Aihearkisto: Muut aiheet

Uudet ja vanhat mestarit

Näin eilen pitkästä aikaa liigaottelun livenä. Paikka oli Hakametsän halli ja vastakkain Ilves ja JYP. Luvalla sanoen ottelu ei ollut tasoltaan kummoinen. JYP vei pisteet pelaamalla ns. fiksua vieraskiekkoa.

Peli oli näennäisesti tasainen, mutta matka yhden maalin tappiosta yhden maalin voittoon on mittamattoman pitkä. Toivottavasti Ilves säilyttää tappioputkesta huolimatta pelihuumorinsa nähdyllä tasolla.

Mestaruusviirit ja jäädytetyt paidat hallin katossa vetivät vieraan hiljaiseksi. Joukossa on jokunen tuorekin paita, mutta edellisestä mestaruudesta alkaa olla aikaa. Tappara on ollut lähellä monena keväänä, mutta sehän ei riitä.

JYPillä oli kokoonpanossaan kaksi uutta nuorten maailmanmestaria, Veini Vehviläinen ja Sami Niku. Kummaltakin nähtiin hyvä peli.

Kuivin jaloin (saapasmainos)

Neljä vuotta sitten mitta täyttyi. Linturetkeltä palattuani vasen jalka oli märkä vaikka en huomannut missään vaiheessa kahlanneeni.  Syynä oli Trek Plus -kumisaapas, jalassa mukava mutta kestävyydeltään ala-arvoinen ja kaiken lisäksi kallis. Harmistus oli suuri ja se näkyy kuvasta:

Koska en tule toimeen ilman kunnollisia saappaita, marssin kauppaan ja ostin Sievin Jalkineen polyuretaanisaappaat. Eikä ole tarvinnut katua! Saappaat olivat kohtuuhintaiset, kevyet, mukavat jalassa ja nopeasti kuivuvat. Erikseen on mainittava kestävyys. Neljän vuoden ikä ja sadat kävellyt kilometrit näkyvät vain pohjassa.

Erä-lehden 9/2015 vaelluskumisaapastestissä oli mukana kahdet sieviläiset. Perusmalli menestyi oikein hyvin, lämminvuorinen malli hitaan kuivumisen vuoksi huonommin. Kestävyyttä, mielestäni tärkeintä ominaisuutta, testissä ei päästy vertaamaan. Jos saappaat ovat käytössä vain vaelluksilla kerran tai pari vuodessa, asialla ei ehkä ole väliä. Muuten on.

Aleksis Kiven päivänä

Blogipostaukseni lokakuun kymmenentenä vuonna 2002 oli tällainen:

Aamulla odotin mielenkiinnolla, nouseeko taloyhtiön salkoon lippu. Nousihan se. Entä jos asuisin omakotitalossa ja minulla olisi oma lippusalko?

Liputtaisin säästeliäästi, mutta suurella sydämellä: itsenäisyyspäivänä, äitienpäivänä, juhannuksena ja Aleksis Kiven päivänä.

Näiden päivien ajaksi toivoisin aurinkoista säätä ja sopivaa tuulta, jotta lippu hulmuaisi erityisen uljaana.

Tänään liput eivät liehuneet, mutta sää oli siitä huolimatta hieno. Juhlistin päivää tekemällä linturetken ja miettimällä, mitä minun suomalaisuuteeni laulujoutsenten lisäksi kuuluu.

Ounasjoen suisto on alkanut jäätyä, mutta vesilinnuille riittää vielä runsaasti avovettä. Lainaan puolella oli vasta kaksi joutsenta.

Jukka ilmoitti eilen Tiiraan 278 joutsenta, joista 57 oli tämän vuoden poikasia. Poikueita oli 18 ja niistä 3 yksinhuoltajan vastuulla. Kiitos ja kumarrus tarkasta havainnoinnista!

Kuva tukkakoskeloista on Kirkonjyrhämän rannasta. Kirkkolampi tien toisella puolella oli kauttaaltaan jäässä, eilen ei vielä ollut.

White Pearl

Jos sattuu olemaan miljardööri eikä keksi mihin ylimääräisiä rahojaan sänkkäisi, yksi ratkaisu on rakennuttaa White Pearl.

Nimi voi olla mikä tahansa, mutta koosta tai materiaaleista ei pidä tinkiä. Erityisen tärkeää on palkata projektiin parhaat saatavissa olevat suunnittelijat ja riittävästi osaavaa suoritustason henkilöstöä.

Venäläismiljardööri Andrei Melnitshenko on yrittänyt tosissaan, ja hänen maksettavakseen lankeaa 400 miljoonan euron lasku. Tässä tapauksessa on kovin suhteellista, onko summa pieni vai keskisuuri.

White Pearl on maailman suurin purjealus, jota rakennetaan Kielissä. Alusta on päästy kokeilemaan ja löysin sen Marinetrafficin seurannasta.

Ilta-Sanomien uutisessa kerrotaan, että aluksen pituus on 143 metriä ja hiilikuituisten mastojen korkeus yli sata metriä. Tarkistin huvikseni, että Suomessakin vierailleen venäläisen Sedov-aluksen mastot ovat reilusti alle 60-metrisiä.

Akkuja & latureita

Huushollissamme on neljä digikameraa, joista kaikissa käytetään erilaista akkua. Ensimmäiseen G-sarjan kameraan ja järkkäriin kävi sama akku, mutta pokkareiden pienennyttyä tilanne muuttui.

Akut puolestaan vaativat omat laturinsa; kaikille yhteistä on vain johto. Kuva akkulataamosta on erään aamun aito tilanne.

Puhelimia ladataan akku paikallaan, mutta siitä huolimatta puhelimetkin vaativat omanlaisensa laturin. Pitänee olla kiitollinen siitä, että kaikki laitteet toimivat sentään samalla sähköllä!

Audimies ottaa etäisyyttä

Viime viikolla Rovaniemellä järjestetyn bussitapahtuman yhteydessä oli nähtävänä myös hienossa iskussa ollut sivuvaunullinen moottoripyörä Panther 100. Koska Panther-merkin valmistus päättyi 1960-luvun puolivälissä, kaunottarella oli ikää vähintään viisikymmentä vuotta.

Omistaja esitteli värikkäästi ajokkiaan ja kertoi muun muassa, että alan miesten kokoontumisajoissa kilpaillaan siitä, kuka saa moottorin käymään pienimmillä kierroksilla. Voittajan tulos kuuluu asettuvan tasolle 140 kierrosta minuutissa.

Harvakseltaan iskevä kone on yksipyttyinen ja 600-kuutioinen, vauhtipyörä massiivinen 14 kiloa painava limppu. Erikoisuutena on mahdollisuus säätää sytytyksen ajoitusta ajon aikana.

Viimeksi mainitusta ominaisuudesta on hyötyä tien päällä, jos turhan lähelle tuppautuva ei reagoi jarruvalon vilkutteluun. Hitaalla sytytyksellä saa aikaan efektin, joka esittelijän sanoin saa audimiehen ottamaan etäisyyttä:

Masiina pamahtaa kuin haulikolla ammuttaisiin, ja pakoputkista lyövät parin metrin lieskat.

Lääkettä suomeksi

Katselin apteekkivuoroa odotellessani mainoksia ja panin merkille, että tuotteiden nimet ovat väkisin väännettyä ulkomaankieltä, jossa b,c ja d -kirjaimet ovat rankasti yliedustettuna. Yritetäänkö hienoilla nimillä lisätä lääkkeen uskottavuutta?

Palvelupisteessä silmiin sattui ilahduttava poikkeus säännöstä: kyypakkaus. Lääkettä suomeksi!

Vetoomus Norwegianille

Lentoyhtiö Norwegian liikennöi Rovaniemelle kuutena päivänä viikossa, joten yhtiön koneiden punainen nokka on tuttu näky kaupunkimme ilmatilassa. Sen sijaan pyrstöihin maalattuihin kuviin tutustuin vasta käydessäni Oslossa.

Näin Helsinki-Vantaalla ja myöhemmin Gardermoenin kentällä kymmenkunta Norwegianin konetta (yhteensä niitä on 98). Useimpien pyrstössä oli kuva, ei kuitenkaan kaikkien. Jouni ja minä lensimme koneella, jota komisti Carl von Linne.

Selailin matkan aikana yhtiön julkaisua, jossa esiteltiin koko sankarigalleria otsikolla Our Heroes. Norjalaisia oli mukana pilvin pimein, ruotsalaisia ja tanskalaisia paljon vähemmän ja suomalaisia vain kaksi: Minna Canth ja Johan Ludvig Runeberg.

Kotiin päästyäni kävin yhtiön sivuilla ja totesin joukon kasvaneen, mutta suomalaisia oli edelleenkin mukana vain mainitut kaksi! Miksi ihmeessä pahaa vinoutumaa ei edes yritetä oikaista, vaikka tilaa uusille kuville olisi?

Purnauksen taustaksi on syytä kertoa, että yhtiön verkkosivuilla pyrstögallerian kerrotaan ilmentävän nimenomaan Norwegianin pohjoismaisuutta:

Vuonna 2002 olimme norjalainen yhtiö, mutta nyt olemme pohjoismainen yhtiö ja siksi on luonnollista että koneitamme koristavat nyt pohjoismaalaiset sankarit. 

Vaikka leijonanosa gallerian henkilöistä pysyisi jatkossakin norjalaisena, mielestäni muiden Pohjoismaiden näkyvyyttä olisi kohtuullista vahvistaa. Lisäksi Suomen osuus pitäisi nostaa Ruotsia ja Tanskaa vastaavaksi; nyt tilanne näyttää vähintäänkin omituiselta.

Jos naapurimaista ei kerta kaikkiaan löydy enempää mitat täyttäviä sankareita, olisi ehkä tyylikkäämpää pitäytyä pelkissä norjalaisissa.

Korvaamaton aarre

Suomi on sananvapauden kärkimaa, ainakin jos kysytään Helsingin Sanomien toimituksesta. No kysytään:

Meillä Suomessa, sananvapauden kärkimaassa on käsissämme korvaamaton aarre, josta meidän tulee pitää hyvää huolta. Mutta jos emme oikeasti usko siihen – sen jakamattomuuteen ja sen universaaliin tavoiteltavuuteen – mitätöimme itse aarteemme arvon.

Antero Mukka kirjoittaa näin Helsingin Sanomissa. Mukka on päätoimittaja ja tietää vielä rivitoimittajiakin paremmin, mitä mieltä asioista kuuluu olla.

Iltalehti kertoo suomalaisten sanomalehtien pilapiirtäjien tarttuneen kynään sananvapauden puolesta. Lehden julkaisema kuvakimara löytyy täältä.

Kaikki piirrokset ovat ”vastuullisia”, mutta jotenkin varovaisen oloisia. Oma suosikkini on alla, piirtäjänä Kerberos Etelä-Suomen Sanomista.

Pidän edesmennyttä Kari Suomalaista Suomen kaikkien aikojen merkittävimpänä pilapiirtäjänä. Käynnissä olevan sananvapaushurskastelun tiimellyksessä on hyvä muistaa, miten Helsingin Sanomat kohteli omaa ”aarrettaan”.

JK
Suomalaisen sananvapauden rajat tulevat pian vastaan, jos sattuu olemaan toimittajan kanssa asioista eri mieltä.

Kirjoitan omista havainnoistani blogissa Matin ja Maijan sananvapaus.