Aihearkisto: Jääkiekko, urheilu

Kaunista kevättalvea

Kulunut viikko on ollut kaunis ja kylmä, pakkasta öisin enimmillään liki kaksikymmentä astetta. Hyytävä viima on häirinnyt ulkoilua monena päivänä.

* * *

Maanantaina sää oli aurinkoinen ja heikkotuulinen, ja kuin tilauksesta hangen päälle saatiin kerros uutta lunta. Kaikki syyt lykätä hiihtokauden avausta olivat tekosyitä.

Hiihdin Jängislahden kautta Ounasjoen suiston saarille, sieltä Koivusaaren ympäri Ounaskoskelle ja Kirkkolammen kautta kotiin. Pulmusia ei näkynyt, ei myöskään isolepinkäistä, joka ilmoitettiin Tiiraan Ounasjoen suistosta.

Oli mahtavaa hiihdellä, kun latusuksilla pääsi mistä vain. Mittasin jossain välissä lumen paksuuden, se oli 60 cm. Välissä oli niin kova kerros, että sauvaa ei meinannut saada läpi. Lentoaseman lumilukema oli parhaimmillaan 97 cm!

Kuvasin lumen keskellä talveaan viettävän rautaveneen Ounaspaviljongin venesatamassa:

* * *

JYP yllätti iloisesti kannattajansa ja varmisti eilen pääsyn välierävaiheeseen peittoamalla Espoon Bluesin suoraan neljällä voitolla. Nimenomaan tästä sarjasta odotettiin pitkää ja tasaväkistä.

Runkosarjassa JYPin suorittaminen ailahteli pahasti, ja luottamus valmennusjohdon kykyihin oli koetuksella. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että säädöt saatiin kohdalleen juuri sopivasti tosipelien alla. Valtra jyrisee lupaavasti!

Merci Eric

Pitkään Jyväskylässä viihtynyt kanadalaissentteri Eric Perrin pelasi tänään viimeisen runkosarjan kotiottelun JYP-paidassa. JYP voitti Bluesin ansaitusti 4-2.

Ericille ei tällä kertaa merkitty tehopisteitä, mutta JYP-urallaan hän on viimeistellyt 340 pelissä 94 maalia ja antanut 214 maaliin johtanutta syöttöä.

Eric Perrin on hieno mies ja uskomaton pelaaja. Kiitos Eric!

Kehto vaihtui kaukaloon

Tarkkien jääkiekkoperheeseen syntyi toinen lapsi joulukuun lopussa, JYP:n ykkösmaalivahtina pelaava Tuomas jätti liigapelin väliin voidakseen olla vaimonsa Saijan tukena. Saija Tarkki on Oulun Kärpissä pelaava maajoukkuetason kiekkoilija.

Runkosarja jäi Saijalta pelaamatta, mutta kun pudotuspelit käynnistyivät viime viikolla, kehto vaihtui kaukaloon. Ilves pudotti Kärpät jatkosta otteluvoitoin 3-1, Saija pelasi kolme ottelua tehoin 0+1.

Kansallisella huipputasolla kiekkoilee äitejä enemmänkin, mutta tuskinpa kukaan heistä on palannut kaukaloon kuusi viikkoa synnytyksen jälkeen!

Kuva on viime viikon keskiviikolta: kävin pitkän tauon jälkeen katsomassa RoKin pelin.

Vatanen vauhdissa

Sami Vatasen kausi on alkanut loistavasti: onnistuminen viime yön ottelussa (1+2) nosti tehopisteet kuuteentoista. Samalla Vatanen nousi NHL:n puolustajien pistepörssissä kolmanneksi. Koskahan suomalaispakki on viimeksi ollut näin korkealla!

Vatanen lähti Pohjois-Amerikkaan pelattuaan kolme kautta Liigassa. Jo tulokaskausi oli erinomainen (55 ottelua 7+23), mutta seuraavat vielä parempia: 52 ott 11+20 ja 49 ott 14+28. Vatanen valittiin kahdesti Liigan parhaaksi puolustajaksi, ja toistaiseksi viimeinen kausi Euroopan jäillä huipentui Suomen mestaruuteen kasvattajaseura JYPn joukkueessa.

Ensimmäiset kaksi kautta Atlantin takana olivat vaikeita. Tulokaskaudella NHL-pelejä kertyi vain kahdeksan tehoin 2+0, AHLn puolella 62 tehoin 9+36. Toisellakin kaudella tulos jäi lukuisista farmikomennuksista johtuen vaatimattomaksi: 48 NHL-ottelua ja niissä tehot 6+15.

Shotsin Olympiaturnaus osoitti luistelun kulkevan ja taitojen olevan tallella. Vatanen oli hyökkäyssuuntaan selkeästi Suomen ykköspakki ja ylivoimapelissä valmennusjohdon luottopelaaja. Oli vaikea ymmärtää, miksi Anahein ei keksi käyttöä näin tasokkaalle pelaajalle.

Kesällä tilanne muuttui. Vatanen teki Anaheimin kanssa yksisuuntaisen sopimuksen, ja farmiliiga lakkasi kummittelemasta. Nyt luottoa on riittänyt: Vatanen on pelannut kaikki pelit ja päässyt ykkösylivoimaan. Tulokset puhuvat puolestaan. Kuva elokuulta 2010.

Hyviä kirjoja edullisesti

Lähdin viime perjantaina Prismaan ihan asialliselle asialle, mutta eilen silkasta uteliaisuudesta. Halusin nähdä, oliko myyntiin tullut uusia Putin-tuotteita. Ei ollut tai en ainakaan huomannut.

Sen sijaan löysin poistomyynnistä kiinnostavia kirjoja, esimerkiksi kuvassa näkyvän teoksen. Uudemman version olisi saanut samalla hinnalla, mutta JYP voitti liigamestaruuden  keväällä 2012 eikä vuotta myöhemmin.

Kuten näkyy, kirja on maksanut aluksi 34.90€, sitten 10€ ja nyt minulle sopivat 3€. Jukka Raution kuvat ovat erinomaisia, mutta sen tiesin kirjaa avaamatta.

Samasta kaupunginosasta löytyy SPR:n ylläpitämä Kontti ja sieltä vieläkin edullisempia kirjoja. Viimeksi käydessäni ostin nämä kaksi, ja hinta oli yhteensä kaksi euroa.

Hellehokia Hippoksella

JYP pelasi eilen Hippoksen hallissa kauden ensimmäisen harjoitusottelunsa. Vastassa oli keskikastin KHL-joukkue Torpedo Nizhny Novgorod. Halli oli aluksi mukavan viileä, mutta jo kolmannessa erässä lähestyttiin viime aikoina tutuiksi tulleita lukemia.

Maksuton ottelu houkutteli paikalle 3100 jääkiekon ystävää. Hetken helpotuksen lisäksi lisähoukuttimena oli tilaisuus nähdä Jarkko Immonen entisessä kotikaukalossaan. Arvostettu ja pidetty pelaaja sai jäälle tullessaan raikuvat suosionosoitukset.

Varsinaisen peliajan päätyttyä oltiin tasanumeroissa 2-2, ja paremmuus ratkaistiin rankkareilla. Vierasjoukkueen valmentaja määräsi suorittajiksi joukkueen kolme suomalaishyökkääjää. Kukaan heistä ei onnistunut: kuvassa JYP-maalivahti Tuomas Tarkki torjuu mailalla tuikkaamalla Sakari Salmisen yrityksen.

Kolmannessa kuvassa Jarkko Immonen tulkkaa joukkuekavereilleen tuomareiden päätöksiä.

Ilta ilman yllätyksiä

Seurasin illalla samanaikaisesti peliä ja vaalien tuloslaskentaa.

Aika pian selvisi, että tuomarit suosivat Venäjää. Malkinin poikkari Haulan naamaan jäi viheltämättä, mutta Venäjälle järjestettiin kevein perustein pitkä rupeama kahden miehen ylivoimaa. Taitava joukkue ei jättänyt tilaisuutta käyttämättä.

Kaikesta näki, että Venäjälle oli tarkeää voittaa mestaruus lohdutuspalkinnoksi penkin alle menneestä olympiaturnauksesta. Joukkue oli kiistatta niin hyvä, että ei olisi tarvinnut apua tuomareilta. Oli myös tyylitöntä, että kisajärjestäjät antoivat kurkunleikkauseleen vuoksi toimitsijakieltoon määrätyn Venäjän päävalmentajan johtaa peliä katsomosta käsin.

Sitten aasinsillan kautta vaaleihin. HS kertoi, että maajoukkuepelaajille järjestettiin mahdollisuus äänestää ennakkoon Ruotsin lähetystössä. Yksikään pelaaja ei käynyt äänestämässä, ja ykkössentteri Petri Kontiola meni kaiken lisäksi töräyttämään:

Ei voisi vähempää kiinnostaa!

Nimimerkki oikeistovasemmistolainen kommentoi:

Vaalit alkavat kiinnostaa vasta sitten kun aktiiviura lähenee loppuaan. Silloin jellona hakeutuu kokoomuksen ehdokkaaksi, vaikkei politiikka edelleenkään kiinnostaisi.

Äänestysaktiivisuus jäi jälleen kerran masentavan alhaiseksi. Toisaalta äänestäjien passiivisuus ei varmaankaan ole suuri ongelma niille, jotka hyötyvät tilanteesta.

Ennakkoäänestyksen päätyttyä uutisoitiin, että aktiivisimmin olivat olleet liikkeellä Kauniaisten äänioikeutetut: pelkkä ennakkoäänestys nosti äänestysprosentin samoihin lukemiin monien kuntien lopullisten lukujen kanssa. Varsinaisen vaalipäivän jälkeen äänestysprosentti oli Kauniaisissa omaa luokkaansa, huikea 71.2 %!

Hyötyjät tiedetään. Kokoomuksen ääniosuus Kauniaisten äänipotista oli 37,0 ja RKP:n 36,5 %. Muista puolueista lähimmäksi kärkikaksikkoa pääsi Vihreät 7,0 prosentin osuudella.

Puoluevaali (ja siihen kuuluva äänikynnys) vapauttaa monet äänestäjät itsenäisen ajattelun vaivasta, mutta johtaa kyseenalaisiin sivuilmiöihin. Nyt käydyissä vaaleissa äänikuningatar, peräti 61009 ääntä kerännyt Sari Essayah jäi rannalle. Edellisissä vaaleissa hän pääsi läpi vaaliliiton ansiosta, mutta tällä kertaa KD ei onnistunut sellaista solmimaan. Olisin suonut, että Sari Essayah olisi pitänyt paikkansa.

RKP sai kannattajansa uurnille muallakin kuin Kauniaisissa: äänestysprosentti Ahvenanmaalla oli suurempi kuin Helsingissä. Erikseen uutisoituna tämä lienee poikkeuksellista.

Panin viikko sitten merkille, että saarimaakunnassa eläteltiin toiveita ahvenanmaalaisesta mepistä. Äänien keskittäminen Britt Lundbergille onnistui hyvin, mutta paikka jäi silti erittäin kauas.

Valituksi tullut Nils Torvalds on melkoinen kummajainen ollakseen kielipuolue RKP:n varapuheenjohtaja ja kärkiehdokas: hän kannattaa tietyin ehdoin luopumista pakkoruotsista!

 

Emma kumautti kunnarin

Lopetin tänä keväänä aktiivisen jääkiekon seurannan siihen, kun viimeisetkin suomalaiset NHL-pelaajat lähtivät kesälomalle.

Olen nähnyt käynnissä olevista MM-kisoista vain kaksi peliä: yhden ennen lähtöäni ja toisen eilen. Huomenna olisi hyvää aikaa katsoa välieräotteluita, mutta eivätpä taida junassa näkyä.

Suomi saa kiittää jatkopaikastaan Sveitsiä ja Kanadan maalivahtia. Suomen peli Kanadaa vastaan lienee ollut parasta, mitä joukkueelta on näissä kisoissa nähty. Silti se oli kaukana hyvästä.

Minulle eilisen paras jääkiekkouutinen oli tieto KeuPalle myönnetystä mestislisenssistä. Tällä kaudella on poikkeuksellista, että sarjanousu varmistui kaukalossa eikä kabinetissa. Onneksi olkoon KeuPa!

Eilen Suomen avausmaalin komealla lämärillä viimeistellyt Olli Palola tunnetaan lempinimellä Keuruun Kovalchuk. On mukava havaita, että mies muistaa kasvattajaseuraansa.

Kesäinen ykköslajini on pesäpallo. Katselin täällä Jyväskylässä kaksi peliä superpesistä, miesten ja naisten. Kirin miesten esitys oli ponneton ja lähes masentava, Kirittäret esitti paljon parempia otteita. Kuvassa joukkue onnittelee kunnarin kumauttanutta Emma Niemistä.

Fanin muuttuva mieli

Tuttua kevään ääntä kuuluu tällä kertaa Oulusta: itketään tuomareista ja vastustajan pelitavasta.

Nimimerkki Fullhazard kirjoittaa tänään Jatkoajassa:

En näitä ketjuja kovin tarkasti ole lukenut, mutta muistelisin miten Kärppä-fanit ja muut hehkutti miten viihdyttävää peliä ensimmäinen peli oli. Korjatkaa, jos olen väärässä.

Nimimerkki Apheu vastaa:

Tämä. Luin monia viestejä tuon pelin jälkeen, että nyt on hienoa lätkää, kaksi parasta vastakkain ja näin edespäin. Kärpät oli tuttuun tyyliinsä napauttanut voiton viimeisillä minuuteilla Tapparan hallintajakson aikana. Peli oli tapahtumarikasta Metsolan epäonnistumisineen ja Saravo-Aalto kaksikon mokailujen keskellä. Peli oli tällöin monen mielestä kauden paras ja loistava matsi, muutama kommentti oli, että ”linja on hieman löystynyt” ja että ”saapa estää paljon”, mutta silti peliä pidettiin loistavana. Kärppäfanit myhäilivät tyytyväisinä, että näinpä taas voitto kairattiin, kyllä oli mahtava peli!

Mikä nyt on muuttunut?

Ainut asia, joka game 1:n jälkeen on muuttunut, on voittajajoukkue. Tappara vienyt sen jälkeen jokaisen pelin, jonka jälkeen on alkanut pikkuhiljaa tulla purnausta linjasta. Samat henkilöt, jotka vielä viikko sitten toitottivat loistavan finaalisarjan ja -matsin puolesta, puhuvat nyt jotain sen suuntaista, että eihän tuota kestä katsoa, väärin voitettu mestaruus ja en aio enää Liiga-kiekkoa seurata.

Nimim. Lomppi kirjoitti Kärppien ja SaiPan neljännen välieräpelin jälkeen (8.4.):

Kauhea ininä täällä kun on ollut tuomarit pelissä. Itsekin toivoin tiukempaa linjaa eilisen pelin aikana (ihan viihtyvyyssyistä), mutta tää on tätä. Kärpät vaan osaa kokeneena käyttää tätä pillipiiloonlinjaa paremmin hyväkseen. Jopa paremmin kuin Tappara, IMO.

Sitten kun SaiPakin saa joskus kokemusta oikeasta menestysestä ja siitä mitä se vaatii, ei täälläkään enää inistä, vaan pelataan sen mukaan. Ja ehkä voitetaan lisää. Menestykseksi ei lasketa häviöitä välierissä tai finaaleissa. Menestykseksi lasketaan meneminen päätyyn asti tasaisin väliajoin.

Lomppi on merkinnyt suosikkijoukkueekseen Kärpät; kaksi muuta nimimerkkiä kuuluu Tapparan kannattajille.

Eilen sankari, tänään konna

Ennakkoon välieräparin altavastaajaksi arvioitu Lukko sinnitteli Tapparaa vastaan niin miehekkäästi, että finaaliin menijä selvisi vasta sarjan seitsemännessä pelissä. Sen Tappara voitti.

Perjantaina Raumalla edukseen esiintyneet Erik Riska ja Petteri Nummelin olivat näkyvästi esillä tänäänkin, eri mielessä tosin. Peli jäi kummaltakin kesken: Riska taklasi Pasi Puistolaa ulosajon arvoisesti, ja Nummelinin ohi mennyt taklausyritys aiheutti loukkaantumisen.

Riskan taklaukseen pätee se, mitä kirjoitin maaliskuun 27. päivänä SaiPan ja JYPin ottelussa nähdystä laitataklauksesta:

Pitkällä vauhdilla tehty laitataklaus eroaa avojään pommista siinä, että taklaajalla on runsaasti aikaa ajatella tekonsa seurauksia. Hän ehtii myös nähdä, ketä on taklaamassa. Flinck (Riska) varmasti huomasi, että Löfman (Puistola) ei ollut valmis ottamaan vastaan taklausta. Siitä huolimatta hän ”vei taklauksen loppuun”, kuten kiekkokielellä kauniisti sanotaan. Pelaajien painoero tehosti vaikutusta: Löfman 80, Flinck 92 kg.

Lauantain taklauksessa pelaajien painoero oli vielä suurempi, Liigan sivujen mukaan 18 kiloa. Ei ihme, että tuli rumaa jälkeä.

Taas huudetaan joustokaukalon perään, sinänsä ihan aiheesta. Minä toistan edelleen, että joustokaukalo ei takaa pelaajien työturvallisuutta, jos pelaajat eivät kunnioita toistensa terveyttä.