Löysin pelukopan pohjalta vanhan luokkakuvan, joka ehti olla pitkään kadoksissa. Kyseessä on Jyväskylän keskuskansakoulun 3. luokka 1959-60. Kiltin näköisiä poikia ja erinomainen opettaja, Alpo Mäkelä.

Keskuskansakoulu oli siihen aikaan oppilasmäärältään Suomen suurin, ja tällä asteella rinnakkaisluokkia oli (ainakin) yhdeksän. Koulua käytiin kahdessa vuorossa: iltavuoro alkoi kahdeltatoista tai yhdeltä ja päättyi usein vasta iltakuudelta.

Vanhasta kuvasta tekee juuri nyt ajankohtaisen monen oppilaan puseroon ommeltu rintamerkki:

Pesäpalloseura Jyväskylän Kiri perustettiin vuonna 1930, voitti ensimmäisen mitalinsa 1949 ja ensimmäisen mestaruutensa 1953. Mestaruuksia on kaikkiaan seitsemän ja muita mitalisijoja 13. Muistan elävästi mestaruuden vuodelta 1964; silloin pelattiin vielä Harjun nurmikentällä.

Kouluvuosien jälkeen en ole ollut Kirin jäsen, mutta Kirin ja Kirittärien kannattaja olen edelleen. Hiljaisemman jakson jälkeen myös miesten tekemisessä on hyvä meininki, jota täältä kauempaakin on ilo seurata.

Kirin 85-vuotisjuhlaottelu pelataan huomenna Hippoksella. Tsemppiä peliin!

Jääkiekkopiireissä tunnetun urbaanilegendan mukaan päävalmentaja Kari Jalonen joutui HIFK:ssa pelatessaan armottoman pilkan kohteeksi, kun pukukopissa nähtiin hänen käyttävän pitkiä kalsareita. Oli toki talvi ja ehkä pakkastakin, mutta Stadi elää tavallaan.

Sodankylän kiekkopiireissä pukeuduttiin tilanteen mukaan ja naureskeltiin Vaasan Sportin valmentajalle, joka piti kiinni etelän etiketistä ja palellutti paikkansa. Ulkona oli pakkasta yli 40 astetta ja hallissa 20. Näinkin siedettävään lukemaan päästiin lämminilmapuhaltimien ansiosta. Vuosi oli muistaakseni 1998, ja SoPan c-juniorit pelasivat valtakunnallista divaria.

Kun lähdin keskiviikkona katsomaan pesäpallo-ottelua, vedin jalkaan pitkät kalsarit. Näin tein, vaikka on kesä ja juhannusviikko. Koska lämpötila oli himpun verran toisella kymmenellä ja istuin paikallani kaksi tuntia, vaatetus osoittautui juuri sopivaksi. Onneksi pesäpallo on junttilaji eikä alushousuista pidetä lukua.

Itse peli oli jännittävä ja koleassa säässä pelatuksi yllättävänkin tasokas. Vastassa oli perinteikkään Oulun Lipon kakkosjoukkue, jonka kotijoukkue haastoi oikein miehekkäästi. Sain hyvän vastineen pääsylippuun sijoittamilleni kolmelle eurolle.

Monien hyvien suoritusten joukkoon mahtui yksi historiallisen huono: olenkohan koskaan nähnyt aikuisten sarjapelissä kolmea hutia yhden lyöntivuoron aikana! Viimeisellä yrityksellä maila tosin hipaisi palloa sen verran, että pilli piippasi laittoman lyönnin ja palon merkiksi.

Ottelu ratkesi vieraiden voitoksi supervuorossa yleisön odotellessa jo kotareita eli kotiutuslyöntikilpailua. Ratkaisijana oli vieraiden lukkari, joka kunnostautui sekä pelaajana että suunsoittajana. Palkintona viimeksi mainitusta nousi keltainen kortti.

Jääkiekkokausi saatiin pakettiin viime yönä, kun Chicago voitti finaalisarjassa Tampa Bayn neljännen kerran. Suomalaisittain on merkittävää, että Kimmo Timonen sai päättää hienon uransa toivomallaan tavalla.

Voittajajoukkueen muut suomalaiset olivat Teuvo Teräväinen ja Antti Raanta. Vastapuolella pelasi Valtteri Filppula, joka voitti Stanley Cupin Detroit Red Wingsin riveissä kaudella 2007-08.

Suomalaiset jääkiekon ystävät kannattavat luullakseni NHL-joukkueista niitä, joita omat suosikkipelaajat edustavat.  Kun  Chicago passitti Sami Vatasen Anaheimin kesälomalle välierävaiheessa, toivoin Blackhawksin menevän samaa vauhtia päätyyn asti.

Syitä on kaksi: Kimmo Timonen ja Blackhawksin logo. Se on mielestäni NHL:n ylivoimaisesti tyylikkäin.

Viikonlopun Jukolan viesti on suunnistuksen ystävien jokavuotinen huipputapahtuma, melkeinpä joulu. Tarjolla oli taas ainutlaatuista tunnelmaa, kilpailullista jännitystä sitä hakeville ja monenlaista hauskanpitoa ei niin vakavasti lajia harrastaville.

Seurasin kilpailua neljänteen vaihtoon. Siinä vaiheessa kärkikolmikko alkoi olle selvillä: pitkään johdossa ollut Halden, sen kintereillä toinen norjalaisjoukkue Kristiansand ja viestin kolme kertaa paräkkäin voittanut Kalevan Rasti.

Toivoin Haldenin voittoa kolmesta syystä: vaihtelun vuoksi, siksi että pitkän yöosuuden lähes virheettömästi selvittänyt Fredric Portin teki lähtemättömän vaikutuksen ja sen vuoksi , että Halden oli kärkikolmikon suomalaisin joukkue. Sillä oli riveissään kolme suomalaista, Kalevan Rastilla kaksi ja Kristiansandilla yksi.

Lajin kirkkaimmilta tähdiltä nähtiin huippusuoritusten lisäksi alokasmaisia pummeja, studiossa puhuttiin Oravapolkutason virheistä. Otan esille kaksi.

Pitkällä ja pimeällä yöosuudella Kalevan Rastin ja Kooveen viestinviejät juoksivat yhdessä ja saapuivat kolmen hajontarastin ryppään keskimmäiselle. KR:n viestinviejä leimasi ja jatkoi matkaa, mutta mitä teki Kooveen Jani Lakanen? Huomasi tulleensa peesissä väärälle rastille ja kääntyi omalleen. Se löytyi nopeasti, mutta aikaa kului pari minuuttia ja KR karkasi.

Maalialueen haastattelussa Lakanen sanoi menneensä ratamestarin helppoon. Niinpä, ei ihme että ratamestari Oksa myhäili tyytyväisenä.

Vielä paljon pahempi virhe sattui Tampereen Pyrinnölle avausosuudella. Viestinviejä leimasi normaalisti rastilla 9 ja jatkoi kohti kymppirastia. Puolisen kilometriä juostuaan hän saapui tieuralle, kääntyi takaisin tulosuuntaansa ja palasi jo kertaalleen käymälleen rastille.

Aikaa tuhrautui arviolta viisitoista minuuttia. Kun loppumatkakaan ei sujunut virheittä, TP jäi avausosuudella kärjen vauhdista yli 18 minuuttia ja sijaluku painui 200 huonommalle puolelle. Pyrinnön muut viestinviejät juoksivat tasollaan ja nostivat joukkueen lopputuloksissa sijalle 23, Ilman avausosuuden sekoilua joukkue olisi varmaankin sijoittunut kymmenen parhaan joukkoon.

GPS-seurannat löytyvät osoitteesta http://www.tulospalvelu.fi/gps/. Koska oletusasetuksella joukkueita on turhan paljon ja lopputulos sen vuoksi sekava, täplät kannattaa poistaa ja valita sen jälkeen seurantaan haluamansa joukkueet.

Kanada esitti lajin ystäville MM-kisojen päätteeksi niin täydellistä jääkiekkoa, että on vaikea kuvitella miten pelaamisen taso voisi nähdystä vielä parantua. Toivoin Kanadan voittavan tasaväkisen taistelun jälkeen, joten tässä mielessä finaali tuotti pettymyksen.

Hyvällä joukkueella ja asenteella turnaukseen osallistuvalle Kanadalle on tällä hetkellä vaikea löytää kunnon vastusta. Kuten muistetaan, Ruotsi oli Shotsin olympiakisojen loppuottelussa lähes yhtä aseeton kuin Venäjä sunnuntaina. Kansainvälisestä kiekosta puhuttaessa viimeisin todellinen huippuottelu nähtiin Vancouverin olympiakisoissa v. 2010. Finaalissa taistelivat Kanada ja USA.

Loistavasti pelannut Kanadan Sidney Crosby nousi voiton myötä ”kultakerhoon”: hän on voittanut urallaan Stanley Cupin, olympiakullan ja maailmanmestaruuden.  Suorituksen arvoa lisää se, että Crosby on saavuttanut arvostetun triplan kapteenin roolissa. Lisäksi hän on voittanut mestaruuden nuorten MM-kisoissa.

Minulla oli 26.12.2003 ilo ja kunnia nähdä Sidney Crosby livenä kaukalossa. Nuorten MM-kisat järjestettiin Suomessa, ja Crosby pelasi 17-vuotiaana hopeaa voittaneessa Kanadan joukkueessa.

Kanada voitti Suomen alkusarjan ottelussa numeroin 3-0, Crosby on kättelyjonon pelaaja #20.

Pikkuleijonat taistelevat maailmanmestaruudesta: 60 minuuttia pelattu, peli 1-1. Edessä jatkoerä ja mahdollisesti rankkarit.

Jatkoerä käynnissä ja yhtä päätä pelataan. Torjunnat tässä vaiheessa: Suomi 54, USA 17.

Väistämätön tapahtuu ajassa 72.44. USA tekee maalin ja voittaa maailmanmestaruuden. Suomen maalissa pelanneelle Veini Vehviläiselle 60 torjuntaa ja torjuntaprosentti 96.77.

Nimimerkin Iker mehustelu Jatkoajassa:

Aholle normiviikonloppu.

Lauantai-iltana liigan seitsemäs loppuottelu kaikkine draamoineen jatkoerille ja hieno ratkaisumaalin siihen koko Raksilan lauetessa, heti seuraavana päivänä sunnuntai-iltana MM-loppuottelu ja jälleen jatkoerään.

Ratkaisisi vielä tämänkin, niin olisi siinä ehkä alaikäisenäkin yhden oluen ansainnut ja jäisi varmaan tuleville vuosille ihan nastat muistot siitä yhdestä kevätviikonlopusta silloin 17-vuotiaana.

Tänään pelataan Tampereella Kärppien ja Tapparan finaalisarjan neljäs ottelu, jota ei valitettavasti näytetä kaikelle kansalle.

Koska minulla ei enää ole kanavapakettia, liigakiekkoilun seuraaminen on nykyisin harvinaista herkkua: päättyvällä kaudella puolenkymmentä peliä telkkarista ja kaksi paikan päällä Jyväskylässä. Siksi olen nauttinut suunnattomasti finaalipelien seuraamisesta.

Nautintoa lisää se, että koska oma joukkue ei pelaa, en joudu puristamaan mailaa. Ilpo Kojolan ottama kuva on keväältä 2009, jolloin JYP voitti finaaleissa Kärpät tylysti 4-0.

Tappara aloitti sarjan vierasvoitolla Raksilassa. Esitys oli niin vakuuttava, että nostin joukkueen ennakkosuosikiksi. Ajattelin huipputasaista välieräsarjaa JYPiä vastaan, joka ratkesi Kärppien kotietuun. Silloinkin ryöstön paikkaa tarjottiin sarjan avausottelussa.

Hakametsässä puntit kuitenkin tasoittuivat, ja kolmannessa ottelussa Kärpät tarrasi mestaruuteen isännän otteella.

Perjantaina ratkottiin finaalipelin varjossa Liigan pronssimitalit ja Mestiksen mestaruus. Monet pitävät pronssipeliä turhana, mutta olen eri mieltä. Laskin JYPin joukkueesta 11 pelaajaa, joille mitali on ensimmäinen aikuisten sarjoissa. Pelaamalla voitettu pronssimitali tuntuu varmasti arvokkaammalta kuin postissa saatu.

Mestiksen finaalisarjassa Mikkelin Jukurit voitti selvin numeroin KooKoon Kouvolasta. Jos urheilullisuus olisi arvossaan, näiden pelien voittaja olisi päässyt karsimaan liigapaikasta. Bisneksen ehdoilla toimittaessa asiat päätetään kabinetissa: hävinnyt joukkue nousee!