Norjan ystäville. Viidennessä jaksossa Severin nauttii keväästä ja harventaa lähijärven ylitiheää kalakantaa: verkotus tuottaa 117 ”sinttiä” ja yhden hieman kookkaamman kalan. Sen Severin päästää kasvamaan.

Sarjaa katsellessa muistelin monia matkojani Norjaan. Esimerkiksi sitä, jonka teimme sisareni kanssa kesäkuussa 2008. Reitillä Runden lintusaarelta Trollstigenin kautta Rørosiin ohitimme Severinin kotipaikan hyvinkin läheltä, toki Storfjorden-vuonon pohjoisrantaa kulkevaa tietä.

Kaikki kolme tänä vuonna Norjaan tekemääni matkaa ovat olleet täynnä elämyksiä. Jo monen vuoden ajan suunniteltu vierailu Fram-museossa, Nasjonalgallerietissa ja Holmenkollenilla toteutui pääsiäisenä, ja marraskuun puolivälin matka Tromssan valasvesille onnistui yli odotusten.

Lopuillaan oleva vuosi on tarjonnut viisi ennennäkemätöntä lintulajia. Vaikuttavimmat lintuelämykseni eivät kuitenkaan selity harvinaisuuksilla, vaan niihin tarvitaan erityisiä maisemia ja olosuhteita. Ja sellaisiahan löytyy Norjasta!

Matkalla Gamvikiin kesäkuun alussa  saimme kokea kevään toiseen kertaan Nordkinnhalvøyan ylängöllä. Kirsikkana kakun päällä oli rantasulasta siivilleen noussut kaakkuripariskunta, joka intoutui huimaan lentonäytökseen.

Teatteriretki Lemmenjoelle elokuun lopussa kuuluu elämyksenä  samaan sarjaan edellisten kanssa.

Vuoden pitkäkestoinen kohokohta ja suuren kiitollisuuden aihe on se, että olen saanut olla terveenä. Kiitokset hyville retkikavereille: Jounille, Raunolle, Lealle ja Olli-Pekalle!

Amundsenin kirjoituskone

Tromssan Polar Museumissa on nähtävänä runsaasti esineistöä, jota norjalaiset tutkimusmatkailijat Fridtjof Nansen ja Roald Amundsen käyttivät retkillään. Kuvan kirjoituskone oli mukana, kun Amundsen purjehti Gjøa-aluksellaan Luoteisväylän v. 1903-06.

Gjøa vietti jäiden vankina kolme pitkää talvea, joiden aikana Amundsenilla oli hyvää aikaa naputella koneella. Matkasta kertova kirja Nordvestpassagen julkaistiin Norjassa vuonna 1907 ja Suomessa  jo vuotta myöhemmin. Kääntäjänä kunnostautui monilahjakkuus Into Konrad Inha. Näyte tekstistä löytyy täältä.

I.K. Inha on juuri nyt ajankohtainen kahdesta syystä: hänen syntymästään tuli tänä vuonna kuluneeksi 150 vuotta, ja Panu Rajalan Inhan elämästä kertova kirja Intoilija nousi Finlandia-palkintoehdokkaiden joukkoon.

Luen kirjaa parhaillaan ja harmittelen sitä, että Inhan alkuperäisiä tekstejä ei eroteta mitenkään Rajalan kirjoittamista. Lisäksi lainauksia on mielestäni kohtuuttoman paljon: Pietari Kylmälä arvioi YLE:n verkkosivuilla, että 416-sivuiseen teokseen sisältyy noin 100 sivua Inhan tekstiä!

Räntää ja mursunnahkaa Pohjolan Pariisissa

Perjantain, kaupunkipäivän sää oli aamusta asti valaspäiviä tuulisempi, mutta sade alkoi vasta iltapäivällä. Näytteen paikallisesta räntäkuurosta saimme jo torstaina: se oli sakea.

Jatkoimme taidemuseolta kirjastolle. Olin katsellut kuvia netissä ja halusin nähdä, milta rakennus näyttää paikan päällä. Arkkitehti oli varmaankin ajatellut Tromssan hallitsevaa vuodenaikaa ja suunnitellut talon, joka loistaa kaamoksen hämärässä kuin jättilläismäinen lyhty. Sisältä päin kirjasto vaikutti toimivalta laitokselta, ja asiakkaita oli mukavasti.

Räntäsade olisi järkytys oikeassa Pariisissa, mutta tromssalaiset eivät olleet koiranilmasta moksiskaan, painuivat menemään niska kyyryssä. Olin pannut merkille, että monet paikalliset käyttivät työmatkoillaan ja ulkoillessaan huomioliivejä. Varmasti järkevä valinta! Kaupungin keskustassakin liivejä näki, mutta lähinnä junioreilla.

Matkalla Polar Museumiin näimme satama-altaassa viisi juhlapukuun sonnustautunutta allia. Kun sain telen paikalleen ja valmistauduin kuvaamaan, linnut olivat hävinneet. Fridtjof Nansen istui työpöytänsä takana museon yläkerrassa, ja tervehdin häntä kunnioittavasti. Alakerrassa kuvasin kappaleen mursunnahkaa. Paras iskukyky oli tiessään ja vierailu jäi lyhyeksi. Se ei haitannut, koska olimme tutkineet museon läpikotaisin edellisellä käynnillämme.

Kierroksen päätteeksi kävelimme satamaan. Rännän ja hämärän seasta kuului sumutorven törähdys ja Polarlys, tuttu Hurtigruten-alus ilmestyi näkyviin aikataulun mukaisesti. Muutamia matkustajia jäi laukkuineen maihin, ja joukko urhoollisia risteilyasiakkaita lähti tutustumaan Tromssan keskustaan.

Me palasimme mökkiimme leirintäalueelle. Pitkän sillan korkeimmalla kohdalla tuuli oli navakka ja räntä lensi vaakasuoraan. Alkuviikolla vieraita hemmotellut sää oli lähdön kynnyksellä normalisoitunut, ja hyvä niin.

Miekat ja maisemat

Tromssan retken ajoitus osui valaiden ja säiden puolesta nappiin. Nähtyjen miekka- ja ryhävalaiden kokonaismäärä nousi lähelle sataa. Vaikka hypyt jäivätkin näkemättä, olen erittäin tyytyväinen.

Retken aikana kävi selväksi, että maisemat ovat minulle sittenkin tärkein syy lähteä Norjaan aina uudelleen. Linnut ja valaat tulevat bonuksena jos ovat tullakseen.

Valas näkyvissä!

Oikeastaan otsikon kuuluisi olla monikossa. Kaksi päivää Tromssan valasvesillä on ylittänyt odotukset: varovasti arvioiden olemme nähneet 20 ryhävalasta ja 50 miekkavalasta. Pitkistä välimatkoista johtuen kuvia ei ole juurikaan saatu, mutta elämyksiä senkin edestä. Niitä lähdimme hakemaankin.

Kuvassa (Rauno Kalliskota) ensimmäinen näkemämme miekkavalas. Selkäevän koosta saa  käsityksen kun vertaa sitä veneessä seisovaan mieheen.

Valaat, kalastusalukset ja katsojia kuljettavat pikkuveneet  pyörivät samalla alueella; joillakin kalastusaluksilla on saattueenaan taaja lokkiparvi.

Olen käynyt Tromssassa pari kertaa ennenkin, mutta silti kaupunki pääsi yllättämään. Tämä on oikeasti iso kaupunki, aivan eri luokkaa kuin esimerkiksi Rovaniemi.

Kuvan näkymä avautuu Arktisen katedraalin edestä kaupungin keskustan suuntaan.

Elämyksiä Lemmenjoella

Operaatio Paulaharjun toisen tuotantokauden esitykset on nyt nähty, laulut kuultu ja tutut tavattu. Paikka oli uusi, mutta meininki entisellään, siis mahtava.

Olen retkeillyt Lemmenjoen kansallispuiston erämaaosassa, mutta perusosa oli ennestään käymätön paikka. Teatteritapahtuma oli riittävä lisäsyy matkustaa ihailemaan komeaa jokilaaksoa. Nähtyäni esitykset toiseen kertaan palasin Njurgalahteen venekyydillä, jäin yöksi ja pääsin venettä kuljettaneen Veikon synttäreille. Hieno päivä ja mukava ilta!

Joku samassa veneessä Njurgalahteen saapunut huomasi vasta Inarissa rinkan jääneen laiturille. Tapaus on ensimmäinen laatuaan kaiman pitkän vesiliikenneuran aikana. Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu kun oikein innostuu teatterista!

Kommentteja tapahtumasta ja lisää kuvia täällä.

Pöllässä

Kävin viime sunnuntaina pitkästä aikaa Pöllässä.  Puut olivat sitten viime näkemän kasvaneet pari metriä, vanhoja kalamajoja oli purettu ja uusia mökkejä rakennettu. Lentokenttä näytti entiseltään.

Edellisenä päivänä oli nähty mukavasti rantalintuja, ja pidin silmäni auki nytkin. Hiljaista kuitenkin oli sillä sektorilla, vain yksi kahlaaja näyttäytyi, sekin vähän outo.

Muitakin kummajaisia oli liikkeellä: aseistautunut intiaani, joka oli siepannut vangiksi kalpeanaaman.

Mutta ei tässä vielä kaikki. Rantavehnän valtaamalla hiekkadyynillä käyskenteli lumoava ilmestys leninki tuulessa hulmuten.

* * *

Näin Hailuodon teatterifestivaaleilla viisi esitystä, joista neljä ulkoilmassa. Esityspaikoista Pöllän hietikko oli minulle lintuyhteyksistä ennestään tuttu ja erityisen mieluinen. Hieno esitys upeassa ympäristössä!

Tässä näyttämö, yleisöä ja esiintyjät: Eriikka Väliahde, Outi Kautonen ja Juha Hurme.

Euroopan reunalla

Gamvikin kylä Ruijan äärimmäisessä niemennokassa teki vaikutuksen jo ensi vierailulla kesällä 1999. Silloin jäi kuitenkin vaivaamaan, että museo oli suljettu. Olisimme halunneet perehtyä seudun ikivanhaan asutushistoriaan, josta oli näkynyt merkkejä Slettnesin kulttuuripolun varrella. Toki myös museo itsessään olisi kiinnostanut.

Gamvikin suunnalla pohjoisuusennätykset ovat vaarassa, tehtiinpä mitä tahansa. Esimerkiksi Slettnesin majakka on maailman pohjoisin mannermaalla sijaitseva majakka ja koulun kenttä saattaa hyvinkin olla maailman pohjoisin (lähes) täysimittainen jalkapallokenttä. Se näytti jääneen vähälle käytölle saatuaan viereensä tekonurmipäällysteisen monitoimikaukalon, jossa pelataan muitakin pelejä kuin jalkapalloa.

Gamvikin museo esittelee monipuolisesti entisaikojen elämää Euroopan pohjoisrannalla. Kun Oslon huippumuseot olivat vielä tuoreessa muistissa, museon kotikutoisuus tuntui pelkästään virkistävältä. Matkailijoiden kannalta on valitettavaa, että tekstitys on pääosin pelkästään norjankielinen.

Kivikauden asioihin ei juurikaan tullut lisäselkoa, mutta esimerkiksi sota-ajan tapahtumia, vanhoja elinkeinoja ja valaanpyyntiä käsittelevät osastot ovat sitäkin antoisampia. Myös luonto on mukavasti esillä.

Entinen kalankäsittelylaitos oli sitten viime näkemän remontoitu museon käyttöön. Ullakkotilasta löytyi kiinnostava paikallishistoriaa käsittelevä valokuvanäyttely. Ripustus oli sikäli haastava, että huonoselkäinen vieras joutui tarkastelemaan alimpia kuvia epänormaalissa asennossa. Kuva: Rauno Kalliskota.

Kolea viikko Finnmarkissa

Olen nauttinut viime päivät arkisista itsestäänselvyyksistä, jotka oikeastaan ovat luksusta: sisätiloissa ei tuule ja on lämmintä.

Kun lähestyimme maanantai-iltana Rovaniemeä, ulkoilman lämpötila ylitti ensi kertaa retken aikana kymmenen asteen haamurajan. Keskilämpö lienee jäänyt viiden asteen alapuolelle, ja välillä käytiin nollassakin. Ylängöillä koettiin kevät toiseen kertaan.

Kolusimme äärimmäisiä niemenkärkiä järjestyksessä Gamvik, Berlevåg ja Hamningberg. Olin käynyt kaikissa ennenkin, mutta yksi tieosuus oli minulle uusi: oikaisu Kautokeinon pohjoispuolelta Karasjoelle. Turisteja oli liikkeellä aika tavalla, useimmat asuntoautolla lintujen perässä.

Leiripaikat olivat yhtä lukuun ottamatta tuttuja ja hyviksi havaittuja. Se uusi nousi saman tien suosikkilistan terävimpään kärkeen. Miltä kuulostaa: tasainen teltanpaikka ja avara merinäköala, satama, kauppa ja museo lyhyen kävelymatkan päässä, naapureina merisirrejä, kettu ja saukko.

Mainittu kettu osoittautui taitavaksi myyränpyytäjäksi: kaksi yritystä ja kaksi onnistumista. Kerran hampaissa oli jokin rannalta löytynyt lintu. Pesä ei varmaankaan ollut kaukana. Näimme retken aikana kolme muutakin kettua, kolme hirveä ja lukuisia hylkeitä. Kirjoitan myöhemmin erikseen retken lintuhavainnoista ja erityiselämyksistä.

Merenkulkuun liittyen on syytä mainita, että Berlevågissa möyrittiin mittavasti: satama-allasta ruopattiin ja aallonmurtajaa rakennettiin. Hurtigruten-laivoja näimme neljä: Lofoten, Midnatsol, Nordlys ja Nordkapp. Kaukana merellä näyttäytyi Lakselvista operoiva risteilyalus Empress.