Saatiinpa sittenkin kesä! Ja mikä parasta, harvinainen herkku jakautuu tasapuolisesti koko maahan.
Koska ollaan jo elokuun loppupuoliskolla, yöt ovat kylmiä. Monin paikoin on käyty pakkasella.
Piti oikein muistella, milloin satoi viimeksi. Siitä on jo toista viikkoa, kuva kotikadulta on otettu 9.8.
Lapin radion verkkosivuilla kerrotaan, että viileä ja sateinen kesä on ollut suotuisa kuusen suopursuruosteelle. Ilmiö näkyy ”ruosteena” kuusikoissa ja vesistöjen pinnalla. Viime sunnuntaina Kemijoki näytti tältä:
Edellisenä päivänä Lainaan rannasta löytyi monikiloinen lohi, joka tosin oli melko heikossa hapessa. Kaveri muisteli lukeneensa, että aiemmin kesällä Ounasjoen yläjuoksulle on siirretty emokaloja. Varmaankin joku niistä.
Teimme erikoisella luontoretkellä kolmannenkin mainittavan havainnon: Jätkänkynttilän pylonin latvassa istui muuttohaukka. Lintu tuntuu mieltyneen tähystyspaikkaansa, sillä se on nähty Ounaskoskella jo seitsemänä päivänä, viimeksi tänään.
Viime viikolla Rovaniemellä järjestetyn bussitapahtuman yhteydessä oli nähtävänä myös hienossa iskussa ollut sivuvaunullinen moottoripyörä Panther 100. Koska Panther-merkin valmistus päättyi 1960-luvun puolivälissä, kaunottarella oli ikää vähintään viisikymmentä vuotta.
Omistaja esitteli värikkäästi ajokkiaan ja kertoi muun muassa, että alan miesten kokoontumisajoissa kilpaillaan siitä, kuka saa moottorin käymään pienimmillä kierroksilla. Voittajan tulos kuuluu asettuvan tasolle 140 kierrosta minuutissa.
Harvakseltaan iskevä kone on yksipyttyinen ja 600-kuutioinen, vauhtipyörä massiivinen 14 kiloa painava limppu. Erikoisuutena on mahdollisuus säätää sytytyksen ajoitusta ajon aikana.
Viimeksi mainitusta ominaisuudesta on hyötyä tien päällä, jos turhan lähelle tuppautuva ei reagoi jarruvalon vilkutteluun. Hitaalla sytytyksellä saa aikaan efektin, joka esittelijän sanoin saa audimiehen ottamaan etäisyyttä:
Masiina pamahtaa kuin haulikolla ammuttaisiin, ja pakoputkista lyövät parin metrin lieskat.
Ounasjoen suistossa säksätti helikopteri roikottaen alapuolellaan jotain punaista myttyä. Tarkistin kiikarilla, että vaijerin päässä oli suurikokoinen pussi eli säkki.
Kopteri painui korkeuttaan pudottaen Vitikanperän puolelle, pysytteli saaren takana hetken paikallaan ja lähti nousemaan. Joen yläpuolella säkki tyhjennettiin ja kopteri palasi täyttämään sitä.
Jokiveden siirteleminen vaikutti hölmöläisten hommalta, mutta eiköhän siinä harjoiteltu helikopterin käyttöä metsäpalon sammuttamisessa. Pian on niiden aika.
Palasin etelästä eilen, näköjään lumen keskelle. Tuorein lukema Rovaniemen lentoaseman mittauspisteestä on 93 cm. Ja lisää tulee, kuten keittiön ikkunasta otettu reaaliaikainen kuva todistaa:
Kävin aamulla Ounaskoskella reilun viikon tauon jälkeen. Entisen kokoisessa sulassa sukelteli kolme telkkää, kaksi naarasta ja koiras. Tiira-haulla Lapin lintuyhdistyksen toimialueelta tuli viikon ajalta 20 muuta telkkähavaintoa. Vähissä ovat vielä.
Telkkiä katsellessani alajuoksulta päin tuli joutsenpariskunta, joka näytti laskeutuvan sulaan, mutta perui viime hetkellä aikeensa ja jatkoi matkaa.
Oslossa kevät oli jo niin pitkällä, että sinivuokot kukkivat Bygdøyn ulkomuseoalueella.
Kulunut viikko on ollut kaunis ja kylmä, pakkasta öisin enimmillään liki kaksikymmentä astetta. Hyytävä viima on häirinnyt ulkoilua monena päivänä.
* * *
Maanantaina sää oli aurinkoinen ja heikkotuulinen, ja kuin tilauksesta hangen päälle saatiin kerros uutta lunta. Kaikki syyt lykätä hiihtokauden avausta olivat tekosyitä.
Hiihdin Jängislahden kautta Ounasjoen suiston saarille, sieltä Koivusaaren ympäri Ounaskoskelle ja Kirkkolammen kautta kotiin. Pulmusia ei näkynyt, ei myöskään isolepinkäistä, joka ilmoitettiin Tiiraan Ounasjoen suistosta.
Oli mahtavaa hiihdellä, kun latusuksilla pääsi mistä vain. Mittasin jossain välissä lumen paksuuden, se oli 60 cm. Välissä oli niin kova kerros, että sauvaa ei meinannut saada läpi. Lentoaseman lumilukema oli parhaimmillaan 97 cm!
Kuvasin lumen keskellä talveaan viettävän rautaveneen Ounaspaviljongin venesatamassa:
* * *
JYP yllätti iloisesti kannattajansa ja varmisti eilen pääsyn välierävaiheeseen peittoamalla Espoon Bluesin suoraan neljällä voitolla. Nimenomaan tästä sarjasta odotettiin pitkää ja tasaväkistä.
Runkosarjassa JYPin suorittaminen ailahteli pahasti, ja luottamus valmennusjohdon kykyihin oli koetuksella. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että säädöt saatiin kohdalleen juuri sopivasti tosipelien alla. Valtra jyrisee lupaavasti!
Pyry- ja tuiskupäivät ovat hallinneet päättyvän viikon säätä. Tänään oli vuorossa tuiskupäivä: tuulta puuskissa ajoittain kymmenen metriä sekunnissa.
Tuiskupäivinä lumi liikkuu pääasiassa vaakasuoraan eikä välttämättä lisäänny. Kaikki lumitöitä tehneet tietävät, kuinka tiiviiksi valliksi tuiskulumi osaa pakkautua.
Tuiskupäivän kuva on otettu Rovaniemellä viisi vuotta sitten. Silloin Lapissa puhalsi oikein kunnolla, esimerkiksi Saanan laella mitattiin myrskylukema 34 m/s.
Pyrykuva on torstailta. Lunta tuli vuorokauden aikana parikymmentä senttiä. Kun äsken tarkistin, lumipeitteen syvyys Rovaniemen lentoasemalla oli 87 cm. Täältä kaupungista virallista lukemaa ei ilmoiteta, mutta lunta on selvästi vähemmän. Veikkaukseni on 70 cm.
Aurinko paistoi tänään pilvettömältä taivaalta ja pitkään paistoikin, yli neljä ja puoli tuntia! Pakkasta oli viitisentoista astetta. Pysähdyin Kuusirinteentiellä selvittämään, joko auringon lämmön aistii.
Käänsin vasemman posken kohti aurinkoa ja odotin kymmenen sekuntia. Sitten oli oikean vuoro. Varmuuden vuoksi toistin menettelyn. Ei tuntunut vielä mutta ajattelin, että päivistä lienee enää kysymys. Kotona tarkistin, että kaksi vuotta sitten sama testi antoi 20.1. positiivisen tuloksen.
Evakkotiellä täti kopisteli pitkän kepin kanssa lumia pihapihlajasta ”että linnut pääsevät syömään”. Kysyin taviokuurnista, mutta laji ei ollut tuttu. Selitin mistä kuurnan tuntee ja mainostin samalla suosikkilintuani.
Sata metriä käveltyäni tuli mieleen, että olisin voinut näyttää kamerasta eilen ottamani kuvan:
Vuoden lyhyimmät päivät eivät ole olleet vuoden pimeimpiä, kaukana niistä. Kun taivas on pitkästä aikaa ollut pilvetön, valoa tuntuu olevan ruhtinaallisesti. Pakkasta on ollut sopivasti, tänään 20 astetta.
Kuva on otettu tänään kahdeltatoista. Aurinko kurkistaa ujosti Kemijokivarren vaarojen takaa.
Hyvää Joulua!
Jään reunalla ei ole vielä tänä syksynä/talvena näkynyt alan ammattilaisia – saukkoja siis – mutta amatöörejä viimeksi tänään.
Kolme turistia urheili Lumikki-laivan keulan edessä siihen malliin, että meidän ohikulkijoiden oli pakko keskeyttää ilonpito. Olisikohan aika panna kieltotaulut paikalleen?
