Kirjoittajan arkistot: V.Vasama

Kuikkajärven kuulumisia

Lintujen osalta koiranhoitoviikko on alkanut vaisusti: mainittavia lajeja ovat vasta nuolihaukka ja mustalintu. Erikoista on korpin täydellinen puuttuminen, koska aiemmimmin olemme olleet jatkuvan tarkkailun kohteena.

Kuikkajärven nimikkolaji on tälläkin kertaa vahvasti edustettuna: enimmillään lintuja seilasi selällä peräti 18! Parvi on täysimäärainen vain ajoittain; viiden yksilön ryhmä on näyttäytynyt monta kertaa, ja tänään mökkilahdella oleskeli kaksi lintua:

Ylivoimaisesti puhutuin siivekäs on ollut hirvikärpänen, todella ikävä otus varsinkin kun emme ole niihin tottuneet. Täällä niin pientä metsälenkkiä ei voi tehdä, ettei ilkiöitä joutuisi pyydystämään hiuskuontalostaan. Muutamat malttavat pysytellä ennen aktivoitumistaan tuntikausia ihan hissukseen.

Toistaiseksi mukavin eläinhavainto on keskiviikolta, jolloin tien laidassa oleskeli ehjä mutta elottoman oloinen vaskitsa. Hieman heinällä provosoituna eläin luikerteli mittansa eteenpäin turvallisempaan paikkaan. Tätä ennen olen nähnyt vaskitsan vain kerran aiemmin. Tämä tapahtui vuosia sitten Jämsässä ja kyseessä oli auton alle jäänyt eläin.

Sadeviikko Tsarmilla

Juha Hurmeen vetämän Operaatio Paulaharju -erämaateatterin jatkumona syntyi kuuden vaeltajan retkiryhmä Krikan Sammu, jonka jokavuotinen retki suuntautui tällä kertaa Susi-Talaksen maisemiin.

Säiden puolesta epävakaisen viikon ohjelmana ovat olleet lähiretket, sienten ja mustikoiden keruu, lintujen tarkkailu ja tietysti tarinointi. Viimeisenä iltana istuttiin juurakkotulilla, jotta vaatteisiin tarttui eräuskottavuutta lisäävä savun haju.

Puolet porukasta yöpyi teltoissa, mutta kaikki nauttivat paikan tasokkaista palveluista. Erityistä ihastusta herättivät sauna ja keittokatos.

Piisamia ei nähty, mutta joutsenet vierailivat lompolossa useita kertoja. Kuukkelit touhusivat iloksemme pihapiirissä päivittäin ja korppi tarkkaili tekemisiämme, istahtipa kerran hetkeksi pihapuun latvaan. Pidimme sitä osoituksena hyväksynnästä ja lajien välisestä luottamuksesta.

Kiitämme rakentajia ja ylläpitäjiä mahdollisuudesta viettää täällä mukava elokuun viikko.

(Merkintä kämpän vieraskirjaan 29.8.2025, kuvat lisätty)

Destination Ice

Kerroin kesäkuun 23. päivän postauksessa laivaliikenteestä arktisilla merialueilla. Venäläinen ydinkäyttöinen jäänmurtaja 50 Let Pobedy oli parhaillaan matkalla Pohjoisnavalle, missä se on kesän aikana käynyt useita kertoja.

Huomasin äskettäin MarineTraffic-sivustolta kauas Huippuvuorten pohjoispuolelle merkityn matkustaja-aluksen. Kyseessä oli Hollannin lipun alla liikennöivä pienehkö (108m) risteilyalus Hondius, jonka määränpääksi oli merkitty ”Destination Ice”. Ilmeisesti alus oli ajettu jäiden sekaan niin pitkälle, että tämäntapaisten elämysten toivossa risteilyn ostaneet asiakkaat olivat tyytyväisiä.

Juhannuksen tienoilla Luoteisväylällä oli hiljaista, mutta tällä hetkellä tilanne on toinen. Viime viikon lopulla Amundsenin 1903-1907 purjehtimalla reitillä oli neljä risteilyalusta ja lisäksi joukko tarkemmin määrittelemättömiä huvialuksia, useimmat varmaankin erityisen merikelpoisia purjeveneitä. Risteilyaluksista yksi on Hurtigruten varustamon risteilyihin erikoistunut Roald Amundsen, alus jota ei nähdä Norjan rannikkolinjalla.

Minua kiinnosti eniten Bahamasaarten lipun alla purjehtiva huippunykyaikainen National Geographic Resolution. Vuonna 2021 puolalais-norjalaisena yhteistyönä valmistunut alus on 124 metrin pituinen ja suunniteltu nimenomaan risteilykäyttöön vaativissa oloissa. Aluksen varustukseen kuuluu mm. 14 suurta kumivenettä, joilla halukkaat kiidätetään katsomaan ja kuvaamaan näköpiiriin ilmestyviä luonnon ihmeitä. Aluksen hytit (yht 78) ovat enimmäkseen parvekkeellisia ja niiden koko vaihtelee 40 neliön sviitistä 13 neliön pikkuhyttiin.

NRR-aluksen ulkonäössä huomiota herättää keula, joka on minun mielestäni äärettömän ruma. Koska muotoilusta on insinöörien laskelmien mukaan suurta hyötyä, vastaavat keulat ovat valitettavasti alkaneet yleistyä kaikentyyppisissä aluksissa.

Edit 21.8.
Yksi parhaillaan Luoteisväylää purjehtivista pienemmistä aluksista on 40-jalan kaksimastoinen brittipurjealus Yeva. Marinetrafficin kuva on tosin jostain aivan muualta.

Kiekkokausi käyntiin

Raumalla pelattu Pitsiturnaus käynnisti kiekkokauden heti elokuun alussa, Mikkelissä ja Tampereella pelattiin harjoitusturnaukset viikkoa myöhemmin eli perjantaina 8.8. Mikkelin turnauksessa pelasivat isäntäjoukkue Jukureiden lisäksi JYP, Kiekko-Espoo ja SaiPa, Tampereella Ilveksen ja Tapparan vastustajina esiintyivät HIFK ja Ässät.

Aamulehti Tampere Cupin avauspäivä alkoi IFK:n ja Ässien ottelulla. Vaikka kannattajia oli tullut paikalle sekä Helsingistä että Porista, tunnelma Hakametsän hallin katsomossa jäi vaisuksi. Jäällä sitä oli sen verran enemmän, että IFK:n Jalasti ja Ässien Puutio ottivat yhteen ulosajon arvoisesti. Peliajan päätyttyä tilanne oli 1-1, ja rankkareissa Ässät oli maalin verran parempi. Ottelun katsojamääräksi ilmoitettiin 1441.

Meininki hallissa oli aivan toinen, kun Ilves ja Tappara aloittivat. Ilveksen kannattajaryhmä Osasto 41:n äänekäs kannustus jatkui taukoamatta koko ottelun ajan. Nokiareenan paikallisotteluissa päästään vain hetkittäin Hakametsän hallissa nähtyyn ja kuultuun tunnelmaan.

Mikä parasta, peli oli vauhdikas ja äärimmäisen intensiivinen. Tappara oli liikkeellä parhaalla kokoonpanollaan, mutta Ilves vahvasti junnupitoisella ryhmällä. Siihen nähden Ilvekseltä oli hyvä suoritus nousta 0-3 tappioasemasta maalin päähän; loppunumerot olivat 4-3 Tapparalle.

Tapparan onnistujista on mainittava erityisesti Tanskan maajoukkuemies Joachim Blichfeld, jolle merkittiin tehot 2+1. Taidokkaat Tanus ja Haapala väläyttelivät ajoittain nautittavasti, ja maalille palannut luottomies Heljanko oli vakuuttava. Päivän pääottelun yleisömäärä oli 4455.

Edit
Mikkelin turnauksen voitti JYP Jyväskylästä ja Tampereen ykkönen oli Porin Ässät.

Kirkonmenot metsässä

Koska kirkossa on yleensä seinät ja katto, vallitseva sää ei vaikuta kirkollisten toimitusten sujumiseen millään tavalla. Omassa lähikirkossani kattoa ei ole, joten toiveena oli poutainen sää. Sellainen saatiin.

Pastorin ja kanttorin lisäksi paikalle saapui 24 ihmistä ja kaksi koiraa. Ihan mukava määrä, jos kohta istumapaikat olisivat riittäneet hieman suuremmallekin joukolle. Kanttorilla oli käytössään akusta virtansa saavat sähköurut.

Odotin mielenkiinnolla, malttavatko lähilammen kaakkurit olla kiljumatta kirkonmenojen aikana. Kerran huusivat, mutta harvat huomasivat koko asiaa. Lammelta lähtiessään kaakkuri lensi kirkon yli ja kaakatti mennessään. Ainakin vieressäni istunut mies katseli lintua. Myös korppi ja sepelkyyhky näyttäytyivät.

Makkarajärven metsäkappelin sijainti on hieno ja hartautta herättävä, mutta liikuntarajoitteisille ylivoimaisen haastava. Pääosin pitkostettua polkua autotieltä kappeliin on matkaa puolisen kilometriä. Huonoon kuntoon päässeet rakennelmat uusittiin vuonna 2023.

Finskun portaat – ja Olevisten

Kävin Finlaysonilla katsomassa valokuvia. Näyttelytila oli Kuusvooninkisen neljännessä kerroksessa, mihin noustiin portaita. Alas laskeutuessani panin merkille, että rautaisiin askelmiin kulkureitin kohdalle oli kulunut tasainen alue. Arvattavasti hissitön Kuusvooninkinen oli valmistuessaan v.1837 Tampereen korkein rakennus.

Olevisten kirkko Tallinnassa valmistui niin varhain kuin vuonna 1330 ja oli pitkän aikaa Euroopan toiseksi korkein rakennus. Kiviset portaat ovat kuluneet sileiksi samaan tapaan kuin Finskulla; ylätasanteelle päästäkseen on noustava 232 porrasta.

Jään ajattelemaan kulutusta kestäviä portaita Tampereella ja Tallinnassa, oman aikansa ihmisiä ja heidän miljoonia askeleitaan. Meidän ajastamme ei taida jäädä yhtä vaikuttavia arjen muistomerkkejä!

Poikaselle kalaa

Kaakkurilammen kesä on ollut sillä tavoin poikkeuksellinen, että poikaset eivät kuoriutuneet ajallaan. Näin emon pesällä hautomassa 12. toukokuuta ja kun haudonta-ajaksi ilmoitetaan enintään 32 päivää, poikasten olisi pitänyt kuoriutua kesäkuun puolivälissä. Juhannus meni ja kesäkuu vaihtui heinäkuuksi, mutta mitään ei tapahtunut. Olin melko varma, että linnut tekivät turhaa työtä, hautoivat rautamunia.

Eilen tilanne oli ennallaan, paitsi että lammella oli ylimääräinen aikuinen kaakkuri. Se ymmärsi poistua ja lammen oma pari kiljui tapansa mukaan. Kun linnut palasivat pesän tuntumaan, huomasin vedessä parin päivän ikäisen poikasen. Oli mukavaa olla väärässä: uusintapesye onnistui eikä haudonta mennyt hukkaan! Mainio juttu!

Istuin rannalla neljä tuntia ja näin sinä aikana kummankin emolinnun lähtevän kalavesille ja palaavan kala nokassa. Ikävä vain, että tuotu kala oli poikasen nieltäväksi liian suuri. Poikanen tuli pesästä veteen ja tutustui tarjoukseen, mutta ei yrittänyt niellä kalaa. Olisin odottanut varsinkin naaraslinnulta parempaa arvostelukykyä!

Tänään menin lammelle kuuden jälkeen ja istuin taas nelisen tuntia. Tunnin odottelun jälkeen koiraslintu saapui kalan kanssa, joka oli tällä kertaa kokonsa ja lajinsa (ilmeisesti kuore) puolesta sopiva. Poikasta tarjous ei kuitenkaan kiinnostanut, se pysytteli pesässä. Ilmeisesti se oli jo syönyt aamukalansa ja oli kylläinen.

Kuikkajärvi

Mökkijärvi on nimetty linnun mukaan mutta sellaisen linnun, joka ei järvellä asu eikä edes vieraile. Paljon osuvampi nimi olisi Kuikkajärvi.

Järvellä pesii vähintään yksi kuikkapari, jota ei kuitenkaan ole tänä kesänä näkynyt. Vuosi sitten parilla oli kaksi poikasta, jotka vierailivat emojen johdolla mökin rannassa. Lisäksi järvellä oleskelee pitkin kesää vaihteleva määrä pesimättömiä kuikkia, tällä hetkellä yhdeksän. Koska kuikka alkaa pesiä ilmeisesti vasta aikaisintaan kolmen vuoden ikäisenä, ”ylimääräisiä” lintuja riittää, ja luontevinta on viettää vapaita kesiä synnyinseudun tutuissa maisemissa.

Muita viikon aikana nähtyjä uimalintuja ovat laulujoutsen, kanadanhanhi, telkkä, isokoskelo, sinisorsa ja tavi. Kaikki nämä pesivät järvellä; arvattavasti niemen takana viihtyvää joutsenpoikuetta ei ole vielä näkynyt, mutta kanadanhanhet esittelivät eilen kuusi poikastaan. Vuosi sitten poikasia oli kolme.

Lintulajeja on kertynyt toistaiseksi 44, suunnilleen sama määrä kuin toukokuun mökkiviikolla, jolloin muutto oli vielä monien lajien osalta vaiheessa. Nyt laulukausi on lopuillaan, ja emolinnut uurastavat pitkää päivää ruokkiessaan poikasia.

Kävin heti paikalle tultuamme tarkistamassa neuvotun kanahaukan pesän. Se oli sakeassa kuusikossa niin pimeässä paikassa, että huomasin yhden kolmesta isosta poikasesta vasta kuvia tutkiessani. Kiitos digitekniikan ja Photoshopin, sain tilanteesta julkaisukelpoisen kuvan:

Pesiä löytyy lähempääkin, itse asiassa saman katon alta. Haarapääskyt ovat rakentaneet pesänsä epätyypillisen paikkaan räystään alle, hirren päälle kuitenkin. Talitiainen vie ruokaa koloon, joita hirsistä rakennettu talo tarjoaa. Lähinaapurina asuu kirjosieppo, jonka tekemisiä olen seurannut mökin kuistilta.

Naapurin kirjosieppojen perhe-elämä on sellaisella mallilla, että koiraslintu on junaillut itsensä kahden perheen loukkuun: se hoitaa velvollisuuksiaan kahdella pöntöllä. Tässä lähipöntöllä lintu näyttää tekevän iltavuoroa esimerkillisen ahkerana sen ajan, minkä ehtii tähän perheeseen panostaa.

Eilen korotin haastetta ja yritin kuvata lammella pörrääviä korentoja. Kameran tarkennus on nopea, mutta lentokuvat osoittautuivat silti ylivoimaisiksi. Lentävä pääskykin on helpompi kuvattava!

Laivoja pohjoisessa 2.

Tapoihini kuuluu seurata laivatrakkerista tilannetta arktisilla ja antarktisilla merialueilla. Pohjoisessa risteilysesonki käy kuumana: Huippuvuorten vesillä seilaa tällä hetkellä 19 risteilyalusta ja puolenkymmentä purjevenettä.

Myös Islannin vesillä risteillään aktiivisesti, mutta Grönlannin rannikoilta näyttää löytyvän vain neljä risteilyalusta. Luoteisväylällä risteillään vasta loppukesällä, kun jääolot ovat suotuisimmillaan. Etelämantereen kaamos ei houkuttele asiakkaita, ja sikäläinen sesonki käynnistyy vasta kun meillä on talvi.

Venäläinen ydinkäyttöinen jäänmurtaja 50 Let Pobedy starttasi keskiviikkona Murmanskista kohti pohjoisnapaa. Marinetrakker-laivasivustolla on kuvia aluksen aiemmilta vierailuilta, joissa matkustajat jaloittelevat pohjoisnavalla arvattavasti monen metrin paksuisella jäällä.

CruiseMapper-sivustolla on monenlaista tietoa asiasta kiinnostuneille. Kerrotaan esimerkiksi, että jäänmurtaja ”50 vuotta Voitosta” on valmistunut vuonna 2007, on 151 metrin pituinen ja ottaa enimmillään 128 matkustajaa.

Pohjoisimmat ilmoitetut lämpötilat hyvän matkaa Frans Joosefin maan pohjoispuolelta olivat nollan vaiheilla. Vuodenaika ja sijainti vastaavat melko tarkasti sitä, kun Fram-retkikunnan jäsenet Nansen ja Johansen kamppailivat jäiden ja avoveden mosaiikissa kohti talvehtimissaarta kesällä 1895.

Ratikka-asiaa

Ihku Kissaratikka poistui liikenteestä kuun vaihteessa. Sen korvasi uusi, yleisöäänestyksellä valittu taideratikka, jonka paras puoli taitaa olla nimi: ”Morottavat metsäneläimet”. Näin sen eilen vilaukselta enkä oikein hahmottanut kasvillisuuden seassa piileskeleviä morottajia.

Koska minulla on harvoin kiire, päätin Tampereelle muutettuani olla juoksematta ratikkaan. Vuoroväli on päiväsaikaan joka tapauksessa niin lyhyt, että myöhästyminen ei haittaa eikä harmita. Eilen ratikka lähti kun matkaa takimmaiselle ovelle oli neljä askelta. Koska oli jo ilta, seuraavan lähtöön oli 14 minuuttia.

Ymmärrän kuskia, joka näkee näytöltään tilanteen. Hän on myös tehnyt periaatepäätöksen olla odottelematta mattimyöhäisiä, varsinkaan sellaisia jotka eivät edes juokse. Kolmen vuoden aikana vastaavia tapauksia on kertynyt vasta puoli tusinaa.

Kerran ovi aukesi itsestään, kun matkaa oli vielä ne neljä askelta. Kuski armahti ehkä sen vuoksi, että olin siinä vaiheessa ratikan ainoa matkustaja.