Sinisessä vaunussa

Matkustin keskiviikkona junalla Jyväskylästä Kuopion kautta Rovaniemelle. Matka sujui mukavasti ja kesti 8 tuntia 40 minuuttia.

Joudun ikäväkseni myöntämään, että tyhjänpäiväinen surffailu on pitkälti syrjäyttänyt lukemisen ja muut kehittävät tavat kuluttaa aikaa pitkillä junamatkoilla. Jyväskylän ja Pieksämäen väli on niin lyhyt, että en viitsinyt kaivaa läppäriä esiin.

Niinpä katselin maisemia ja pohdiskelin arkisen lähiluonnon ihmeellisyyttä vastapainoksi illalla esitetylle televisioluonnolle: näin vajaassa tunnissa miljoonia koivunlehtiä. Ihmeellistä asiassa on se, että lehdet puhkeavat joka kevät ja varisevat maahan joka syksy. Vielä paljon suurempi ihme on lehtien solukoissa kesän aikana tapahtuva biokemiallinen prosessi!

Pieksämäellä asetuin IC-junan toiseen kerrokseen, ja sorruin hyödyntämään hyvin toiminutta junan lähiverkkoa.

Kajaanin asemalla odotti kuusi vanhaa sinistä vaunua, joiden eteen valjastettiin kahden sähköveturin parivaljakko. Matka jatkui puolen tunnin odottelun jälkeen. Pitkässä vaunuosastossa oli minun lisäkseni vain neljä matkustajaa, Paltamon jälkeen enää kaksi.

Ilmastoitujen IC-junien jälkeen juna tuntui tukalan kuumalta, vaikka tuuletus oli täysillä: merkkivalo paloi ja kaikki avattavat ikkunat olivat auki. Lepattavia verhoja katsellessani ymmärsin päässeeni aikamatkalle rautateiden lähihistoriaan.

Kuvattuani matkustamon kävin ikuistamassa toimintavarmuuden perikuvan, legendaarisen junan vessan. Maineensa veroinen oli tämäkin vanha palvelija; alhaalla vilkkuneet betoniset ratapölkyt edustivat nykyaikaa.

Saranoitu ovi toimi moitteettomasti – toisin kuin IC-junan paikalleen juuttunut liukuovi. On makuasia, oliko ovi koko ajan puoliksi auki vai kiinni.

Olisin päässyt nettiin mokkulan avulla, mutta käytettävissä ei ollut ainuttakaan matkustajille tarkoitettua pistorasiaa. Miettikääpä sitä!

Jos tämän päivän matkustajien krooninen sähkön tarve olisi ollut tiedossa 1980-luvulla, uusiin sinisiin vaunuihin olisi varmaankin voitu helposti asentaa riittävä määrä pistorasioita ilman merkittäviä lisäkustannuksia.

Säästin läppärin akkua voidakseni seurata matkan loppuvaiheissa Bittilähteestä Kirittärien superpesisottelua.