Pikkutrappi ja nummikirvinen

Sää oli tänään poutainen, mutta kolea. Pyöräilin Jängislahteen siinä toivossa, että pikkutrapista johtuneet liikkumisrajoitukset on peruttu ja palattu normaalioloihin.

Mitä vielä, tilanne oli eskaloitunut entisestään. Läheltä pikkutrapin suosikkipaikkaa oli löytynyt nummikirvinen, joka on myös kovan luokan rari. Tarkkailimme tilannetta kaukoputkilla. Pikkutrappi näyttäytyi hetkittäin, mutta häipyi sitten taas korkean kuloheinän sekaan.

Nummikirvinen oli useimmilta näkemättä, mutta lähestyminen ei tullut kuuloonkaan ilman pelkoa jälkipuheista tai kutsusta Eeppisen Neuvoston puhutteluun. Erikoinen tilanne näillä leveyksillä: rari vaikeutti toisen rarin bongaamista!

Aikamme odotettuamme pikkutrappi päätti keventää tunnelmaa. Se ponkaisi oma-aloitteisesti siivilleen, lensi melkoisen lenkin joen yläpuolella ja palasi tarkasti lähtöruutuun. Maassa vaatimattoman värinen lintu osoittautui lentäessään riemunkirjavaksi kuin riekko.

Kaverit jäivät arpomaan taktiikkaa, minä poistuin paikalta. Nummikirvispinnan menettäminen ei harmittanut vähääkään mutta se kieltämättä pikkuisen, että en päässyt katselemaan suokukkoja niin läheltä kuin olisin halunnut. Ne kun ovat niin hauskoja seurattavia.

Ajatuksiani bongauksesta.