Katselin viime viikon keskiviikkona telkkarista jääkiekkoa. KeuPan Jesse Pelamo ennakoi toisella erätauolla tehdyssä haastattelussa, että peli voi jäädä kauden viimeiseksi. Niin todellakin kävi, Mestiksen pudotuspelit ja kaikki muutkin jäljellä olleet kiekkopelit jäävät pelaamatta ja mitalit jakamatta. Vain KHL jatkuu (ilman Jokereita) kuin mitään erityistä ei olisi tapahtunut.

Omiin suunnitelmiini pandemia vaikutti sillä tavoin, että viikon päähän suunniteltu matka Tampereelle jää väliin. Tarkoitus oli lähteä paikan päälle katsomaan naisten hallipesiksen lopputurnausta.

Jääkiekkoliigassa Rauman Lukko oli kevään kuumin joukkue ja vahva mestariehdokas. Siihen nähden päävalmentaja Pekka Virta kommentoi tilannetta hämmästyttävän kypsästi:

Urheilu on maailman kivoin turha asia, johon voidaan palata taas, kun tärkeät asiat ovat kunnossa.

Se urheilusta. Eilen jännitimme Jounin paluuta Bukarestista. Ensimmäisen kerran saimme huokaista helpotuksesta koneen noustua kentältä.

Toisen kerran huokaistiin, kun matka jatkui Münchenistä kohti Helsinkiä.

Jouni pääsi illaksi kotiin Tampereelle, kiitollisin mielin ja terveen kirjoissa. Edessä on kahden viikon etätyöjakso.