Aihearkisto: Muut aiheet

Vetoomus Norwegianille

Lentoyhtiö Norwegian liikennöi Rovaniemelle kuutena päivänä viikossa, joten yhtiön koneiden punainen nokka on tuttu näky kaupunkimme ilmatilassa. Sen sijaan pyrstöihin maalattuihin kuviin tutustuin vasta käydessäni Oslossa.

Näin Helsinki-Vantaalla ja myöhemmin Gardermoenin kentällä kymmenkunta Norwegianin konetta (yhteensä niitä on 98). Useimpien pyrstössä oli kuva, ei kuitenkaan kaikkien. Jouni ja minä lensimme koneella, jota komisti Carl von Linne.

Selailin matkan aikana yhtiön julkaisua, jossa esiteltiin koko sankarigalleria otsikolla Our Heroes. Norjalaisia oli mukana pilvin pimein, ruotsalaisia ja tanskalaisia paljon vähemmän ja suomalaisia vain kaksi: Minna Canth ja Johan Ludvig Runeberg.

Kotiin päästyäni kävin yhtiön sivuilla ja totesin joukon kasvaneen, mutta suomalaisia oli edelleenkin mukana vain mainitut kaksi! Miksi ihmeessä pahaa vinoutumaa ei edes yritetä oikaista, vaikka tilaa uusille kuville olisi?

Purnauksen taustaksi on syytä kertoa, että yhtiön verkkosivuilla pyrstögallerian kerrotaan ilmentävän nimenomaan Norwegianin pohjoismaisuutta:

Vuonna 2002 olimme norjalainen yhtiö, mutta nyt olemme pohjoismainen yhtiö ja siksi on luonnollista että koneitamme koristavat nyt pohjoismaalaiset sankarit. 

Vaikka leijonanosa gallerian henkilöistä pysyisi jatkossakin norjalaisena, mielestäni muiden Pohjoismaiden näkyvyyttä olisi kohtuullista vahvistaa. Lisäksi Suomen osuus pitäisi nostaa Ruotsia ja Tanskaa vastaavaksi; nyt tilanne näyttää vähintäänkin omituiselta.

Jos naapurimaista ei kerta kaikkiaan löydy enempää mitat täyttäviä sankareita, olisi ehkä tyylikkäämpää pitäytyä pelkissä norjalaisissa.

Korvaamaton aarre

Suomi on sananvapauden kärkimaa, ainakin jos kysytään Helsingin Sanomien toimituksesta. No kysytään:

Meillä Suomessa, sananvapauden kärkimaassa on käsissämme korvaamaton aarre, josta meidän tulee pitää hyvää huolta. Mutta jos emme oikeasti usko siihen – sen jakamattomuuteen ja sen universaaliin tavoiteltavuuteen – mitätöimme itse aarteemme arvon.

Antero Mukka kirjoittaa näin Helsingin Sanomissa. Mukka on päätoimittaja ja tietää vielä rivitoimittajiakin paremmin, mitä mieltä asioista kuuluu olla.

Iltalehti kertoo suomalaisten sanomalehtien pilapiirtäjien tarttuneen kynään sananvapauden puolesta. Lehden julkaisema kuvakimara löytyy täältä.

Kaikki piirrokset ovat ”vastuullisia”, mutta jotenkin varovaisen oloisia. Oma suosikkini on alla, piirtäjänä Kerberos Etelä-Suomen Sanomista.

Pidän edesmennyttä Kari Suomalaista Suomen kaikkien aikojen merkittävimpänä pilapiirtäjänä. Käynnissä olevan sananvapaushurskastelun tiimellyksessä on hyvä muistaa, miten Helsingin Sanomat kohteli omaa ”aarrettaan”.

JK
Suomalaisen sananvapauden rajat tulevat pian vastaan, jos sattuu olemaan toimittajan kanssa asioista eri mieltä.

Kirjoitan omista havainnoistani blogissa Matin ja Maijan sananvapaus.

 

Aurinko näyttäytyi

Vuoden lyhyimmät päivät eivät ole olleet vuoden pimeimpiä, kaukana niistä. Kun taivas on pitkästä aikaa ollut pilvetön, valoa tuntuu olevan ruhtinaallisesti. Pakkasta on ollut sopivasti, tänään 20 astetta.

Kuva on otettu tänään kahdeltatoista. Aurinko kurkistaa ujosti Kemijokivarren vaarojen takaa.

Hyvää Joulua!

Koillisväylä

Kolmemastoinen, pienellä höyrykoneella varustettu Vega oli ensimmäinen alus, joka onnistui purjehtimaan Koillisväylän v. 1878-79. Vähältä piti, ettei väylää selvitetty yhden purjehduskauden aikana.

A.E. Nordenskiöldin johdolla toteutettu uroteko jäi merenkulun historiaan, mutta pohjoinen meritie Aasiaan pysyi pitkään hiljaisena. Heikki Haapavaaran ja Jarmo Vehkakosken Koillisväylä (Auditorium 2014) on tietopaketti siitä, mitä Koillisväylällä tapahtuu reilut sata vuotta jälkeen ensipurjehduksen.

Jarmo Vehkakosken hyytävät kaamoskuvat ovat Beringin salmen suunnalta ja matkalta Koillisväylää Kirkenesiin.

Saattueeseen kuuluivat ydinkäyttöiset venäläismurtajat Rossija ja Vaigats sekä suomalaiset monitoimimurtajat Fennica ja Nordica; neljästä murtajasta kolme on valmistettu Suomessa. YLE:n toimittaja Risto Makkosen tunnelmia matkalta esitettiin Ajankohtaisessa kakkosessa 18.12.2012.

Novaja Zemljan länsipuolella meri lainehti jäättömänä, ja venäläismurtajat jäivät odottamaan uusia tehtäviä. Nordican matkalaisten taival oli lopuillaan:

Otamme suoran suunnan Norjan Kirkkoniemeen, jossa jäämme kauas merelle. Hyppäämme lankongilta ja pois laivasta pikkualukseen. Se on melkein liian mutkatonta. Tuntuu haikealta. Emme aja murtajalla lähellekään Kirkkoniemen satamaa. Syy on selvä – kippari ei halua lähemmäksi, jottei pohjoisen vesillä laivan ympärille synny ympäristöhässäkkää tai näyttäviä provokaatioita. Näin kauas aktivistit eivät osaa tulla. Tuntuu viistolta, että rehellistä työtä tekevän laivaväen tarvitsee pelätä tuollaista.

Haapavaara viittaa vuoden 2012 tapahtumiin keväällä Helsingissä ja syksyllä Barentsin merellä. Vappuna Greenpeace yritti vaurioittaa Nordicaa tarkoituksenaan estää aluksen lähtö avustustöihin Beaufortin merelle. Lainaus YLEn uutisesta:

Poliisin mukaan toukokuun vappupäivän mielenosoituksesta Helsingissä
jäänmurtaja Nordicalla jäänmurtajayhtiö vaatii rangaistuksia. Arctia Shipping –
jäänmurtajayhtiötä edustava lakimies vahvistaa, että vaateet ovat voimassa.
(…)

Jäänmurtaja Nordican lähtöä yritettiin estää vaijereiden ja betonin avulla. Jos
yritystä ei olisi huomattu ja jäänmurtaja olisi lähtenyt liikkeelle, aluksen
potkurijärjestelmä olisi vahingoittunut.

Poliisin tutkinta mielenosoituksen yhteydessä tehdystä vaijerointiyrityksestä
on edelleen kesken. Tutkintanimike on törkeä tuhotyön yritys.

Murtajakeissi nousi hetkeksi esiin lokakuussa 2013 tapaus Heidi Hautalan yhteydessä. Hautala joutui eroamaan ministerin tehtävästä menetettyään pääministeri Kataisen luottamuksen.

Mitä saatiin aikaan? Tietääkseni venäläiset jatkavat oljynporausta, Fennica ja Nordica lomailevat Raumalla, ja Greenpeace häiriköi vaihteeksi kuivalla maalla. Poliisi tutkii edelleen Nordican sabotointiyritystä…

 

Kellot

Normaaliaikaan siirtyminen oli mahdoton ruljanssi.

Huushollista löytyi kaksitoista ajantajulla varustettua laitetta, joista viisi varsinaista kelloa. Koko joukosta vain kolme ymmärsi itse, mitä tänään kuuluu tehdä.

Työllistävin laite oli rannekello. Koska viisarit liikkuvat vain eteenpäin, niitä piti pyörittää melkein täysi kierros.

Ylätusina

Tänään urakkansa päättäneen Suomen lentopallomaajoukkueen lopullinen sijoitus lajin MM-kisoissa riippuu myöhemmin illalla pelattavan ottelun tuloksesta. Se kuitenkin tiedetään, että Suomi sijoittuu 24 osanottajamaan parempaan puoliskoon, ylätusinaan.

Joukkue haastoi tosissaan lajin suurmaita ja tarjosi penkkiurheilijoille huikeaa jännitystä. Kiitos siitä!

* * *

Olen lähdössä huomisaamuna Muotkatuntureille vaeltamaan. Iltaisin juurakkotulet korvaavat television ja netin, lisäksi toivon saavani ihailla revontulia.

Karhulankaa ja Putin-juustoa

Kun huomasin retkivarusteiden kaipaavan ompelutöitä, muistin syövereistä pulpahti pintaan vetolujuudeltaan lyömätön ja helposti käsiteltävä karhulanka. Piti selvittää, vieläkö sellaista on olemassa.

Suunnistin Prismaan ja heti tärppäsi: ostin 150 metriä ”erikoisvahvaa”, Unkarissa valmistettua Bear-lankaa.

Ruokaosastolla myytiin pilkkahintaan Oltermannia venäläisin tekstein. Köyhät kiittivät ja tarttuivat hanakasti tarjoukseen: 1000 juustoa hävisi hyllystä parissa tunnissa.

Pesuun ja podiumille

Lähdin Lutakkoon norkoilemaan ja osuin autojen pesupaikalle. Ensin tulivat Huyndait, sitten Fordit ja Sitikka, lopuksi Volkkarit. Kuvassa pestään Jari-Matti Latvalan voittaja-autoa.

Latvala joutui ajamaan lauantaipäivän päätteeksi kolmisenkymmentä EK-kilometriä autolla, jonka oikean etupyörän jarru oli kokonaan pois pelistä. Puolen minuutin johto kutistui 3.4 sekunniksi.

Harjulla ajettiin pitkän tauon jälkeen kahtena iltana. Väkeä kuuluu olleen valtavasti, mutta tänään paikalla käydessäni roskat oli kerätty pois. Kilvanajosta muistuttivat enää sorapintaisille osuuksille syöpyneet syvät ajourat.

Poliisi kiittää ralliyleisöä asiallisesta käyttäytymisestä.

Heinäkuuta

Eilen salamoi, jyrisi ja satoi kaatamalla. Sateet pudottivat lämpötilaa hetkessä kymmenellä asteella, mutta jo illalla oltiin lähellä edellisten iltojen lukemia.

Päivä palautti mieleen äskettäin lukemani tekstin, jonka Anton Tsehov kirjoitti v. 1886:

Ilta oli tyyni, lämmin, miltei tukahduttava, kuten kaikki muutkin heinäkuun illat, jotka kerran alettuaan jatkuvat keskeytymättömänä sarjana parisen viikkoa, toisinaan kauemminkin, kunnes yhtäkkiä päättyvät rajuun ukonilmaan ja komeaan, luontoa pitkäksi aikaa piristävään kaatosateeseen.

Anton Tsehov: Kirjavia kertomuksia
WSOY 1989
suom. Juhani Konkka

Tiesivät polkeneensa

Kävin eilen toistamiseen Ounasvaaralla seuraamassa maastopyöräilyn SM-kisatapahtumaa. Perjantaina harjoiteltiin, mutta nyt oli tosi kysymyksessä. Rata oli raskas ja sää helteinen, joten osanottajat joutuivat koville.

Miesten eliittiluokassa poljettava matka oli 32.8 km, ja kilpailun aikana piti nousta aika monta kertaa vaaran laelle. Minä nousin vain kerran – tietä pitkin ja pyörää taluttaen  – ja silti tuli hiki!

Voiton vei odotetun ylivoimaisesti Jukka Vastaranta, lajin ainoa suomalainen ammattipolkija. Järjestävän seuran verkkosivuilla kerrotaan hänen ajamisestaan näin:

Hän kiskoi rankat ylämäet isohkolla välityksellä putkelta, kun useimmat muut ajajat joutuivat ajamaan suurimmaksi osaksi istualtaan. 

Tutustuin DH-radan (downhill) yläosaan hyvissä ajoin ennen kilpailun alkamista ja valitsin tarkkailupisteekseni hyppyrin. Ilmavimmille siivulle kertyi mittaa toistakymmentä metriä. Hyppyrin sai ohittaa, mutta vain harvat kilpailijat jättivät hyppäämättä.