Sukelluksia venäläisyyden ytimeen

Ulkomuseo (Idiootti 2016) on Sergei Dovlatovin neljäs suomennettu teos. Takakannessa sanotaan, että kirjan päähenkilö Boris lähtee oppaaksi venäläisyyden ytimeen. Kirja on edeltäjiensä tavoin pieni herkkupala ja samalla elämyksellinen sukellus neuvostoajan arkeen.

Kirjan loppuun on koottu suomalaiskriitikoiden sanomisia Dovlatovin muista Suomessa julkaistuista teoksista Meikäläiset, Matkalaukku ja Haarakonttori. Ilona Vihonen kirjoittaa Me Naisissa:

Jos Dostojevski pölyttyy kirjahyllyssä ja Tolstoi tuuraa makuuhuoneessa rikkinäistä sängynjalkaa, Sergei Dovlatoville kannattaa vielä antaa mahdollisuus.

Sattuipa somasti! Luin viikko sitten Dostojevskin pienoisromaanin Peluri ja hieman kesken on Tolstoin tuhatsivuinen Anna Karenina: lyhyt ja pitkä sukellus venäläisyyden ytimeen sata vuotta ennen Dovlatovin aikaa.

Olen nauttinut Tolstoin järkäleestä ja päättänyt, että talven aikana luen myös Sodan ja rauhan. Paksu sekin mutta olkoon. Sen sijaan Dostojevskit ovat sen verran rankkaa luettavaa, että en uskalla luvata mitään. Ainakin pitää vielä verrytellä…

Ostin Anna Kareninan kesällä kirppikseltä, mutta tartuin siihen vasta nyt. Eino Kaliman käännös vuodelta 1911 tökki alusta asti ja kävi ylivoimaiseksi suunnilleen puolessa välissä kirjaa. Hain kirjastosta Lea Pyykön käännöksen vuodelta 1979 ja se on selvästi luettavampi. Ero tosin on pienempi kuin mitä odotin.

Eilen löysin tutun kirppiksen hyllystä molemmat suomennokset; tästä uudemmasta pyydettiin 4 euroa. Ne jäivät hyllyyn, mutta mukaan tarttui Jaan Krossin Vastatuulen laiva ja Paul Therouxin Salainen elämäni. Tarjonta oli tällä kertaa tavallista kiinnostavampi.

Kirjoitin sivuston puolelle tekstin kirjallisista jälkimarkkinoista.