Tohmajärven mestariheittäjä Seppo Räty arvioi takavuosina parikymppisen huippu-urheilijan keskittymiskykyä tähän tapaan:

Se jaksaa keskittyä kahteen asiaan. Jos yrittää opiskella, urheilla ja naida, niin siinä on yksi liikaa. Opiskelemaan ehtii myöhemminkin.

Esimerkkitapauksena oli mäkihyppääjä Harri Olli, jota odotti opiskelupaikka yliopistossa.

IS uutisoi tänään, että Harri Olli on valmistunut diplomi-insinööriksi.
Onneksi olkoon!

Näinä aikoina television palloilutarjonta on niin ylenpalttinen, että jotain kiinnostavaakin jää väkisin näkemättä. On pakko panna lajit tärkeysjärjestykseen.

Jalkapallo ei kuulu suosikkeihini, ja katson oikeastaan vain arvokisojen pudotuspelejä ja niitäkin valikoidusti. Eilinen Ranskan ja Espanjan välieräottelu oli ensimmäinen käynnissä olevien kisojen peli, jonka seurasin kiinnostuneena alusta loppuun. Kaikki kolme maalia tehtiin pelitilanteissa kauniiden yhdistelmien päätteeksi, ja Espanjan nuorisotähden voittomaali oli häikäisevä taidonnäyte.

Kesäinen ykköslajini on pesäpallo. Maksukanavan ansiosta nähtävissäni ovat kaikki superin ja ykköspesiksen ottelut. Katson kaikki Kirittärien pelit ja niiden lisäksi valikoidusti naisten ja miesten superia. Ykköspesiksestä kiinnostavat varsinkin jyväskyläläisten Kirin ja Lohen keskinäiset ottelut.

Joudun katsomaan Ruutu plussaa läppäriltä, koska ns. fanikanavalähetykset eivät näy vanhanaikaisesta telkkarista. Tänään voin maksimoida pesisnautinnon ja seurata kahta peliä samanaikaisesti: telkkarin kakkoskanava näyttää Mansen ja Pesäkarhujen ottelun, ja läppärin ruudulla Kirittäret kohtaa JoMan. Arvostan Ritarin ja Tokkarin asiantuntemusta, joten mykistän fanikameralähetyksen äänet.

Ymmärrys lajista tuo urheilun seuraamiseen mukavan lisäulottuvuuden. Pesäpallon ja jääkiekon lisäksi olen aikanaan pelannut myös tennistä sen verran, että osaan nauttia tosiosaajien teknisistä suorituksista. Eläytymistä helpottaa, että voittajalla ei yleensä ole suurta väliä.

Jääkiekkokausi jäi onneksi pienelle tauolle. NHL-finaalipeleistä katsoin vain seiskapelin alusta loppuun. Jos yöllä pelattava Iso peli päättyy toivottuun lopputulokseen, olo on niin auvoinen että unien jatkaminen ei enää onnistu. Nyt kävi niin.

Urheilun maailmassa on poikkeuksellista, että huiput ja harrastajat osallistuvat samaan kilpailuun. Parhaillaan käynnissä olevassa Jukola-tapahtumassa näin tapahtuu. Käytäntö näkyy rasteilla: huiput hidastavat juoksuaan enintään leimauksen ajaksi, karttaa luetaan vauhdissa. Osa kilpailijoista etenee kävellen ja pysähtyy kokonaan leimauksen ja kartanluvun ajaksi.

Kun Jukolan viestin kärkijoukkueet saapuvat maaliin aamulla kuuden aikoihin, metsässä vilisee kaikkien osuuksien suunnistajia. Jos kilpailu vietäisiin päätökseen normaalina viestinä, aikaa pitäisi varata monta päivää. Mutta koska suunnistusjuhlaa ei haluta venyttää näin mittavaksi, peli vihelletään poikki ja vielä vuoroaan odottavat suunnistajat lähetetään matkaan samanaikaisesti klo 8.45.

Kaikki pääsevät siis suorittamaan oman osuutensa. Kun yhteislähdön osuusajat lasketaan yhteen, joukkueet saadaan paremmuusjärjestykseen. Ratkaisu on hieno ja kilpailun luonteeseen sopiva.

Teksti kirjoitettu kesäkuussa 2007, kuva Jyväs-Jukolasta vuodelta 1997

Käväisin Jyväskylässä, ja ohjelmaan kuului tutustuminen Hippoksen pesäpallostadioniin. Kotijoukkue Kirittäret oli saanut vieraakseen kauden pirteästi aloittaneen Rauman Feran. Lämmin sää houkutteli paikalle 742 katsojaa.

Lähes kolme tuntia kestänyt ottelu oli tasokas ja jännittävä. Kahden tasatulokseen päättyneen jakson jälkeen voittaja ratkesi vasta kotiutuslyöntikilpailussa: Kirittärien viidestä suorittajaparista onnistui neljä, raumalaisista kaksi.

Viime kesänä valmistunutta Hippoksen pesisstadionia on haukuttu kaukaloksi, missä läpilyönnit ovat mahdottomia. Pallo on kuitenkin löytänyt aukot aidasta ja vierinyt parhaimmillaan Köyhälammen rantaan asti. Näin kävi Kirittärien ja JoMan välisessä ottelussa. Tuloksena oli kotarit ratkaissut ottelun toinen kunnari; ensimmäisen löi toista superpesisotteluaan pelannut Kirittärien huippulahjakas Selina Similä (18v). Myös perjantain ottelussa nähtiin kunnari.

Kaiken kaikkiaan Hippoksen ilta oli mukava, katsomo erinomainen ja ”kaukalo” selvästi mainettaan parempi. Kaikkien pesiskenttien ei tarvitse olla samanlaisia!

”Olen ollut yli 40 vuotta jääkiekossa ammattilaisena mukana. Erilaiset taktiset trendit tulevat ja menevät. Ihmisten olisi hyvä muistaa, että erilaisilla tyyleillä voi aina voittaa. Tämä Tapparan mestaruus manifestoi sitä.”
Raimo Summanen, Aamulehti 30.4.2024

”Mielestäni tämä on tervettä suomalaiselle jääkiekolle, että voi voittaa erilaisella tyylillä. Se tuo lisää dynaamisuutta lajiin. Haluan nähdä, että pelaajat yrittävät täysillä, luistelevat täysillä ja saavat korkean taitotasonsa parhaiten näkyville. Se ei näy pelaamalla hitaasti.”
Rikard Grönborg, Aamulehti 30.4.2024

Löysin pöytälaatikosta julkaisematta jääneen blogitekstin, jonka aika olkoon nyt. Linkki Vesa Rantasen osuvaan tekstiin ei valitettavasti enää toimi.

Thursday, March 28th, 2013

Jääkiekon SM-liigan neljäs välieräjoukkue varmistui tänä iltana. Runkosarjassa kymmenenneksi sijoittunut Rauman Lukko lähetti kesälomalle Jokerit, runkosarjan ykkösen. Heinähatut pelaavat keskenään mitaleista.

Vesa Rantanen käsittelee tilannetta Ilta-Sanomissa ja päättää juttunsa näin:

Tämä kevät on ollut virkistävän hieno osoitus, ettei jääkiekossa ole yhtä totuutta tai yhtä oikeaa pelitapaa. Ja että jos osaa pelata vastustajan mukaan, voi lilliputtikin kaataa jättiläisen.

Olisi houkuttelevaa syyttää Jokereiden mahalaskusta pelkästään maalivahtia, mutta en sorru siihen. Mielestäni suurin vastuu katastrofista kuuluu valmentajille.

Lukko pelasi sarjan katkaisupelin viidellä pakilla, joista osa oli kaiken lisäksi liigatasolla kokemattomia junnuja. Jokerit ei ymmärtänyt/osannut käyttää tilannetta hyväkseen, ja peli eteni täysin Lukon haluamalla tavalla eikä minkäänlaista loppukiriä nähty.

Lisäksi ihmettelin intensiteetin laimeutta ja fyysisyyden puuttumista; ero JYPin ja HPK:n ottelusarjaan verrattuna oli räikeä. Lukko taisteli, mutta mitä teki Jokerit? Odotteli kesälomaa?

Kokenut Risto Dufva kyykytti tylysti Jokereiden keltanokkavalmentajia ja ns. Meidän peliä. Näin Vesa Rantanen:

Millaisella jääkiekolla sitten mentiin neljän joukkoon? Fyysisellä, pystysuunnan pelillä, jossa tilaa pyritään voittamaan aina ja sumeilematta.
[…]
Päävalmentaja Risto Dufvalle voidaan huoletta antaa vuoden valmentajan palkinto ainakin siitä, ettei kukaan ole niin ohuin eväin vienyt joukkuettaan välierään.

* * *
Jälkikirjoitus 5.4.2024

Keväällä 2013 Rauman Lukko passitti aikaiselle kesälomalle Helsingin Jokerit. Lukon peräsimessä oli valmennushommista tänä keväänä eläkkeelle siirtynyt Risto Dufva ja muu joukkue näytti tältä.

Jokereiden rosteri oli todella kova. Joukkueen päävalmentajana toimi Tomi Lämsä.

Liigan pudotuspelit ovat hyvässä vauhdissa, ja tiistaina selviää neljäs välieräjoukkue. Mestariehdokkaaksikin nimetty Ilves lähti laulukuoroon ensimmäisenä, mutta muut sarjat ovat olleet hyvinkin tasaisia. Tästä kertoo kuvakaappaus lauantain kierroksen loppuhetkiltä.

Lauantain jatkoerät ratkesivat nopeasti: Jukurit ja TPS lähtivät kesälomalle, mutta HIFK yrittää nousta seiskapelissä sarjan voittoon oltuaan jo 3-0 tappiolla. Ottelu pelataan Lahdessa ja veikkaan Pelsujen selviytyvän välieriin Kärppiä vastaan.

Tappara saa siis vastaansa KalPan Kuopiosta. Lauantaina hattutempun tehnyt Anton Levtchi on nähnyt Ilveksen ja KalPan otatuksia ja pannut merkille kuopiolaisten luisteluvoiman. KalPa pelasi todella hyvää kiekkoa ja sen voitto aneemisesta Ilveksestä oli täysin ansaittu.

Odotan Tapparan ja KalPan välieräsarjaa suurella mielenkiinnolla enkä panisi pahakseni, vaikka KalPa kouluttaisi myös kestomenestyjää. Ihan parasta olisi saada finaaliin joukkueet, joilla ei ole vielä ensimmäistäkään mestaruutta.

Sitten otsikon kysymykseen. Tampereelle muutettuani jouduin määrittelemään kantani kaupungin tärkeimpään jakolinjaan ja ilmoittauduin Ilveksen kannattajaksi. Koska Tapparakin on hieno joukkue ja organisaatio, nimesin sen kolmossuosikikseni. Ykkönen on edelleen JYP, jota ei ole sattuneista syistä nähty pitkäään aikaan näissä kevään kahinoissa.

Minulla ei ollut pelillisiä syitä nostaa Ilvestä Tapparan edelle, ajattelin vain vaihtelun virkistävän. Mutta Ilveksen pelillä on ikäva taipumus sakata kevään ratkaisuhetkillä, kun sen pitäisi olla parhaimmillaan. Krediittiä on vaikea jakaa muistakaan ratkaisuista. En ole unohtanut tyylitöntä valmentajanvaihdosta Myrrä>Pennanen, joka vei Ilveksen ojasta allikkoon. Myrrän peluuttama vauhtikiekko vaihdettiin menestyksen toivossa Pennasen edustamaan virheidenvälttelykiekkoon, jossa kiekollisesti taitavat hankinnat eivät päässeet pelaamaan omilla vahvuuksillaan.

Loistava esimerkki tästä on kesken kautta JYPistä isolla rahalla Ilvekseen siirtynyt puolustajien runkosarjan pistepörssin voittanut Sami Niku, jonka suorittaminen keltavihreissä on ollut tuskallista katsottavaa. JYPissä Niku ja Turkulainen mättivät ylivoimamaaleja liukuhihnalta, mutta KalPa-sarjassa Ilves ei onnistunut kertaakaan ylivoimalla. KalPan av oli loistavaa ja Ilveksen yv hidasta ja ennalta arvattavaa. Kun Niku syötti viivasta Nymanille, odotettavissa oli pelkästään laukaus, mutta JYPissä vastaavassa tilanteessa Turkulaiselta saattoi odottaa ihan mitä tahansa.

Tappara joutui yllättävän koville TPS:n kanssa, mutta onnistui varmistamaan jatkoon pääsyn joutumatta raastavaan seiskapeliin. Kuutospelin päätöshetket olivat Tapparaa parhaimmillaan: tasoitus viime minuutilla ja kliininen ratkaisu jatkoerässä. Ruotsalaisvalmentaja Rikard Grönborg on tuonut Tapparaan ja Suomen kiekkoiluun uusia tuulia, mistä TPS:n päävalmentaja Tommi Miettinen kiitti kollegaa pressissä ottelusarjan ratkettua. Kiitokset tulivat kaiken lisäksi ruotsiksi! Tyyliä ja tyylittömyyttä: kuten muistetaan, Ilveksen Pennanen jätti vastustajat kättelemättä.

Lopuksi muistikuva mestareiden liigan finaalipelistä viime vuodelta. Kun Tappara johti Luulajaa vastaan ensimmäisen erän jälkeen 2-0, ajattelin että voiko tätä peliä enää paremmin pelata. Kolmannen erän puolustustaistelun aikana ajattelin, voiko maalivahti pelata paremmin kuin Heljanko siinä ottelussa?

Pennanen vertasi Ilvestä Toronton mahtiseuraan. Yhtäläisyys todellakin löytyy: Ilveksen edellisestä mestaruudesta on kulunut 39 vuotta, Torontolla vieläkin kauemmin. Muinaiset mestaruusviirit pölyttyvät hallien katossa.

Mestiksen pudotuspelit alkoivat eilen ja kun liigaa ei pelattu, katsoin jatkoerän Mestiksen puolivälieräottelusta IPK-RoKi. Mestiksen runkosarjan voittanut Iisalmen IPK joutui lujille sarjassa kahdeksanneksi sijoittuneen RoKin kanssa, mutta vei lopulta voiton jatkoerän maalilla.

Minulle ottelun kiinnostavin pelaaja oli RoKin veteraani-ikäinen ykkössentteri Antti Erkinjuntti, jota seurasin tarkasti Rovaniemellä asuessani. Antti on RoKin oma junioripelaaja, joka lähti jo varhain hakemaan kiekko-oppeja Oulusta. Hän pelasi yhden kauden Kärppien U16-joukkueessa ja kaksi U18-tasolla.

Valmennusuraansa Kärppien U20-joukkueen apuvalmentajana aloitellut Kai Suikkanen pani merkille Erkinjuntin poikkeukselliset kiekkotaidot ja kehityspotentiaalin, ja miesten yhteinen taival alkoi kaudella 2004-05 Rovaniemellä. Uuden Lappi-areenan ansiosta kaupungissa orasti kiekkobuumi, jota vauhdittamaan tunnettu kiekkopersoona Kai Suikkanen palkattiin. Minäkin innostuin ja hankin RoKin kausikortin – paljolti Erkinjuntin ansiosta.

Aikani kausikorttilaisena jäi kuitenkin lyhyeksi. Lainaus blogista 13.11.2005:

Yksi kausi RoKin kausikorttilaisena riitti minulle. Kotijoukkueen ylivoimaisuus Suomi-sarjan pohjoislohkossa teki otteluista yllätyksettömiä maali-iloitteluja, joiden päätteeksi valotaululla saattoivat komeilla esimerkiksi numerot 11-7. Tuollainen lopputulos ei kuulu siihen jääkiekkoon, jota minä haluan seurata.

”Juntista” näki heti, että edellytykset huipulle olivat riittävät. Parasta oli viiltävä peliäly ja sen mahdollistamat oivallukset, jollaisia niillä leveyksillä ei usein nähdä. Suikkanen puolestaan oli komeasta pelaajaurastaan huolimatta raakile aikuisten päävalmentajana. Puutteet puolustuspelaamisessa ja ylipäätään ohut kokemus kovista peleistä kostautui karusti kevään Mestiskarsinnoissa, kun vastaan asettui rutinoitunut ja kiekkokulttuurin kyllästämä etelän joukkue.

Mieleen on jäänyt erityisesti karsintaottelu Vermuntilan Tempoa vastaan. Ensimmäinen erä oli tasainen lähinnä siksi, että vastapuolen valmennusjohto vasta tarkkaili RoKin tapaa pelata. Kun oma peli sitten aloitettiin toisessa erässä, RoKi oli käytännössä aseeton. Jos oikein muistan, tulokseen pettynyt Suikkanen syytti tappiosta omaa maalivahtia. Mikä ihmeen Vermuntila, me muut ihmettelimme.

Suikkanen opetteli valmentamista Rovaniemellä kahden kauden ajan, siirtyi astetta kokeneempana kahdeksi kaudeksi Kajaanin Hokkiin ja edelleen Turkuun TPS:n päävalmentajaksi. Valmentajauran kohokohtana on liigamestaruus TPS:n kanssa kaudella 2009-10. Erkinjuntti seurasi Turkuun saakka mukana ja on pelannut pitkän uran kovan tason ammattilaisena Suomessa, Sveitsissä ja Slovakiassa.

Roki nousi Mestikseen keväällä 2009, mutta ensimmäinen vierailu jäi kauden mittaiseksi. Toinen yritys on tuonut kiekkokartalle osaavan ja menestyvän joukkueen, jossa Erkinjuntin kelpaa aikanaan päättää uransa.