Aihearkisto: Tampere

Yllätys metsätiellä

Tapasin kolme viikkoa sitten metsätiellä neljällä jalalla liikkuneen otuksen, joka ei muistuttanut edes etäisesti mitään tietämääni eläintä. Otus oli täysin karvaton ja väriltään kirkkaan keltainen. Arvasin kummajaisen asuvan Teknillisellä yliopistolla, minne tapaamispaikalta on matkaa alle kaksi kilometriä.

Kotiin päästyäni selvisi, että olin tavannut robottikoira Tassun, joka on hankittu yliopistolle kolmisen vuotta sitten Yhdysvalloista. Tassu painaa 32.7kg ja sen säkäkorkeus on 61cm. Tassu käveli sujuvasti ja tuhisi kuin oikea koira, häntä kuitenkin puuttui. Päättelin reitille asetelluista englanninkielisiä opasteista, että Tassun kävelyttäjät tekivät havaintoja luetun ymmärtämisestä. Toisella heistä oli käytössään läppäri.

Seuraavana päivänä tapasin Tassun viettämässä taukoa, kävelyttäjiä ei nyt näkynyt. Aamulehden jutussa kerrotaan tutkimushankkeesta ja tähdennetään, että Tassu ei hyökkäile ihmisten kimppuun. Tästä huolimatta oikeat koirat saattavat sitä vähän pelätä.

Pihkaniskat yllättävässä ympäristössä

Tampereella ratkottiin viime lauantaina sprinttisuunnistuksen Suomen mestaruudet. Tapahtuma oli mittava: lähes kaksituhatta pihkaniskaa etsi rasteja epätavallisessa ympäristössä eli kaupungin keskustassa. Ihan kirjaimellisesti, sillä kilpailualueen pohjoisrajana oli Hämeenkatu!

Ensi kertaa livenä nähtynä kaupunkisuunnistus oli hämmentävä elämys. Koska liikkeellä oli samaan aikaan monen sarjan suunnistajia, rasteja oli paljon ja kilpailijat tuntuivat säntäilevän sattumanvaraisesti kuka mihinkin suuntaan. Seurasin kilpailua aluksi Ratinan stadionilla, missä sijaitsi kilpailukeskus ja maali. Sitä kohti useimmat numerolla varustetut pyrkivät, mutta eivät kaikki. Yksi kilpailija tuli yllättäen takaani, loikki katsomon penkkejä alas, porhalsi stadionalueen halki ja hävisi katsomon aukosta omaan suuntaansa.

Siirryin kosken rantaan Hotelli Ilveksen kohdalle. Pyrinnön talkoolainen oli valvomassa, että kilpailijat pysyvät sallitulla alueella. Kannatti pysyä, koska poikkeaminen rajoitusnauhan väärälle puolelle olisi johtanut hylkäykseen. Kilpailijoita lähetettiin matkaan kolmen ryhminä Kehräsaaren sillalta.

Ratoja pidettiin onnistuneina, joskin haasteellisina. Huippusuunnistaja Venla Harju totesi Aamulehdessä, että tamperelaisuudesta ei ollut hyötyä kilpailussa. Monet rastit olivat ennen käymättömissä paikoissa talojen sisäpihoilla. Starttipaikan läheisyydessä näkemistäni rasteista yksi oli sijoitettu ravintola Brewhousen oven pieleen, toinen hotelli Ilveksen kivijalkaan.

Näkemistäni kilpasuunnistuksen alalajeista kaupunkisprintti ja tunturisuunnistus ovat janan ääripäitä. Asiaan liittyvä teksti Suunnistus ja minä.

Kunnolliset kuntoportaat

Pohjois-Hervannan Lukonojanmäessä avattiin 4.9.2025 kuntoportaat, joille uskaltaa ennustaa parempaa käyttöastetta kuin lähistöllä sijaitseville hyppyreille ja laskettelurinteille. Portaat ovat Pirkanmaan pisimmät ja melkein myös Etelä-Suomen: Paraisisilla sijaitsevissa kuntoportaissa on 10 porrasta enemmän.

Hervannan portaiden pituus on 213m, korkeus 55m ja rappujen määrä 460. Vertailun vuoksi mainittakoon, että jääkiekkoilijoiden rääkkäyspaikkana tunnetuiksi tulleissa Pyynikin portaissa askelmia on 310. Suomen mittavimmat kuntoportaat Nilsiän Tahkolla ovat paljon mittavammat: pituus 800 m, korkeusero 188 m ja askelmia peräti 1054!

Tutustuin tänään portaisiin ja nousin ne kahden pysähdyksen taktiikalla. Meitä levähtämistä tarvitsevia oli muistettu lukuisilla penkeillä, joilla istuskellessa voi ihailla reippaampia suorittajia. Hurjimmat juoksevat tai loikkivat portaat ylös monta kertaa!

Kiekkokausi käyntiin

Raumalla pelattu Pitsiturnaus käynnisti kiekkokauden heti elokuun alussa, Mikkelissä ja Tampereella pelattiin harjoitusturnaukset viikkoa myöhemmin eli perjantaina 8.8. Mikkelin turnauksessa pelasivat isäntäjoukkue Jukureiden lisäksi JYP, Kiekko-Espoo ja SaiPa, Tampereella Ilveksen ja Tapparan vastustajina esiintyivät HIFK ja Ässät.

Aamulehti Tampere Cupin avauspäivä alkoi IFK:n ja Ässien ottelulla. Vaikka kannattajia oli tullut paikalle sekä Helsingistä että Porista, tunnelma Hakametsän hallin katsomossa jäi vaisuksi. Jäällä sitä oli sen verran enemmän, että IFK:n Jalasti ja Ässien Puutio ottivat yhteen ulosajon arvoisesti. Peliajan päätyttyä tilanne oli 1-1, ja rankkareissa Ässät oli maalin verran parempi. Ottelun katsojamääräksi ilmoitettiin 1441.

Meininki hallissa oli aivan toinen, kun Ilves ja Tappara aloittivat. Ilveksen kannattajaryhmä Osasto 41:n äänekäs kannustus jatkui taukoamatta koko ottelun ajan. Nokiareenan paikallisotteluissa päästään vain hetkittäin Hakametsän hallissa nähtyyn ja kuultuun tunnelmaan.

Mikä parasta, peli oli vauhdikas ja äärimmäisen intensiivinen. Tappara oli liikkeellä parhaalla kokoonpanollaan, mutta Ilves vahvasti junnupitoisella ryhmällä. Siihen nähden Ilvekseltä oli hyvä suoritus nousta 0-3 tappioasemasta maalin päähän; loppunumerot olivat 4-3 Tapparalle.

Tapparan onnistujista on mainittava erityisesti Tanskan maajoukkuemies Joachim Blichfeld, jolle merkittiin tehot 2+1. Taidokkaat Tanus ja Haapala väläyttelivät ajoittain nautittavasti, ja maalille palannut luottomies Heljanko oli vakuuttava. Päivän pääottelun yleisömäärä oli 4455.

Edit
Mikkelin turnauksen voitti JYP Jyväskylästä ja Tampereen ykkönen oli Porin Ässät.

Kirkonmenot metsässä

Koska kirkossa on yleensä seinät ja katto, vallitseva sää ei vaikuta kirkollisten toimitusten sujumiseen millään tavalla. Omassa lähikirkossani kattoa ei ole, joten toiveena oli poutainen sää. Sellainen saatiin.

Pastorin ja kanttorin lisäksi paikalle saapui 24 ihmistä ja kaksi koiraa. Ihan mukava määrä, jos kohta istumapaikat olisivat riittäneet hieman suuremmallekin joukolle. Kanttorilla oli käytössään akusta virtansa saavat sähköurut.

Odotin mielenkiinnolla, malttavatko lähilammen kaakkurit olla kiljumatta kirkonmenojen aikana. Kerran huusivat, mutta harvat huomasivat koko asiaa. Lammelta lähtiessään kaakkuri lensi kirkon yli ja kaakatti mennessään. Ainakin vieressäni istunut mies katseli lintua. Myös korppi ja sepelkyyhky näyttäytyivät.

Makkarajärven metsäkappelin sijainti on hieno ja hartautta herättävä, mutta liikuntarajoitteisille ylivoimaisen haastava. Pääosin pitkostettua polkua autotieltä kappeliin on matkaa puolisen kilometriä. Huonoon kuntoon päässeet rakennelmat uusittiin vuonna 2023.

Finskun portaat – ja Olevisten

Kävin Finlaysonilla katsomassa valokuvia. Näyttelytila oli Kuusvooninkisen neljännessä kerroksessa, mihin noustiin portaita. Alas laskeutuessani panin merkille, että rautaisiin askelmiin kulkureitin kohdalle oli kulunut tasainen alue. Arvattavasti hissitön Kuusvooninkinen oli valmistuessaan v.1837 Tampereen korkein rakennus.

Olevisten kirkko Tallinnassa valmistui niin varhain kuin vuonna 1330 ja oli pitkän aikaa Euroopan toiseksi korkein rakennus. Kiviset portaat ovat kuluneet sileiksi samaan tapaan kuin Finskulla; ylätasanteelle päästäkseen on noustava 232 porrasta.

Jään ajattelemaan kulutusta kestäviä portaita Tampereella ja Tallinnassa, oman aikansa ihmisiä ja heidän miljoonia askeleitaan. Meidän ajastamme ei taida jäädä yhtä vaikuttavia arjen muistomerkkejä!

Ratikka-asiaa

Ihku Kissaratikka poistui liikenteestä kuun vaihteessa. Sen korvasi uusi, yleisöäänestyksellä valittu taideratikka, jonka paras puoli taitaa olla nimi: ”Morottavat metsäneläimet”. Näin sen eilen vilaukselta enkä oikein hahmottanut kasvillisuuden seassa piileskeleviä morottajia.

Koska minulla on harvoin kiire, päätin Tampereelle muutettuani olla juoksematta ratikkaan. Vuoroväli on päiväsaikaan joka tapauksessa niin lyhyt, että myöhästyminen ei haittaa eikä harmita. Eilen ratikka lähti kun matkaa takimmaiselle ovelle oli neljä askelta. Koska oli jo ilta, seuraavan lähtöön oli 14 minuuttia.

Ymmärrän kuskia, joka näkee näytöltään tilanteen. Hän on myös tehnyt periaatepäätöksen olla odottelematta mattimyöhäisiä, varsinkaan sellaisia jotka eivät edes juokse. Kolmen vuoden aikana vastaavia tapauksia on kertynyt vasta puoli tusinaa.

Kerran ovi aukesi itsestään, kun matkaa oli vielä ne neljä askelta. Kuski armahti ehkä sen vuoksi, että olin siinä vaiheessa ratikan ainoa matkustaja.

Vappua tungoksessa

Mukava sää houkutteli tamperelaiset sankoin joukoin kaupungin keskustaan: ratikka oli päättäriltä lähtiessään täydempi kuin kertaakaan sen kolmen vuoden aikana, jonka olen sitä käyttänyt.

Jäin kyydistä Koskipuiston pysäkillä ja kävelin Patosillan kautta Frenckellin aukiolle. Kirsikkapuu kukki todellakin täyttä päätä, varmaankin lähes ennätysmäisen aikaisin. Moni muukin kaupunkilainen oli saapunut katsomaan kukintaa.

Toinen syy lähteä keskikaupungille oli teekkarifuksien kulkue Amurista Ratinanniemeen. Marssijoiden suuri määrä yllätti, vaikka Hervannan kampuksen mittasuhteista voisi jotain päätellä. Sain viereeni osuneelta tupsulakkiselta opastusta marssijärjestyksen määräytymisestä ja haalareiden väreistä, joita pelkästään teekkareilla taisi olla kymmenkunta.

Kulkueen mentyä suuntasin Näsilinnankatua Ratinanniemen vastarannalle, mihin kokoontui melkoinen väenpaljous. Olen nähnyt itse toimituksen kerran ennenkin, silloin entisellä paikallaan Koskipuistossa. Ensimmäinen korillinen laskettiin veteen kolme kertaa, tiesivät ainakin kastuneensa!

Toimituksen nähtyäni jatkoin Sorin aukiolle vain huomatakseni, että ratikka lähti tyhjänä kohti varikkoa. Ei auttanut kuin kävellä Rautatieaseman pysäkille, missä kolmonen lähti ylimääräisen odottelun jälkeen kohti Hervantaa niin täyteen ahdettuna kuin ratikka ikinä voi olla.

Kevättä Hatanpäällä

Jäin nyssestä sairaalan pysäkillä ja jatkoin kartanon ohi rantaan. Puistossa lauloi peipponen ja rannalla odotti puolenkymmentä nokikanaa. Lunta ei näkynyt missään ja jäätä vain Rantaperkiön lahdessa ja Viikinsaaren takana. Huomasin heti, että kaukoputki ja jalusta olisi kannattanut ottaa mukaan.

Naurulokit hallitsivat ilmatilaa ja äänimaailmaa, viimeisin Tiiraan ilmoitettu arvio lukumäärästä lähenteli sataa. Muitakin lokkeja näkyi, mutta paljon vähemmän: kaksi selkälokkia jään reunalla, joitakin harmaalokkeja ja pari kalalokkia. Lahdessa kahvilan kohdalla telkkä todisti uskaltavansa sukeltaa jään alle: lintu pulpahteli pintaan pienenpienessä sulassa.

Jatkoin Viinikanlahden suuntaan ja jäin tähystämään suosikkipenkilleni niemen nokkaan. Pian eteeni ilmestyi isokoskelokoiras, joka oli menettänyt juhlapukua vielä pari kuukautta sitten koristaneen lohenpunaisen värin. Komea lintu toki ilman sitäkin!

Kiikaroin aktiivisesti ja toivoin näkeväni muuttavia metsä/tundrahanhia, mutta ainuttakaan en nähnyt. En myöskään meriharakkaa tai kanadanhanhea, joita myös kaipailin. Sen sijaan eteeni ajelehtineelle jäälautalle asettui maksimaalinen määrä naurulokkeja, yhteensä 51. Lisäksi joukossa oli yksi kalalokki. Taustalle kuvaan osui ahkerasti treenannut Takon Soutaja.

Jatkoin rantaa pitkin Ratinaan ja näin nokikanat uudelleen Viinikanlahdella.

Jääkiekkoa Paltsussa

Jussi Kankaan ottama helmikuun kuva Tampere-seuran kalenterissa on vuodelta 1959: ”Jääkiekkoa Paltsussa”. Viehättävä kuva!

Mikä Paltsu ja missä, ajattelin ensin. Erisnimenä käytetty (Tammelan) pallokenttää tarkoittava sana oli minulle aivan outo; meillä Jyväskylässä kentistä puhuttiin sijainnin mukaan. Jääkiekkoa harrastettiin Harjulla tai Hippoksella, viralliset ottelut pelattiin Nisulan montun kaukalossa.

Jos kuva olisi Harjulta, olisin suurella todennäköisyydellä mukana yhtenä pojista. Asuin kentän vieressä ja kävin pelailemassa lähes joka päivä. Suoralapaiset puumailat ja putkihokkarit näyttävät kovin tutuilta!