Kirjoittajan arkistot: V.Vasama

Suureen maailmaan

Viime päivinä olen ajatellut lintujen elämän ensi vaiheita: munasta kuoriutumista ja mitä sen jälkeen tapahtuu. Muutos on joka tapauksessa suuri, mutta erityisen järisyttävä se on vesiympäristöön sopeutuneilla pesäpakoisilla linnuilla. Tällainen on esimerkiksi telkkä.

Lintukäsikirjan Pohjolan linnut värikuvin mukaan telkkänaaras munii vuorokauden välein 6-11 munaa pönttöön tai palokärjen hakkaamaan luonnonkoloon. Haudontavaihe kestää noin kuukauden ja alkaa vasta kun munamäärä on lopullinen. Tästä johtuu, että kuoriutuessaan poikaset ovat lähes täsmälleen saman kokoisia.

Kuoriutumisen jälkeen poikaset pysyvät pöntössä vuorokauden tai puolitoista, mutta sitten on aika kiivetä pöntön aukolle ja hypätä suureen maailmaan. Pönttö tyhjenee muutamassa minuutissa, minkä jälkeen emo johdattaa kulkueen veden ääreen sopivaksi katsomaansa paikkaan.

Kuluvan kesän ensimmäinen telkkäpoikue osui silmiini Harjulammella viime viikolla. Varsinkin emon sukeltaessa poikaset hakivat toisistaan turvaa niin tiheänä lauttana, että lukumäärän selvittäminen oli lähes mahdotonta.

Telkkäemot eivät ruoki poikasiaan, vaan johdattavat nämä sopivaan ympäristöön. Ja koska telkkä löytää ravintonsa vesistön pohjasta, myös poikasten on opittava sukeltamaan. Lintukäsikirja ei kerro, minkä ikäisenä tämä tapahtuu. Itse arvelen, että enintään päivä siihen menee. Nälkä on ankara oppimestari!

Kun katselin Ruokolammella sukeltelevia telkänpoikia, ihmettelin miten ilmavalta näyttävä höyhenpallo ylipäätään pääsee pinnan alle!

Jos omatoimisin poikanen harhautuu liian etäälle, tekkäemo puuttuu asiaan. Emon kutsuessa poikanen porhaltaa hirmuista vauhtia muiden joukkoon.

Risteilyä ja muuta kesähupia

Reilun viikon mittainen turnee etelään on vielä kesken, mutta ohjelmaan kuuluneet risteilyt on tehty. Risteilin laiva-aatetta kannattaakseni ensin Turusta Tukholmaan, sitten Helsingistä Tallinnaan ja vielä Jyväskylästä Pohjois-Päijänteelle. Yhteistä kaikille oli, että en käynyt maissa.

Matkustin Jounin kanssa Turusta Tukholmaan Viking Linen aamuvuorolla. Viikolopusta ja kauniista säästä huolimatta vesiliikenne oli ihmeen vaisua. Heikko tuuli vaikutti varmaankin purjeveneiden vähyyteen.

Odotettu puolimatkan laivaparaati alkoi siitä, kun Tukholmasta saapuva Viking Grace ilmestyi näkyviin ja meni edellämme kohti Maarianhaminaa. Turusta ennen meitä lähtenyt Tallinkin Galaxy pistäytyi laiturissa ja jatkoi kohti Tukholmaa. Ruotsin lipun alla liikennöivä Birka Paradise oli viettänyt talven Maarianhaminassa, ja Turkuun oli jämähtänyt talveksi Silja Symphony.

Kesän ajaksi varustamot ovat kehitelleet uusia risteilytuotteita, joista pidän kiinnostavimpana päivä Maarianhaminassa -risteilyä: kaksi yötä laivassa ja päivä maissa. Sen aikana ehtii tutustua kaupunkiin, tutkia tasokkaan merenkulkumuseon ja käydä museoalus Pommernilla. Jos aikaa jää, voi ihailla rantakallioilta satamassa poikkeavia ruotsinlaivoja.

Matka Turusta Helsinkiin taittui rataöiden vuoksi bussilla. Moottoritie monine tunneleineen oli minulle uusi tuttavuus, samoin riistaeläimiä varten rakennettu maapenger tien yli.

Vietin iltapäivän Maaritin ja Laurin luona Sipoossa ja palasin illalla merelle suuntana Tallinna. Taaskaan en käynyt maissa, mutta sain kyytiä koko rahan edestä, sillä Viking XPRS teki sunnuntain aikataulun mukaisesti ylimääräisen matkan Helsinkiin. Kotimaassaan viikonloppua viettäneet virolaiset työntekijät palasivat Suomeen. Ilta Tallinnassa ja merellä oli satumaisen kaunis.

Jyväskylään päästyäni maltoin pysyä monta päivää kuivalla maalla. Keskiviikkoiltana ohjelmassa oli hartaasti odottamani pesiskauden avaus, jossa mestarisuosikki Kirittäret peittosi sarjan tyveen ennustetun Siilinjärven joukkueen. Meitä katsojia oli paikalla yli 600 ja useimmat olivat varmaankin tyytyväisiä näkemäänsä: ulkopeli oli pitävää ja sisäpeli rullasi iloisesti.

Syksyllä vuoden naispesäpalloilijaksi valittu Emma Körkkö pamautti kaksi kunnaria. Erikoista suorituksessa oli vain se, että Emma löi kunnarit samassa vuoroparissa. Toisella kertaa tyhjeni pajatso.

Perjantaina oli vuorossa matkan kolmas risteily, suuntana Päijänne. Suomen Suvi kävi kääntymässä Säynätsalon edustalla. Kolmen tunnin risteilyllä nähtiin mm. vauhdikkaita moottoriurheilusuorituksia, merimetso ja Äijälänsalmen 1930-luvulla rakennettu betoninen kaarisilta.

Lämmin kesäilta oli houkutellut satama-alueelle valtavasti väkeä, joka tuntui viettävän pitkän koronatalven päättäjäisiä.

Tulva jäi vaisuksi

Rovaniemen tulvahuippu ajoittui viime viikonloppuun ja jäi melko vaisuksi: viime keväänä vesi nousi esimerkiksi Arktikumin rannassa noin metrin korkeammalle. Lainaan mittauspisteen käyrä tässä.

Oma tarkkailupisteenikin oli tällä kertaa Lainaanrannassa, penkit ja roskapönttö niiden välissä. Kuvat on otettu maanantaina ja keskiviikkona. Nouseva vesi irrottaa rannoilta mukaansa kaiken mikä kelluu ja on irti.

Penkkien edessä hiljalleen pyörinyt törkylautta oli vesipääskyjen mielestä oivallinen ruokailupaikka. Havainto oli siinä mielessä mukava, että en ole aiemmin nähnyt vesipääskyjä näin keskellä kaupunkia.

Ounasjoen pinta nousussa

Sahanperän pohjoisimmassa alikulkutunnelissa oli niin valtava lammikko, että en ryhtynyt kokeilemaan saapasvarren riittävyyttä, vaan nousin suosiolla tien penkalle. Alikulku muuttui ylikuluksi mutta lopputulos oli sama.

Seuraavaksi halusin istahtaa suosikkipenkilleni kiikaroimaan Ounasjokisuiston lintuja, mutta en sitten viitsinytkään. Istuja olisi kieltämättä lisännyt kuvan kiinnostavuutta.

Jokakeväinen tulva yllättää veneenomistajat yhtä varmasti kuin ensilumi autoilijat. Vai ajattelevatko ehkä, että vesikulkuneuvo ei saa tulvaa säikkyä. Mitä väliä!

Koska tänä keväänä ennusteet ovat maltillisia, tulvaan ei näkökään ole varauduttu mitenkään. Vuosi sitten oli toisin, kuvat Arktikumilta ja Lainaanrannasta.


Jäät sulavat

Kemijoella nähtiin ennen vappua jonkinlainen jäidenlähtö, joka kasasi jäitä Kirkonjyrhämään. Nyt Jyrhämän jäät ovat täysin sulaneet. Ounasjoen suiston jäät ovat sulaneet paikoilleen, tilanteesta yläjuoksulla en osaa sanoa.

Lampien jäätilanne vaihtelee. Kirkkolampi on toista päivää jäätön, Harjulampi on vielä puoliksi jään kattama. Eri suunnassa sijaitseva Ruokolampi on jäänyt viime aikoina vähälle huomiolle, mutta tänä iltana päivitin tilanteen. Lammen eteläreuna oli jäässä, pohjoisreuna sula koko lammen pituudelta.

Näin lammella kuusi vesilintua, kolme telkkää (2/1), taviparin ja sinisorsakoiraan. Yksinäisten lintujen puolisot olivat varmaankin munimassa tai jo hautomassa.

Kuvassa näkyvä kerrostalo valmistunee kesän kuluessa.

Edit
Seuraavana aamuna (15.5.) Harjulampi oli jäätön.

Räntää ja aurinkoa

Sään odotetaan lopultakin lämpenevän, mutta vasta alkavalla viikolla. Tänään oli vielä koleaa mutta sikäli keväistä, että räntäkuurot ja aurinkoiset hetket vaihtelivat vilkkaasti. Seurasin tilannetta reilun tunnin ajan Harjulammen lintutornissa.

Tornin edusta on vielä pääosin jäässä, ja telkät sukeltelivat vaihtelevan kokoisissa avannoissa. Yksi oli pieni kuin pilkkiavanto, mutta niin vain siitäkin pulpahti telkkä pintaan. Kuvassa eri telkkä.

Toivoin näkeväni tai paremminkin kuulevani kaksi lajia, valkoviklon ja pikkulokin. Olin taas väärään aikaan liikkeellä, sillä valkoviklo kuultiin aiemmin aamulla ja Rovaniemen ensimmäinen pikkulokki pari tuntia käyntini jälkeen. Normaalikeväinä pikkulokin käkätystä kuulee Harjulammella jo vapun aikoihin.

Uusia muuttolintuja en tänään havainnut, mutta muita mukavia lintuja kyllä. Harjulammella eteeni laskeutui uivelopari, ja Kirkkolammen rantasulaan oli ilmestynyt tukkasotkapariskunta. Lammella pesivistä viidestä uimalintulajista odotellaan enää silkkuikkuja, jotka ovat jo saapuneet naapurilammelle.

Raikasta vappua!

Vappuna sää kuuluu olevan useammin huono kuin hyvä; tänään se on aurinkoinen, tuulinen ja hyytävän kylmä. Toisin oli keväällä 2008, lainaus silloisesta blogimerkinnästä:

Kello tulee 20, ja virallinen lämpötila Rovaniemellä on yli 18 astetta! Sää suosii lintujen muuttoa ja vapunviettoa ulkoilmassa.

Äsken Ounaskoskella käydessäni lintuja oli vähänlaisesti, mutta juhlivaa nuorisoa sitäkin runsaammin. Näin alkuillasta touhu vaikutti asialliselta ja jos oikein kuulin, uimarannan puolella vieraillutta poliisiautoa tervehdittiin hajanaisilla suosionosoituksilla.

* * *

Illan ohjelmaani kuuluu jääkiekko-ottelun seuraaminen. Pengoin arkistoa ja julkaisen Vapun ja HIFK:n kunniaksi kuvan vuodelta 2009.

Jo yhdeksättä kautta NHL-liigassa kiekkoileva Mikael Granlund siirtyi 17-vuotiaana kohun saattelemana Kärpistä IFK:n joukkueeseen ja pelasi alkukauden poikkeavassa pelipaidassa. Vieressä Lennart Petrell.

Tilatut linnut

Linturetkelle lähtiessäni ajattelen usein tiettyä lintua, jonka haluaisin nähdä. Toisinaan toive toteutuu, joskus taas ei. Lintuharrastuksessa kiehtoo juuri se, että koskaan ei voi tietää mitä retkellä tapahtuu. Liiallinen helppous tekisi touhusta tylsää!

Maanantaina meitä orneja kokoontui jäteasemalle täysi tusina sarvipöllön toivossa. Lintu oli näyttäytynyt kolmena iltana, joten toiveet tapaamisesta olivat korkealla. En nähnyt pöllöä, mutta lohdutuspalkinnoksi sain lisätä listani 20. muuttolinnuksi taivaanvuohen.

Seuraavan aamun tavoitteena oli nähdä kanadanhanhi. Suuntasin Veitikanlammelle, missä edellisen päivän aamuna oli tavattu kolme hanhea. Ei tärpännyt, ja pyöräilin seuraavaksi Harjulammen lintutornille. En löytänyt lintua sieltäkään.

Ounaskoskelle ehdittyäni taivaalta kuului outoa kaakatusta. Toivomani hanhet tekivät varmuuden vuoksi kohdallani pienen kierroksen ja jatkoivat Jätkänkynttilän suuntaan pudottaen samalla korkeutta. Sulan yläpäässä hanhia olikin kolme. Lisäksi näin kaksi isokoskeloa. Ne tulivat tilaamatta.

Toiset jatkavat…

Jääkiekkoliigan runkosarja saadaan päätökseen tänään. JYPin ja KooKoon ottelu on sikäli historiallinen, että neljä pitkään Jyväskylässä pelannutta veteraania esiintyy viimeistä kertaa kotijoukkueen paidassa.

Mikko Kalteva ja Ossi Louhivaara ripustavat hokkarinsa naulaan, Jarkko Immonen ja Jani Tuppurainen jatkavat näillä näkymin uraansa muualla. Toivon kaikille onnea ja menestystä uusiin haasteisiin!

JYP on koonnut illan otteluun poikkeuksellisen ykköskentällisen. Lisäsin kuvaan lopettavien ja/tai pois lähtevien kohdalle pelattujen kausien ja otteluiden määrän. Jos oikein laskin, pelejä näillä neljällä on JYP-paidassa yhteensä peräti 2323. Kiitän ja kumarran.

JYPin kausi on ollut monella tavoin poikkeuksellisen vaikea. Mutta vaikka urheilullinen menestys oli surkea, joitakin ilon aiheita on syytä mainita. Robert Rooba mätti maaleja ennätystahtiin (ja tänään toivottavasti vielä yhden) ja teki jatkosopimuksen. Nuoret pelaajat ovat ottaneet kauden aikana huimia kehitysaskelia!

Näin jyppiläisittäin tärkeintä on kuitenkin se, että pystyimme yhteisin ponnistuksin selviytymään talouskurimuksesta, joka pahimmillaan vaaransi koko toiminnan jatkuvuuden. Asiat voisivat siis olla paljon huonomminkin!

Mitä Liigaan muuten tulee, toivon mahdollisimman hyvää terveyttä kaikille. Suosikkini mestariksi on Rauman Lukko, joka oli sitä jo viime keväänä. Silloin sarja jouduttiin keskeyttämään ja mestaruus jäi ratkaisematta.

Epäonnistunut linturetki: ei linnun lintua

Pyöräilin Alakorkalon hyötyjäteasemalle siinä toivossa, että näen kevään ensimmäisen töyhtöhyypän. Hyvä lintupaikka tuotti pahan pettymyksen: en nähnyt puolen tunnin aikana ainuttakaan lintua, en edes varista!

Paikalle oli sentään eksynyt yksi poro. Eksynyt todellakin, sillä en ole aiemmin nähnyt poroa jäteaseman maisemissa, metsäkauriita vain muutaman kerran.

Kuvasta näkyy, että poro on merkitsemätön. Peurakorva kuten täällä päin sanotaan.

PS
Tiirasta huomasin, että töyhtöhyyppä oli näyttäytynyt tänään jäteasemalla. Kävin siis oikessa paikassa mutta väärään aikaan. Sattuuhan sitä.

PS 2
Kuten arvata saattaa, tulokset saattoivat vain parantua. Näin jo toisella yrittämällä toivomani töyhtöhyypän ja kaksi muuta lintua. Eilen (19.4.) retki tuotti neljä uutta muuttolintua, joita on nyt nähtynä 14. Poro oleskeli välillä muualla, mutta oli eilen paikalla.