Perjantain, kaupunkipäivän sää oli aamusta asti valaspäiviä tuulisempi, mutta sade alkoi vasta iltapäivällä. Näytteen paikallisesta räntäkuurosta saimme jo torstaina: se oli sakea.
Jatkoimme taidemuseolta kirjastolle. Olin katsellut kuvia netissä ja halusin nähdä, milta rakennus näyttää paikan päällä. Arkkitehti oli varmaankin ajatellut Tromssan hallitsevaa vuodenaikaa ja suunnitellut talon, joka loistaa kaamoksen hämärässä kuin jättilläismäinen lyhty. Sisältä päin kirjasto vaikutti toimivalta laitokselta, ja asiakkaita oli mukavasti.
Räntäsade olisi järkytys oikeassa Pariisissa, mutta tromssalaiset eivät olleet koiranilmasta moksiskaan, painuivat menemään niska kyyryssä. Olin pannut merkille, että monet paikalliset käyttivät työmatkoillaan ja ulkoillessaan huomioliivejä. Varmasti järkevä valinta! Kaupungin keskustassakin liivejä näki, mutta lähinnä junioreilla.
Matkalla Polar Museumiin näimme satama-altaassa viisi juhlapukuun sonnustautunutta allia. Kun sain telen paikalleen ja valmistauduin kuvaamaan, linnut olivat hävinneet. Fridtjof Nansen istui työpöytänsä takana museon yläkerrassa, ja tervehdin häntä kunnioittavasti. Alakerrassa kuvasin kappaleen mursunnahkaa. Paras iskukyky oli tiessään ja vierailu jäi lyhyeksi. Se ei haitannut, koska olimme tutkineet museon läpikotaisin edellisellä käynnillämme.
Kierroksen päätteeksi kävelimme satamaan. Rännän ja hämärän seasta kuului sumutorven törähdys ja Polarlys, tuttu Hurtigruten-alus ilmestyi näkyviin aikataulun mukaisesti. Muutamia matkustajia jäi laukkuineen maihin, ja joukko urhoollisia risteilyasiakkaita lähti tutustumaan Tromssan keskustaan.
Me palasimme mökkiimme leirintäalueelle. Pitkän sillan korkeimmalla kohdalla tuuli oli navakka ja räntä lensi vaakasuoraan. Alkuviikolla vieraita hemmotellut sää oli lähdön kynnyksellä normalisoitunut, ja hyvä niin.
