Intian Valtameri, perjantai 18.11.2022: Tapio heräsi kovaan rysähdykseen, joka tuntui kuuluvan paremminkin Asterian taka- kuin keulaosasta. Lainaus sivulta 129:

Kesti noin 20 sekuntia ennen kuin minun kaltaiseni vanha ja jäykkä äijä kiemurteli punkan jalkopään kautta suojaverkon alta ulos. Kun sain jalkani turkkilevyjen päälle, vettä oli melkein polveen asti. Käänsin katseeni perään: ei voi olla totta! Näky oli häkellyttävä. Vesi tulvi koskena sisään hytin rappujen alapäästä, konekopan päältä.

Aikaa rysähdyksestä Asterian uppoamiseen kului alle puoli tuntia. Tapio seurasi tilanteen loppuvaihetta pelastuslautalta, joka ajelehti hiljalleen poispäin. Lainaus sivulta 133:

Asteria alkoi upota perä edellä. Keula nousi ylös. Nousin aallokossa keinuvassa pelastuslautassa seisomaan. Vedin kyyneleet silmissä kättä lippaan hyvästellen rakkaan ystävän viimeiselle matkalleen.

Viimeiseksi näin keulakannen ja isopurjeen keltaisen huomiovärin. Sitten VHF- ja AIS-antennitkin katosivat näkyvistä. Jäljellä oli vain auringossa kimalteleva ja aaltoileva Intian valtameri.

Suomeen palattuaan Tapio pohdiskeli Asterian haveria yhdessä kolmen asiantuntijan kanssa ja päätyi johtopäätelmään, että syynä uppoamiseen oli törmääminen kovaan ja terävään esineeseen. Tällainen kova ja terävä esine voi olla esimerkiksi meressä kelluvan kontin nurkka tai joku muu kelluva esine. Lainaus sivulta 185:

Veneen törmääminen kelluvaan esineeseen niin, että vaurio tulee veneen keskikohtaan eikä keulaan, voi tuntua oudolta, mutta valtameren mainingeissa purjevene ei liiku suoraan eteenpäin kuin juna, vaan myös pysty- ja sivusuuntaan.

Pinnan alla kelluva esine on siihen verrattuna paikallaan tai sillä on oma liikemuotonsa. Lisäksi Asterian rungon muoto on sellainen, että kallistettuna kyljen vedenalainen osa on itse asiassa veneen uloin kohta sivusuuntaan.

Ari Pusa / Tapio Lehtinen: Selviytyjä : Asteria-veneen viimeinen matka. Tammi 2023