Aihearkisto: Jääkiekko, urheilu

Viikonlopun kovat jutut

Minulle viikonlopun kovimmat jutut olivat ensilumi ja kiekkomiljonäärien vierailu Tampereella. Joka paikassa hehkutettu halloween ei yllä edes samalle asteikolle.

Lumipyry oli välillä sakeaa, ja Aamulehden mukaan lunta kertyi jonnekin jopa 10 senttiä. Välillä keli meni loskaiseksi, mutta maa on edelleen valkoisena. Makkarajärvellä näytti tänään tältä:

NHL-ottelut pelattiin loppuunmyydyssä Nokia Arenassa eilen ja tänään. Suomalaispelaajia oli jäällä poikkeuksellisen paljon, Florida Panthersilla 4 ja Dallas Starsilla 3. Erikoista oli sekin, että joukkueiden ykkössentterit Barkov ja Hintz ovat Tampereen poikia.

Samaan aikaan katseltujen NHL- ja Liigapelien tasoero näkyi mainiosti kotisohvalta: kiekkomiljonäärien luisteluvauhti ja lajitaidot olivat eri planeetalta. Panthers voitti molemmat ottelut, ja kapteeni Barkov esiintyi vakuuttavasti. Hintz jäi kokonaan ilman tehopisteitä.

Hieno kiekkoperinne

NHL-maailma on täynnä kaikenlaisia perinteitä, hyviä ja vähemmän hyviä. Yksi parhaita on keltanokkapelaajan kunniakierros, rookie lap. Ensimmäiseen NHL-otteluunsa pukenut pelaaja pääsee alkulämmittelyyn ensimmäisenä ja saa kaarrella ja laukoa jäällä hetken ihan yksinään.

Viime kaudella väkevästi KalPan paidassa ja maajoukkueessa esiintynyt kolmannen polven Kapanen – Oliver – sai historiallisen hetkensä Montreal Canadiensin paidassa ennen viime yönä Suomen aikaa pelattua vierasottelua Boston Bruinsia vastaan. Kapanen esiintyi edukseen ja merkkautti ottelussa maalisyötön. Toivottavasti ura jatkuu suotuisissa merkeissä!

Omituinen tarrakampanja

Olen ihmetellyt tänne Hervannan takamaille levinnyttä massiivista tarrakampanjaa, jonka taustalla näyttävät olevan kiihkomieliset Ilveksen kannattajat. Lehdistön palstoille ilmiö nousi lähinnä sen vuoksi, että suurikokoisten tarrojen liimaaminen liikennemerkkeihin on todellinen ongelma. Tj Risto Jalo ilmoitti paheksuvansa toimintaa, jonka kanssa Ilveksellä ei ole mitään tekemistä. Osin suurikokoisten logo-tarrojen lisäksi on näkynyt monenlaista sanallista viestintää, joka on ulkopuoliselle jokseenkin käsittämätöntä.

Näkymä Lintuhytistä sisältää esimerkkejä lähestymistavasta. Enemmistö on ihan ok, mutta naapurin mollaaminen on mielestäni väärä tapa nostaa omaa häntää. Lisäksi ihmettelen working class -yhteyttä: miten se liittyy urheilubisnestä täysillä tekevään tämän päivän Ilvekseen?

Tämä Hervannassa näkemäni tarra on tyylitön ja arveluttava. Ymmärrän toki viittauksen Tapparan miljonäärirahoittajaan, mutta entä sitten?

Tarroissa ilmenevä vastakkainasettelu ja jopa vihanpito ei onneksi näy hallilla. Fanikatsomoita lukuun ottamatta vieressä istuva voi kuulua kumpaan leiriin tahansa eikä se ole toistaiseksi ollut ongelmia. Jopa keskustelu on ollut mahdollista, joskus jopa hyvähenkinen nokittelu.

Paluu Hakametsään

Tampereen kiekkokausi käynnistyi perjantaina, kun naapurukset luistelivat kaukaloon Tampere-cupin iltaottelussa. Erinäisten tilajärjestelyjen vuoksi ottelu pelattiin Hakametsän hallissa. Esiotteluna nähtiin HC Davosin ja Helsingin IFK:n ottelu, jonka sveitsiläiset voittivat numeroin 5-2. Hyvin liikkuneen sveitsiläisjoukkueen kiinnostavin yksilö oli Andres Ambühl, kevään MM-kisoissa nähty nelikymppinen pelaajalegenda.

Illan pääottelun yleisömäärä oli yli 4200, ja osittain tästä johtuen hallissa ei tarvinnut palella. Ottelusta kehkeytyi tasaväkinen ja ajankohtaan nähden yllättävän hyvätasoinen. Maaleja olisi toki jaksanut katsella enemmänkin; nyt niitä tehtiin varsinaisella peliajalla vain kaksi. Kun jatkoaika ei tuonut ratkaisua, mentiin rankkarikisaan, jossa Ilves oli maalin verran parempi. Myöhäisestä alkamisajasta johtuen kello oli ottelun päättyessä 22.20.

Erityistarkkailussa olivat joukkueiden maalivahdit ja muut uudet pelaajat, joita kummallakin oli lähes puoli joukkueellista. Vahvasti tsekkipitoisen Ilveksen maalivahti Jakub Malek oli virkaveljeään Tomi Karhusta piirun vakuuttavampi. Hyökkääjistä erottui rankkarikisan ratkaissut, jo viime kaudella joukkueessa pelannut Simon Stransky. Tapparasta lupaavia otteita esittivät esimerkiksi Kristian Tanus ja puolustaja Daniel Brickley.

Lauantain peleissä Tappara voitti HIFK:n 9-4 ja Davos Ilveksen 3-1.

Barkov City

Sasha Barkovia juhlittiin eilen illansuussa Tampereen Nokiareenassa. Lippuni oikeutti pääsyyn ”permannolle”, mistä jää vielä puuttui.

Ohjelma käynnistyi lyhyellä musiikkiesityksellä, jonka jälkeen juontaja Antti Mäkinen kutsui lavalle yhden kerrallaan Sashan kutsuvieraat. Entisiä Panthers-joukkuekavereita olivat Markus Nutivaara ja Jussi Jokinen, heidän jälkeensä portaita nousi edellinen tampereleinen Stanley Cup -voittaja Ville Nieminen, Sashan ystävä ja mentori. Sitten joukkoon liittyivät mestarijoukkueen pelaajat Eetu Luostarinen, Niko Mikkola, Anton Lundell, valmentaja Tuomo Ruutu, Stanley-pokaali ja lopuksi Sasha itse.

Sashan puhe oli lyhyt, mutta vaikuttava. Uskallan epäillä, että puheen pitäminen suurelle yleisölle on tälle vaatimattomalle urheilusankarille vaikeampaa kuin se, mitä jäällä on tehtävä ollakseen paras! Puheen jälkeen kannu heilahti komeasti suorille käsille.

Ohjelmaan kuului joukko videotervehdyksiä muilta urheilijoilta. Vakuuttavana osoituksena Sashan nauttimasta arvostuksesta on se, että onnittelijoina olivat mm. NHL-legendat Wayne Gretzky ja Mario Lemieux!

Puolitoistatuntinen juhla oli tunteikas ja onnistunut, joskin huumoriosuus vaahtokarkkeineen herätti ainakin minun päässäni ristiriitaisia ajatuksia. On kuitenkin syytä muistaa, että juhlissa oli mukana runsaasti lapsiakin.

Kaikki aikanaan

Tohmajärven mestariheittäjä Seppo Räty arvioi takavuosina parikymppisen huippu-urheilijan keskittymiskykyä tähän tapaan:

Se jaksaa keskittyä kahteen asiaan. Jos yrittää opiskella, urheilla ja naida, niin siinä on yksi liikaa. Opiskelemaan ehtii myöhemminkin.

Esimerkkitapauksena oli mäkihyppääjä Harri Olli, jota odotti opiskelupaikka yliopistossa.

IS uutisoi tänään, että Harri Olli on valmistunut diplomi-insinööriksi.
Onneksi olkoon!

 

Kylliksi palloilua

Näinä aikoina television palloilutarjonta on niin ylenpalttinen, että jotain kiinnostavaakin jää väkisin näkemättä. On pakko panna lajit tärkeysjärjestykseen.

Jalkapallo ei kuulu suosikkeihini, ja katson oikeastaan vain arvokisojen pudotuspelejä ja niitäkin valikoidusti. Eilinen Ranskan ja Espanjan välieräottelu oli ensimmäinen käynnissä olevien kisojen peli, jonka seurasin kiinnostuneena alusta loppuun. Kaikki kolme maalia tehtiin pelitilanteissa kauniiden yhdistelmien päätteeksi, ja Espanjan nuorisotähden voittomaali oli häikäisevä taidonnäyte.

Kesäinen ykköslajini on pesäpallo. Maksukanavan ansiosta nähtävissäni ovat kaikki superin ja ykköspesiksen ottelut. Katson kaikki Kirittärien pelit ja niiden lisäksi valikoidusti naisten ja miesten superia. Ykköspesiksestä kiinnostavat varsinkin jyväskyläläisten Kirin ja Lohen keskinäiset ottelut.

Joudun katsomaan Ruutu plussaa läppäriltä, koska ns. fanikanavalähetykset eivät näy vanhanaikaisesta telkkarista. Tänään voin maksimoida pesisnautinnon ja seurata kahta peliä samanaikaisesti: telkkarin kakkoskanava näyttää Mansen ja Pesäkarhujen ottelun, ja läppärin ruudulla Kirittäret kohtaa JoMan. Arvostan Ritarin ja Tokkarin asiantuntemusta, joten mykistän fanikameralähetyksen äänet.

Ymmärrys lajista tuo urheilun seuraamiseen mukavan lisäulottuvuuden. Pesäpallon ja jääkiekon lisäksi olen aikanaan pelannut myös tennistä sen verran, että osaan nauttia tosiosaajien teknisistä suorituksista. Eläytymistä helpottaa, että voittajalla ei yleensä ole suurta väliä.

Jääkiekkokausi jäi onneksi pienelle tauolle. NHL-finaalipeleistä katsoin vain seiskapelin alusta loppuun. Jos yöllä pelattava Iso peli päättyy toivottuun lopputulokseen, olo on niin auvoinen että unien jatkaminen ei enää onnistu. Nyt kävi niin.

Yhteislähtö

Urheilun maailmassa on poikkeuksellista, että huiput ja harrastajat osallistuvat samaan kilpailuun. Parhaillaan käynnissä olevassa Jukola-tapahtumassa näin tapahtuu. Käytäntö näkyy rasteilla: huiput hidastavat juoksuaan enintään leimauksen ajaksi, karttaa luetaan vauhdissa. Osa kilpailijoista etenee kävellen ja pysähtyy kokonaan leimauksen ja kartanluvun ajaksi.

Kun Jukolan viestin kärkijoukkueet saapuvat maaliin aamulla kuuden aikoihin, metsässä vilisee kaikkien osuuksien suunnistajia. Jos kilpailu vietäisiin päätökseen normaalina viestinä, aikaa pitäisi varata monta päivää. Mutta koska suunnistusjuhlaa ei haluta venyttää näin mittavaksi, peli vihelletään poikki ja vielä vuoroaan odottavat suunnistajat lähetetään matkaan samanaikaisesti klo 8.45.

Kaikki pääsevät siis suorittamaan oman osuutensa. Kun yhteislähdön osuusajat lasketaan yhteen, joukkueet saadaan paremmuusjärjestykseen. Ratkaisu on hieno ja kilpailun luonteeseen sopiva.

Teksti kirjoitettu kesäkuussa 2007, kuva Jyväs-Jukolasta vuodelta 1997

Pesistä koko rahalla

Käväisin Jyväskylässä, ja ohjelmaan kuului tutustuminen Hippoksen pesäpallostadioniin. Kotijoukkue Kirittäret oli saanut vieraakseen kauden pirteästi aloittaneen Rauman Feran. Lämmin sää houkutteli paikalle 742 katsojaa.

Lähes kolme tuntia kestänyt ottelu oli tasokas ja jännittävä. Kahden tasatulokseen päättyneen jakson jälkeen voittaja ratkesi vasta kotiutuslyöntikilpailussa: Kirittärien viidestä suorittajaparista onnistui neljä, raumalaisista kaksi.

Viime kesänä valmistunutta Hippoksen pesisstadionia on haukuttu kaukaloksi, missä läpilyönnit ovat mahdottomia. Pallo on kuitenkin löytänyt aukot aidasta ja vierinyt parhaimmillaan Köyhälammen rantaan asti. Näin kävi Kirittärien ja JoMan välisessä ottelussa. Tuloksena oli kotarit ratkaissut ottelun toinen kunnari; ensimmäisen löi toista superpesisotteluaan pelannut Kirittärien huippulahjakas Selina Similä (18v). Myös perjantain ottelussa nähtiin kunnari.

Kaiken kaikkiaan Hippoksen ilta oli mukava, katsomo erinomainen ja ”kaukalo” selvästi mainettaan parempi. Kaikkien pesiskenttien ei tarvitse olla samanlaisia!

Oikeaan suuntaan

”Olen ollut yli 40 vuotta jääkiekossa ammattilaisena mukana. Erilaiset taktiset trendit tulevat ja menevät. Ihmisten olisi hyvä muistaa, että erilaisilla tyyleillä voi aina voittaa. Tämä Tapparan mestaruus manifestoi sitä.”
Raimo Summanen, Aamulehti 30.4.2024

”Mielestäni tämä on tervettä suomalaiselle jääkiekolle, että voi voittaa erilaisella tyylillä. Se tuo lisää dynaamisuutta lajiin. Haluan nähdä, että pelaajat yrittävät täysillä, luistelevat täysillä ja saavat korkean taitotasonsa parhaiten näkyville. Se ei näy pelaamalla hitaasti.”
Rikard Grönborg, Aamulehti 30.4.2024