Hervantajärven kaupunginosaa rakennetaan vauhdikkaasti. Viimeisetkin Makkarajärvenkadun pohjoispuolelle tulevat kerrostalot ovat jo harjakorkeudessa, ja kesällä naapuritontille pystytetty nosturi purettiin eilen.
Makkarajärvenkadun eteläpuolelle rakennetaan pienkerrostaloja, rivitaloja ja omakotitaloja. Saattaa olla niin, että kiinteitä nostureita ei enää pystytetä.
Hervannan Suolijärvellä järjestettiin sunnuntaina lasten hiihtotapahtuma, jonka seuraaminen tuotti poikkeuksellisen hyvän mielen. Suurin näkemäni kilpailunumero oli 86, eli osanotto oli ilahduttavan runsas. Jäällä nähtiin toki väkeä paljon enemmän, koska paikalla tarvittiin kannustajia ja avustajia. He esimerkiksi nostelivat hitaampia kilpailijoita hetkeksi sivuun, jotta takaa tulevat pääsivät ohittamaan.
Suosikikseni nousi porukan pienin ja nuorin, numerolla 13 hiihtänyt kilpailija. Äidiltä tarkistettu ikä oli paria viikkoa vaille 2 vuotta! Numeroliivin helma ulottui reilusti polvien alapuolelle. Nuorimpien sarjassa matka taisi olla heille pitkähkö 250 metriä, mutta kaikki hiihtivät maaliin asti.
Tapahtuma palautti mieleen Sodankylän Vuotsossa kevättalvella 1993 järjestetyn hiihtotapahtuman, jossa oma poikamme Jouni (4 v) niitti kuihtumattomat laakerit.
* * *
PS
Onnittelut Tapparalle CHL-mestaruudesta!
Käväisin Tukholmassa yhdistetyllä lintu- ja kulttuuriretkellä. Koska ”päivä” tarkoittaa Viking Linen ajanlaskussa noin kuutta tuntia, ohjelmaani kuului vain yksi kohde kumpaakin lajia: kävin Strömmenillä (lintujen) ruokintapaikalla ja Vasa museossa. Kulkuvälineenä oli tällä kertaa pieni yhteysalus Emelie, jolta katseltuna kaupunki esittää parhaat puolensa.
Strömmenin talviruokintapaikalla meno oli entisellään. Kaukalon äärelle oli kokoontunut kymmeniä kyhmyjoutsenia, tukkasotkia, sinisorsia, nokikanoja; joukossa myös joitakin kanadanhanhia ja telkkä. Ruokavieraista naakka ja pulu olivat kuivan maan asukkaita.
Kyhmyjoutsenten seassa oli neljä laulujoutsenta, jotka näyttivät pitävän hyvin puolensa – tyylistä tinkimättä. Edellisellä käynnillä näin samalla ruokintapaikalla laulujoutsenperheen.
Kaiteella päivystäneet naurulokit riehaantuivat, kun paikalle saapui perhepäivähoitaja (arvaus) neljän hoitolapsen ja leipäpussin kanssa. Keskinäinen ja harmaalokkien kanssa käyty kilpailu leivästä oli ankaraa. En sanoisi lokkeja röyhkeiksi, mutta äärimmäisen tuttavallisia ne olivat.
Näytöksen päätyttyä suuntasin Vasa-museoon, missä olen vieraillut usein ennenkin. Näin mainittavan, että kyseessä on maailman suosituin merenkulkuaiheinen museo, mikä on kova juttu! Aseman säilyttäminen vaatii jatkuvaa uudistumista ja hereilläoloa. Tällä kertaa uutta oli esimerkiksi Vasa-laivan rakennustyömaalla kuvattu video.:)
Huomattava osa silloisista Tukholman asukkaista (10 000) seurasi rannoilta Vasan ensipurjehdusta vuonna 1628. Laiva oli paitsi suuri, myös runsaasti koristeltu ja riikinkukkomaisen värikäs. Äkillinen tuulenpuuska sai sen kallistumaan voimakkaasti, ja vesi tulvi sisään kunnialaukauksia varten avatuista tykkien ampuma-aukoista. Laiva upposi nopeasti juhlayleisön silmien edessä.
Onnettomuudessa hukkui 30-50 laivassa työskennellyttä. Heistä tiedetään paljon muutakin kuin se, millaisiin vaatteisiin he olivat pukeutuneet. Ihmeen arkisiin laivan muuhun olemukseen verrattuna!
Kun matkaa kotiovelta kaupan ovelle on 190 askelta, voi hyvällä syyllä puhua lähikaupasta. Näin sanoessani ajattelen kaveriani Raunoa, jolla matkaa lähimpään kauppaan on lähes 40 kilometriä!
Hervantajärven Sale avattiin keskiviikkona asianmukaisin menoin. Oli avajaistarjouksia ja täytekakkukahvit, teekkareiden kuoro esiintyi.
Keski-Suomen museossa avattiin lauantaina näyttely, joka kertoo vuonna 1923 perustetusta Jyväskylän Palloilijoista ja sen perillisistä. Halusin olla paikalla, koska olen ollut jyppiläinen Nisulan montun ajoista lähtien. Oli mukavaa tavata tuttuja ja tutustua kiinnostavaan näyttelyyn.
JyP:n pitkään historiaan liittyy jopa pesäpallo, mutta viime vuodet soihtua ovat kantaneet JJK jalkapallossa ja JYP jääkiekossa. Alkuvuosista 1960-luvulle saakka lajivalikoimaan kuulunutta jääpallotoimintaa jatkaa JPS; juhlaottelut pelattiin lauantaina ja sunnuntaina voitokkaasti Viitaniemen kentällä.
Näyttelyyn oli itseoikeutetusti päätynyt myös Mikko Jaatinen, jo edesmennyt kaikkien jyväskyläläisten urheiluihmisten tuntema palloilumies. Kuvasta näkee, että Mikon laji- ja seurakirjo oli laaja.
Mailat ja pukukopeista talteen otetut JYP-pelaajien nimikilvet kertovat jääkiekon historiasta Jyväskylässä.
Haastattelut kuuluivat kahvitarjoilun lisäksi avajaisten ohjelmaan. Mr JYP, Pentti Mikkilä muisteli hauskasti sattumuksia vuosien varrelta ja JYP-mestarijoukkueiden kapteeni Juha-Pekka Hytönen kertoi jatkavansa lajin parissa apuvalmentajana U18-maajoukkueessa ja JYPissä (U20 ja U8).
Koska JYP-aatetta kannatetaan suvussa, vein avajaisissa tehdyn pinssin Viitaniemen hoivakodissa vanhuudenpäiviään viettävälle Martti-veljelleni.
Lintujen suojelu- ja harrastusjärjestö BirdLife Suomi täytti eilen 50 vuotta. Järjestön tiedotuslehdessä kannustettiin juhlimaan merkkipäivää lintuteolla, ihan millaisella tahansa.
Oma lintutekoni oli kaksivaiheinen: ostin eilen pähkinänannostelijan ja ripustin sen paikalleen tänään. Koska Makkarajärven rantapuissa riippuu ennestään kaksi talipötköä, vein oman tarjoukseni syvemmälle metsään. On kiinnostavaa nähdä, kuinka pian tiaiset löytävät sen.
Otin muovipakkaukseen karanneet irtopähkinät mukaani, ripottelin ne lumelle talipötkön lähelle ja istuin odottamaan. Jo parin minuutin kuluttua ensimmäinen hömötiainen huomasi tarjoilun ja kävi sieppaamassa pähkinänmurun. Töyhtötiaiset seurasivat pian esimerkkiä. Yksi lintu jäi hetkeksi miettimään ja sain kuvan.
* * *
Lisäys 22.1.
Tarjous oli hyväksytty: paikalla oli kolmenlaisia tiaisia kaksin kappalein, siis tali-, hömö- ja töyhtö-. Kuvassa töyhtötiainen.
Lisäys 25.1.
Kuten näkyy, pähkinöiden menekki on ollut hyvä.
Etelän talvisää on ollut viime aikoina maineensa veroinen, tänäänkin satoi silkkaa vettä melkein koko päivän. Vähän lohduttaa, että ei Rovaniemen säässäkään ole ollut kehumista.
Lintujen on hankittava ruokansa vaikka kuinka sataisi. Pieni tiaisparvi ahkeroi Makkarajärven talipötköllä: muutamia tali- ja hömötiaisia, yksi sinitiainen. Töyhtötiaista ei näkynyt, mutta kuului.
Lumi oli sulanut jäältä, ja järvi oli kauttaaltaan vesissä. Viikolla ajetut kelkan jäljet erottuivat vielä.
Tulipaikalla oli törpötelty ja jäljet jätetty siivoamatta.
Ahvenisjärvelle tuli asiaa, kun kuulin sorsien siirtyneen keskellä järveä olevaan suureen hapetussulaan. Pikkusulassa laiturin pielessä oli enää pieni osa parvea.
Ison sulan sorsat sai parhaiten lasketuksi kuvasta, jonka yhdistin Photoshopissa neljästä järven yli telellä otetusta ruudusta. Päädyin kokonaismäärään 290, jonka ilmoitin Tiiraan. Lintuja oli nyt hieman enemmän kuin joulukuun puolivälissä.
Hiiripöllö on viihtynyt Hatanpäällä 21.11. lähtien. Kuva on kolmannelta tapaamiselta (28.12): lintu poseerasi ensin hieman kauempana, lennähti hetkeksi pois näkyvistä ja palasi saaliin kanssa paikalla olleiden ornien ihasteltavaksi. Myyräkanta on ilmeisen hyvä eikä linnulla ole ollut tarvetta vaihtaa olinpaikkaa.
Seuraavana päivänä (29.12) kävin uudelleen Viinikanlahden sulalla toivoen näkeväni Tiiraan ilmoitetut merilokin ja kalalokit. Merilokki vaihtoi paikkaa moneen kertaan, ja sain komeasta linnusta kuvia kohtuullisen läheltä.
Kalalokkeja jouduin katselemaan kauempaa ja kunnollinen kuva jäi saamatta. Myös nuori harmaalokki ja korppi näyttäytyivät.
Lokit ovat bongauksia, mutta tiklit osuivat eteen spondena. Linnut ruokailivat takiaisilla Hatanpään puhdistamon alueella.
Metsäkauriskuva on otettu Suolijärvellä 13.12. Lyhyen harkinnan jälkeen kolmikko päätti palata takaisin metsän siimekseen. Kolmesta Tampereen kaurishavainnostani yksi on tehty ratikasta Hakametsän ja Turtolan välisellä osuudella. Kesällä näin ratikasta meriharakan nurmikolla Kalevan kirkon lähellä.
Kiekkoilta Nokia-areenalla 20.12.2022 oli onnistunut ja mieleenpainuva, vaikka itse pelistä ei jäänyt muistelemista. Ilves hallitsi tapahtumia mielin määrin ja voitti KooKoon numeroin 5-1. Ylivoimaisesti suurimmat suosionosoitukset keräsi rullatuolissa istuen aloituskiekon pudottanut Ilveksen junioripelaaja Nemo Pajula.
Nemo Pajula loukkaantui Hakametsän hallissa lokakuussa pelatussa U18-sarjan ottelussa. Olin paikalla ja kirjoitin tapauksesta blogissani näin:
Sunnuntaina näkemässäni ottelussa saatiin muistutus hienon lajin ikävästä puolesta: Ilveksen pelaaja loukkaantui niin, että tarvittiin ambulanssia. Tilanne sinänsä oli vauhdikkaaseen ja fyysiseen kontaktipeliin kuuluva eikä siitä tuomittu jäähyä.
Nemo saapui tilaisuuteen Hatanpään sairaalasta, missä hän on ollut kuntoutettavana. Toipumisennuste on hyvä ja Nemo itse uskoo vahvasti pystyvänsä vielä kävelemään normaalisti, ehkä pelaamaankin. Jos ja kun paraneminen riippuu osaltaan potilaan asenteesta, Nemon tapauksessa tämä puoli on ainakin kunnossa!
Nemon tukiotteluksi nimetyn tapahtuman yleisömäärä 6150 on arki-illaksi hyvä. Luultavasti aika monet olivat minun laillani paikalla nimenomaan Nemon vuoksi.
Kiekkoihmiset ovat tukeneet Nemon kuntoutusta osallistumalla keräyksiin, joista tarkemmin Ilveksen verkkosivuilla. Tsemppiä Nemo!
* * *
Edit 24.12.
