Aihearkisto: Linnut

Leijahiihtoa ja jättimaininkeja

Matkalla Kongsfjordiin pääsimme seuraamaan aitiopaikalta kansainvälistä leijahiihtotapahtumaa. Kilpailijat olivat lähteneet tiistaiaamuna Berlevågista ja nousseet tunturiylängölle. Kisa on kärjen osalta kolmepäiväinen; eilen torstaina kärkijoukkueet ehtivät illaksi maaliin. Useimmat kilpailijat viettivät yön teltassa kuka missäkin.

Keskiviikkopäivä vietettiin Berlevågissa. Tuuli oli heikko, mutta mainingit mahtavat. Kuuluisat aallonmurtajat näyttivät tehonsa. Kylän raitilla näytti jo melko keväiseltä, mutta potkukelkkojakin näkyi vielä.

Vesilinnut loistivat Berlevågissa poissaolollaan, mutta lokkeja oli senkin edestä, useita eri-ikäisiä isolokkeja ja ainakin yksi grönlanninlokki. Kongsfjordissa ihmettelimme, millä perusteella pikkukajavat hyväksyvät pesäpaikakseen tietyn rakennuksen, mutta eivät vieressä olevaa?

Båtsfjordissa päivä kului rannoilla kierrellessä. Kalastusaluksia tuli ja meni, illalla kävimme tervehtimässä Nordnorgea. Hylkeitä näkyi täälläkin useita, haahkoja oli todella paljon ja allihaahkoja kymmenkunta. Paras kyhmyhaahka-aika lienee jo ohi tältä talvelta, vieläkään ei ole nähty yhtään.

Vaihteeksi vuonoille

Matkalla pohjoiseen lintuja näkyi niukasti, mutta lajit olivat kiinnostavia: närhi, hiiripöllö ja kolme merikotkaa. Eniten taidettiin nähdä korppeja. Tenon laaksossa tuuli oli kova, ahkionvetäjä ponnisteli kohti Nuorgamia.

Ensimmäinen lintu vuonolla oli merilokki, joita näkyi Nessebyssä enemmänkin samassa porukassa harmaalokkien kanssa. Meriharakka näyttäytyi myös, samoin merisirri. Viimeksi mainittuja odotamme näkevämme runsaasti joka puolella.

Nessebyssä ollessamme alkoi räntäsade, mutta nyt aamulla on harmaa poutapäivä. Matka jatkuu Finnmarkin pohjoisrannikolle,

Kevään ensimmäinen

Lintujen kevätmuutto on käynnistynyt Lapissakin, vaikka näkymät ovat vielä kovin talviset. Kiireisimmät lajit ovat tutut harmaalokki (2.3.) ja pulmunen (8.3.); tällä hetkellä saapuneita lajeja lienee jo kymmenkunta.

Minun näköpiiriini on osunut vasta yksi muuttolintu, alkuviikosta Jätkänpuiston ruokintapaikalle ilmestynyt kottarainen. Laji on Lapissa melkoisen harvinainen, varsinkin näin varhain keväällä. Toisaalta edellinen kottaraishavaintoni on vielä yllättävämpi, näin linnun tammikuussa kovassa pakkasessa!

Hiiren hinausta

Osallistuin eilen hiirenhinaustapahtumaan. ”Hiiri” oli kiinnitetty siiman päähän ja tarkoituksena oli saada pöllö iskemään hangen pintaa vedetyn otuksen kimppuun.

Marko vei hiiren pellolle ja käveli siimaa purkaen asemiin pellon laitaan. Minä odottelin tiellä kameran kanssa, ja pöllö tarkkaili touhujamme kuusen latvasta.

Hiiri lähti liikkeelle, mutta pöllö ei. Miksi vaivautua, kun petos oli tiedossa? Kyseessä oli vanha tuttu, jo moneen kertaan juksattu. Tai ehkä maha oli jo täynnä.

Kun pöllö sitten hyppäsi siivilleen ja lensi ylitseni, se tapahtui varmaankin hiirestä riippumatta. Kuvasta näkee, miksi hiiripöllön englanninkielinen nimi on Hawk Owl, haukkapöllö.

Iltaparvi

Näin iltapäivällä postista palatessani yläpuolellani suuren varisparven, jossa oli äänestä päätellen mukana myös naakkoja. Hetken odoteltuani linnut asettuivat istumaan Lapinaukean rakennustyömaan nosturin päälle.

Otin kuvan ja laskin kotona linnut, niitä oli 428. Kun rajaukseen mahtumattomat linnut lisätään lukuun, kokonaismääräksi tulee noin 500.

Pilkkasiipi, täpläpää

Kerroin viikko sitten surkeasti epäonnistuneesta kuvausyrityksestä. Eilen onnistuin selvästi paremmin. Paikka oli edelleen Kirkkolampi, mutta kohteena nyt naurulokin asemesta pilkkasiipi. Toinen puolisko lampea oli jäässä, ja pilkkasiipi sukelteli intensiivisesti melko lähellä rantaa.

Panin telejatkeen paikalleen ja ruuvasin kameran kiinni yksijalkaiseen jalustaan. Valoa ei ollut kehuttavasti, ja väänsin herkkyyden 1250 ASAan. Samalla kävi mielessä, että filmiaikana tuollaisista lukemista nähtiin vasta unta.

Lähestyin lintua sukellusten aikana; linnun pinnalla ollessa seisoin kuin suolapatsas. Kolmen spurtin jälkeen olin jo aika lähellä. Lintu ui loitommaksi, mutta ei hermostunut pahemmin. Sen sijaan isokoskelot pitivät touhuani niin epäilyttävänä, että katsoivat parhaaksi nousta siivilleen. Sinisorsat tulivat toiveikkaasti lähemmäksi ja päätyivät samaan kuvaan pilkkasiiven kanssa. Sorsia oli kaikkiaan 37.

Lintukirjassa sanotaan, että nuorella pilkkasiivellä valkea siipilaikku on usein piilossa ja että pään valkeat kuviot ovat selvemmät kuin vanhalla naaraspukuisella linnulla. Niinpä kyllä, mutta reunoiltaan epämääräiset kuin maalipyssyllä ammutut. Siipilaikku oli pieni ja sokeripalamaisen selkeä.

Ounasjoen suistossa on näkynyt pilkkasiipiä muutaman viikon ajan, Kirkkolammessa en muista tavanneeni lajia aiemmin. Kesällä Kirkkolammelle ilmestyi yllättäen metsähanhi.

Tikkari suusta

Syksy on ollut harvinaisen lauha, märkä ja pimeä. Siksi ilahduin ikihyviksi katsoessani illalla ikkunasta pihalle: maa oli valkoinen ja lunta tuli koko ajan lisää!

Ajattelin mennä heti aamulla Kirkkolammelle kuvaamaan naurulokkia lumisessa ympäristössä. Todennäköisesti sama lokki on viihtynyt lammella syyskuun alusta asti. Siinä ajassa ruskeavoittoinen poikaslinnun puku on vaihtunut talvipukuun, joka on melkein samanlainen kuin aikuisella linnulla.

Aamu tuotti kuitenkin karmean pettymyksen, vettä tihuutteli ja maa oli taas musta. Kävin kuitenkin lammella eikä lokkiakaan enää näkynyt. Se siitä kuvasta!

Tilhiä pysäkillä

Olin jo ajamassa ohi kun huomasin pysäkillä tilhen.

Lintu oli törmännyt pleksiin ja kyyhötti asvaltilla aivan muissa maailmoissa. Otin muutamia kuvia, lähimmät puolen metrin etäisyydeltä eikä lintu reagoinut mitenkään.

Pysäkkikatoksen takana oli toinen tilhi, joka oli menehtynyt törmäyksessä. Plekseistä koottu rakennelma ja pihlajat marjoineen siinä vieressä on todellinen surmanloukku tilhille, joilla on muutenkin tapana törmäillä.

Kävin myöhemmin kauppareissulla tarkistamassa tilanteen. Aamulla elossa ollutta lintua ei enää näkynyt, toisesta oli jäljellä vain sulkia ja höyheniä.

Tänään palasin jokirannoilta pysäkin kautta. Pleksipyydys oli taas näyttänyt tehonsa.

Joutsenten aika

On lokakuu ja perinteisen joutsenraportin aika.

Kuva on reilun viikon takaa, paikka Jängislahden pohjukka Ounasjoen suistossa Rovaniemellä. Joutsenia oli silloin 39 ja kaikki aikuisen puvussa. Täti sai ihailla lintuja lähietäisyydeltä.

Lauantaina joutsenia oli viitisenkymmentä, suurin parvi Lietesaaren rantavesissä ja loput hajallaan eri puolilla suistoa. Nyt joukossa oli kolme perhekuntaa, poikasia yhteensä yhdeksän.

Sunnuntaina linnut olivat yhtä perhettä lukuun ottamatta jossain muualla, mutta tänään taas paikalla, nyt Vitikanperän puolella. Määrä lisääntyy vähitellen, vaikka pikkuparvia näkyykin kaupungin yläpuolella matkalla kohti Perämeren parveutumispaikkoja.

Vähin äänin

Otsikko kuvaa suomalaisurheilijoiden tähänastisia suorituksia Riossa: hiljaista on ollut. Ajattelin kuitenkin kirjoittaa lintuasioista.

Naurulokki on kesällä Rovaniemen näkyvin lintu, keväällä myös kuuluvin. Kesän edistyessä kirkuminen hiljenee ja loppuu näihin aikoihin kokonaan. Joku päivä vain huomaa, että naurulokit ovat häipyneet vähin äänin.

Kiersin tänään Eteläkeskuksesta Harjulammen ja Kirkkolammen kautta keskustaan ja näin yhden ainoan naurulokin, tämän vuoden poikasen. Lintu tepasteli nurmikolla kirjaston edessä paikalla, joka on viime viikkojen ajan ollut varmin paikka nähdä pähkinähakki.

Hakit puolestaan lopettelevat tämänkesäistä käpysavottaansa. Sembramännyissä oli käpyjä tavanomaista vähemmän ja viimeisiä viedään.