Aihearkisto: Tampere

Vappua tungoksessa

Mukava sää houkutteli tamperelaiset sankoin joukoin kaupungin keskustaan: ratikka oli päättäriltä lähtiessään täydempi kuin kertaakaan sen kolmen vuoden aikana, jonka olen sitä käyttänyt.

Jäin kyydistä Koskipuiston pysäkillä ja kävelin Patosillan kautta Frenckellin aukiolle. Kirsikkapuu kukki todellakin täyttä päätä, varmaankin lähes ennätysmäisen aikaisin. Moni muukin kaupunkilainen oli saapunut katsomaan kukintaa.

Toinen syy lähteä keskikaupungille oli teekkarifuksien kulkue Amurista Ratinanniemeen. Marssijoiden suuri määrä yllätti, vaikka Hervannan kampuksen mittasuhteista voisi jotain päätellä. Sain viereeni osuneelta tupsulakkiselta opastusta marssijärjestyksen määräytymisestä ja haalareiden väreistä, joita pelkästään teekkareilla taisi olla kymmenkunta.

Kulkueen mentyä suuntasin Näsilinnankatua Ratinanniemen vastarannalle, mihin kokoontui melkoinen väenpaljous. Olen nähnyt itse toimituksen kerran ennenkin, silloin entisellä paikallaan Koskipuistossa. Ensimmäinen korillinen laskettiin veteen kolme kertaa, tiesivät ainakin kastuneensa!

Toimituksen nähtyäni jatkoin Sorin aukiolle vain huomatakseni, että ratikka lähti tyhjänä kohti varikkoa. Ei auttanut kuin kävellä Rautatieaseman pysäkille, missä kolmonen lähti ylimääräisen odottelun jälkeen kohti Hervantaa niin täyteen ahdettuna kuin ratikka ikinä voi olla.

Kevättä Hatanpäällä

Jäin nyssestä sairaalan pysäkillä ja jatkoin kartanon ohi rantaan. Puistossa lauloi peipponen ja rannalla odotti puolenkymmentä nokikanaa. Lunta ei näkynyt missään ja jäätä vain Rantaperkiön lahdessa ja Viikinsaaren takana. Huomasin heti, että kaukoputki ja jalusta olisi kannattanut ottaa mukaan.

Naurulokit hallitsivat ilmatilaa ja äänimaailmaa, viimeisin Tiiraan ilmoitettu arvio lukumäärästä lähenteli sataa. Muitakin lokkeja näkyi, mutta paljon vähemmän: kaksi selkälokkia jään reunalla, joitakin harmaalokkeja ja pari kalalokkia. Lahdessa kahvilan kohdalla telkkä todisti uskaltavansa sukeltaa jään alle: lintu pulpahteli pintaan pienenpienessä sulassa.

Jatkoin Viinikanlahden suuntaan ja jäin tähystämään suosikkipenkilleni niemen nokkaan. Pian eteeni ilmestyi isokoskelokoiras, joka oli menettänyt juhlapukua vielä pari kuukautta sitten koristaneen lohenpunaisen värin. Komea lintu toki ilman sitäkin!

Kiikaroin aktiivisesti ja toivoin näkeväni muuttavia metsä/tundrahanhia, mutta ainuttakaan en nähnyt. En myöskään meriharakkaa tai kanadanhanhea, joita myös kaipailin. Sen sijaan eteeni ajelehtineelle jäälautalle asettui maksimaalinen määrä naurulokkeja, yhteensä 51. Lisäksi joukossa oli yksi kalalokki. Taustalle kuvaan osui ahkerasti treenannut Takon Soutaja.

Jatkoin rantaa pitkin Ratinaan ja näin nokikanat uudelleen Viinikanlahdella.

Jääkiekkoa Paltsussa

Jussi Kankaan ottama helmikuun kuva Tampere-seuran kalenterissa on vuodelta 1959: ”Jääkiekkoa Paltsussa”. Viehättävä kuva!

Mikä Paltsu ja missä, ajattelin ensin. Erisnimenä käytetty (Tammelan) pallokenttää tarkoittava sana oli minulle aivan outo; meillä Jyväskylässä kentistä puhuttiin sijainnin mukaan. Jääkiekkoa harrastettiin Harjulla tai Hippoksella, viralliset ottelut pelattiin Nisulan montun kaukalossa.

Jos kuva olisi Harjulta, olisin suurella todennäköisyydellä mukana yhtenä pojista. Asuin kentän vieressä ja kävin pelailemassa lähes joka päivä. Suoralapaiset puumailat ja putkihokkarit näyttävät kovin tutuilta!

Vauhdikasta menoa päättärin pihlajissa

Olen odottanut koko syksyn ja alkutalven marjalintuja tyhjentämään pihlajia, joita on pitkä rivi ratikkakiskojen ja jalkakäytävän välissä. Aina päättäriltä kotiin kävellessäni katselen mehevänpunaisia marjoja ja ihmettelen, miksi ne eivät kiinnosta lintuja. Tänään näin olohuoneen ikkunasta rastaiden panneen lopultakin toimeksi. Otin kameran ja menin katsomaan lähempää.

Paikalla touhusi iso parvi räkättirastaita ja muutama mustarastas. Linnut lensivät koko ajan pihlajien ja lähimetsän väliä ja lukumäärän arvioiminen oli vaikeaa. Ilmoitin Tiiraan 40 räkättiä ja 4 mustarastasta.

Lumipyry

Alkutalven punaisin aamurusko on kuvattu eilen hieman kymmenen jälkeen. Puoli tuntia myöhemmin taivas oli aivan harmaa ja lumisade alkoi kahden tunnin kuluttua. Lumipeitteen syvyys Härmälän säähavaintopisteessä oli silloin 8 cm.

Pyry on nyt jatkunut lähes yhtäjaksoisesti vuorokauden ja 9 tuntia, ja lunta on Härmälässä 35 cm. Otin toisen kuvan tänään klo 20.30.

Kävin päivällä katsomassa, miten Ahvenisjärven sorsien pelihuumori kestää. Ihan hyvin: eläimet ovat oppineet sietämään kaikenlaisia säitä. Jos sorsilta kysytään, ikävin keli lienee hirmupakkanen.

Sunnuntaina lumitilanne on tällainen. Valtakunnan lumisin paikka oli Kilpisjärvi, kakkosena ja kolmosena Lappeenrannan ja Tampereen seudut. Lapissa lunta on vähän, mutta pakkasta sitä enemmän: esimerkiksi Rovaniemellä 5 cm ja Savukoskella -32 astetta.

Ratsuväki mukana paraatissa

Osallistuin eilen kunniakäyntiin Kalevankankaan sankarihaudoilla. Tilaisuus oli arvokas ja onnistunut siitä huolimatta, että yli lentäneestä Hornetista kuului vain ääni.

Juhlallisuuksiin osallistui myös neljä hevosta ratsastajineen, joita ensin luulin poliiseiksi. Sammonkadulla sain ryhmästä kuvan, josta huomasin ratsastajien punaiset housut. Ihmettelin asiaa, koska olisin odottanut housujen olevan keltaiset.

Wikipedia tietää, että ratsuväki liikkuu ja taistelee ratsain. Keltahousuiset rakuunat puolestaan ovat ratsain siirtyvää, mutta jalkaisin taistelevaa jalkaväkeä. Lisäksi kerrottiin, että nykyisin hevosia käytetään vain juhlatilaisuuksissa.

Ruskossa palaa

Sain tiistaina iltapäivällä Rovaniemeltä viestin, jossa kysyttiin näkyykö Ruskon tulipalon savu meille. Hyökkäsin parvekkeelle ja toden totta: nurkan takaa tuprutti mustaa savua, jota tuuli työnsi etelään. Valtava kasa biojätettä oli syttynyt yöllä palamaan Ruskon jätteidenkäsittelyasemalla, jonne tarkkailupaikalta on matkaa vähän reilu kilometri.

Vaarailmoitus koski aluksi Ruskon ja Lintuhytin alueita, mutta tuulen suunnan muututtua se laajennettiin koskemaan myös Kaukajärveä ja Annalaa. Ongelmallisen ja paljon keskustelua herättäneen laitoksen tulevaisuus joutuu entistä kriittisempään tarkasteluun.

Täällä Hervantajärvellä Ruskon haitoilta on onneksi vältytty, mutta Lintuhytissä asuvia ei käy kateeksi: vaikka savua ei tulisikaan, hajuhaitta on jatkuva.

Lisäys
Pitkään jatkuneen palon sammuttaminen vaati suunnattoman määrän sammutusvettä. Sitä saatiin letkulla luonnonlähteestä (!) palopaikan lähistöltä ja kuljetettiin tankkiautoilla Ahvenisjärvestä.

Kävin eilen Ahvenisjärvellä tarkistamassa tilanteen. Vedenotto oli jo päättynyt, mutta letkut olivat vielä paikalla. Järven pinta oli laskenut arviolta puoli metriä.

Omituinen tarrakampanja

Olen ihmetellyt tänne Hervannan takamaille levinnyttä massiivista tarrakampanjaa, jonka taustalla näyttävät olevan kiihkomieliset Ilveksen kannattajat. Lehdistön palstoille ilmiö nousi lähinnä sen vuoksi, että suurikokoisten tarrojen liimaaminen liikennemerkkeihin on todellinen ongelma. Tj Risto Jalo ilmoitti paheksuvansa toimintaa, jonka kanssa Ilveksellä ei ole mitään tekemistä. Osin suurikokoisten logo-tarrojen lisäksi on näkynyt monenlaista sanallista viestintää, joka on ulkopuoliselle jokseenkin käsittämätöntä.

Näkymä Lintuhytistä sisältää esimerkkejä lähestymistavasta. Enemmistö on ihan ok, mutta naapurin mollaaminen on mielestäni väärä tapa nostaa omaa häntää. Lisäksi ihmettelen working class -yhteyttä: miten se liittyy urheilubisnestä täysillä tekevään tämän päivän Ilvekseen?

Tämä Hervannassa näkemäni tarra on tyylitön ja arveluttava. Ymmärrän toki viittauksen Tapparan miljonäärirahoittajaan, mutta entä sitten?

Tarroissa ilmenevä vastakkainasettelu ja jopa vihanpito ei onneksi näy hallilla. Fanikatsomoita lukuun ottamatta vieressä istuva voi kuulua kumpaan leiriin tahansa eikä se ole toistaiseksi ollut ongelmia. Jopa keskustelu on ollut mahdollista, joskus jopa hyvähenkinen nokittelu.

Paluu Hakametsään

Tampereen kiekkokausi käynnistyi perjantaina, kun naapurukset luistelivat kaukaloon Tampere-cupin iltaottelussa. Erinäisten tilajärjestelyjen vuoksi ottelu pelattiin Hakametsän hallissa. Esiotteluna nähtiin HC Davosin ja Helsingin IFK:n ottelu, jonka sveitsiläiset voittivat numeroin 5-2. Hyvin liikkuneen sveitsiläisjoukkueen kiinnostavin yksilö oli Andres Ambühl, kevään MM-kisoissa nähty nelikymppinen pelaajalegenda.

Illan pääottelun yleisömäärä oli yli 4200, ja osittain tästä johtuen hallissa ei tarvinnut palella. Ottelusta kehkeytyi tasaväkinen ja ajankohtaan nähden yllättävän hyvätasoinen. Maaleja olisi toki jaksanut katsella enemmänkin; nyt niitä tehtiin varsinaisella peliajalla vain kaksi. Kun jatkoaika ei tuonut ratkaisua, mentiin rankkarikisaan, jossa Ilves oli maalin verran parempi. Myöhäisestä alkamisajasta johtuen kello oli ottelun päättyessä 22.20.

Erityistarkkailussa olivat joukkueiden maalivahdit ja muut uudet pelaajat, joita kummallakin oli lähes puoli joukkueellista. Vahvasti tsekkipitoisen Ilveksen maalivahti Jakub Malek oli virkaveljeään Tomi Karhusta piirun vakuuttavampi. Hyökkääjistä erottui rankkarikisan ratkaissut, jo viime kaudella joukkueessa pelannut Simon Stransky. Tapparasta lupaavia otteita esittivät esimerkiksi Kristian Tanus ja puolustaja Daniel Brickley.

Lauantain peleissä Tappara voitti HIFK:n 9-4 ja Davos Ilveksen 3-1.

Barkov City

Sasha Barkovia juhlittiin eilen illansuussa Tampereen Nokiareenassa. Lippuni oikeutti pääsyyn ”permannolle”, mistä jää vielä puuttui.

Ohjelma käynnistyi lyhyellä musiikkiesityksellä, jonka jälkeen juontaja Antti Mäkinen kutsui lavalle yhden kerrallaan Sashan kutsuvieraat. Entisiä Panthers-joukkuekavereita olivat Markus Nutivaara ja Jussi Jokinen, heidän jälkeensä portaita nousi edellinen tampereleinen Stanley Cup -voittaja Ville Nieminen, Sashan ystävä ja mentori. Sitten joukkoon liittyivät mestarijoukkueen pelaajat Eetu Luostarinen, Niko Mikkola, Anton Lundell, valmentaja Tuomo Ruutu, Stanley-pokaali ja lopuksi Sasha itse.

Sashan puhe oli lyhyt, mutta vaikuttava. Uskallan epäillä, että puheen pitäminen suurelle yleisölle on tälle vaatimattomalle urheilusankarille vaikeampaa kuin se, mitä jäällä on tehtävä ollakseen paras! Puheen jälkeen kannu heilahti komeasti suorille käsille.

Ohjelmaan kuului joukko videotervehdyksiä muilta urheilijoilta. Vakuuttavana osoituksena Sashan nauttimasta arvostuksesta on se, että onnittelijoina olivat mm. NHL-legendat Wayne Gretzky ja Mario Lemieux!

Puolitoistatuntinen juhla oli tunteikas ja onnistunut, joskin huumoriosuus vaahtokarkkeineen herätti ainakin minun päässäni ristiriitaisia ajatuksia. On kuitenkin syytä muistaa, että juhlissa oli mukana runsaasti lapsiakin.