Aihearkisto: Jääkiekko, urheilu

Rotta ei pääse karvoistaan

Eläimiä ei pitäisi syyllistää ihmisten tekemisistä, mutta tämä on pakko sanoa: Jarkko Ruutu on Suomen kiekkokaukaloiden ykkösrotta.

Kuva on Ilta-Sanomista joulukuulta 2011, jolloin Ruutu kuumensi tunteet Helsingin paikallisottellussa ottamalla Ilari Melartin taklauksen vastaan kyykistymällä viime hetkellä. Kun kuittivihko kaivettiin esiin, “mies” ryhtyi etsimään piilolinssiä jään pinnasta.

Ottelun jälkeen Ruutu kommentoi touhujaan näin:

Teen saman uudelleen, jos tarvitsee. Tämä on osa peliä. Kun yritetään voittaa, kaikki on sallittua.

Lauantaina pelatussa Jokereiden ja KalPan välisessä ottelussa nähtiin esimerkki Ruudun pimeästä puolesta. Ruutu taklasi KalPan Artturi Lehkosta sillä seurauksella, että Lehkonen sai aivotärähdyksen ja huilaa vähintään viikon.

Taklauksessa sinänsä ei ollut muuta vikaa kuin Lehkosen kiekottomuus. Lisäksi Ruutu meni tilanteeseen ns. kolmantena pelaajana: Lehkosen huomio oli kiinnittynyt lähempänä kohti luistelleeseen Semir Ben-Amoriin, joka kuitenkin jätti tilanteessa taklaamatta. Näin Ruutu pääsi yllättämään puun takaa.

Miksi piti taklata törkeästi, vaikka Jokerit oli käytännössä jo voittanut pelin? Kolmas erä oli jo ohittanut puolivälinsä ja Jokerit johti 3-0. Todennäköisesti Ruutu haki asetelmia pudotuspelejä varten, joissa joukkueet voivat hyvinkin joutua vastakkain. Toinen kysymys on sitten se, toimiko Ruutu oma-aloitteisesti vai käskytettynä.

SM-liigan kurinpitäjä ilmoitti lisäsanktiosta aamulla: penaltia kolme peliä. Lainaus päätöksestä:

Kiekottoman pelaajan taklaaminen on törkeä ja jääkiekkoon kuulumaton teko ja osoittaa taklauksen suorittajassa vastustajan kunnioittamisen puutetta.

Juuri näin. Jarkko Ruutu on parhaimmillaan kovan luokan pelimies, mutta pahimmillaan häpeäksi hienolle lajille.

Tuesday, February 19th, 2013

Riikka ja Eric – ikinuoret iskussa

Pikkuleijonien suoritukset Buffalon MM-kisoissa jäivät vaatimattomiksi, mutta kokeneen kaartin kärkinimet Riikka Välilä (44) ja Eric Perrin (42) ovat mainiossa vireessä. Riikka teki eilen voittomaalin Suomen voittaessa Kanadan Saksassa pelattavassa turnauksessa, ja Eric nousi äskettäin Liigan ulkomaalaispelaajien pistepörssin kärkeen 480 tehopisteellä (166+314).

Kummankin ura oli lupaavalla alulla jo 20 vuotta sitten! Riikka pelasi naisten SM-sarjaa JYPin paidassa ja teki 12 ottelussa tehopisteet 13+8. Naganon olympialaisista helmikuussa 1998 tuliaisina oli pronssimitali ja pistepörssin kärkisija tehoin 5+5. Kymmenen vuotta sitten Riikka piti taukoa huippu-urheilusta, synnytti kolme lasta ja teki syksyllä 2013 onnistuneen paluun kaukaloihin.

Eric Perrin pelasi talvella 1997-98 ensimmäistä kauttaan ammattilaisena IHL-liigassa ja tehtaili 82 ottelussa tehot 14+43. Kymmenen vuotta myöhemmin Eric kiekkoili 81 ottelua NHL-joukkue Atlanta Trashersin paidassa tehoin 12+33. Kaikkiaan NHL-pelejä kertyi 245, joissa syntyi 104 tehopistettä. Kaudella 2003-04 Eric voitti Stanley Cupin Tampa Bayn joukkueessa.

Riikka pelaa nykyisin Ruotsissa ja on joukkeensa HV71 kapteeni ja tehokkain pelaaja (11+25). Tavoitteena on luonnollisesti olympiamitali. JYPn paidassa liigamestaruuden kaudella 2011-12 voittanut Eric Perrin edustaa Turun Palloseuraa ja sijoittuu joukkueen sisäisessä pistepörssissä kolmanneksi tehoin 15+10.

Muistelus mestaruuskeväältä
Ensihavainto Ekistä

Alkutalvea Kirkkolammella

Talventulo on ollut nykivää. Välillä on satanut lunta ja välillä vettä, pakkanen käväisi viime viikolla vähän toisella kymmenellä.

Ensimmäinen luistelija ilmestyi torstaina Kirkkolammelle sauvoilla ja retkiluistimilla varustautuneena. Tuttu tapaus, jonka tehokasta ja tyylikästä menoa olen ihaillut ennenkin.

Pysähdyin katselemaan ja otin muutamia kuvia. Kamera piti kaivaa pian uudelleen esille kun huomasin lammen yläpuolella kaartelevan merikotkan. Havainto oli syksyn kolmas. Tällä kertaa kyseessä oli eri lintu kuin aiemmin, ja ilmoitin sen Tiiraan esiaikuisena.

Lauantaina lammella pelattiin jääkiekkoa! Panin ilokseni merkille, että pelaajat olivat sisäistäneet syöttöpelin idean eikä maaleja yritetty hirmulämäreillä. Virike lammelle lähdöstä oli ehkä saatu edellisenä iltana, jolloin telkkari näytti Espoon ja RoKin vauhdikkaan Mestis-ottelun.

Poikien ajoitus meni nappiin, sillä seuraavana päivänä jäällä oli vettä eikä pelaaminen olisi onnistunut.

Pirttipäivän ratoksi urheilua

Ensimmäinen talvenyritys meni läskiksi: plussalla ollaan ja vettä tihuttelee. Ikävä sää on pidätellyt pirtissä. Ennen jääkiekkopelien alkua olen seurannut VOR-purjehdusta ja Vuokatilla järjestettyjä hiihtokilpailuja. Etenkin Mari Laukkasen vauhdikasta menoa kelpasi katsella.

Viime sunnuntaina Alicantesta startannut VOR-kilpailun ensimmäinen osuus saadaan päätökseen tänään. Maali sijaitsee Lissabonissa, ja Vestas 11th Hour ylittää näillä hetkillä maalilinjan. Vestas otti johtopaikan välittömästi eikä ole luopunut siitä koko aikana.

Syynä ylivoimaan lienevät  navigaattorin onnistuneet reitinvalinnat yhdistyneenä miehistön taitoon ja aktiivisuuteen. Legin kakkossijan nappaava MAPFRE on tehnyt omia ratkaisuja, mutta muut ovat tyytyneet peesaamaan. Jumbosijasta kamppailevat veneet ovat purjehtineet Madeiralta saakka näköetäisyydellä toisistaan. Se ei ole ihan sitä mitä tämäntyyppisessä kilpailussa voisi odottaa.

Veneiden nopeudet lähentelivät Gibraltarin salmen jälkeen kolmeakymmentä solmua, mutta sitten meno alkoi rauhoittua. Lopulta lilluttiin tyvenessä. Vestaksen kipparilla oli aikaa loikoilla kannella ja ihailla auringonnousua.

Lisäys
Kulku-urasta päätellen voittajaveneen loppumatka oli melko vaikea. Vastatuuli pakotti tietysti luovimaan, mutta varsinaisena riesana lienevät olleet vastaiset virtaukset. Kun vuorovesi ja jokisuun pysyvä virtaus yhdistivät voimansa, Vestas ajelehti hetken aivan väärään suuntaan.

Tällaisessa tilanteessa ajetaan yleensä moottorilla, mutta se on kilpailun aikana kiellettyä. Joskus on jouduttu pudottamaan ankkuri juuri ennen maalia!

Eräs kilpailija muistaa ensimmäisen legin aikanaan kiikkutuolissa ehkä parhaiten siitä, että kesken kaiken pikkulintu laskeutui hänen päähänsä. Hauska sattumus sisältyy VOR-sivustolta löytyvään koosteeseen, (Youtube, kesto 3:51)

Tuppinäppi, tappikumura?

Pesäpallokausi saatiin naisten osalta päätökseen eilen. Pitkään lajia hallinneet Lapuan Virkiä ja Jyväskylän Kirittäret joutuivat luopumaan valtikastaan, ja pokaalista taistelivat Tampereen ja Porin joukkueet. Mestaruuden vei Manse PP Tampereelta, joukkue jota hienokseltaan kannatin. Onnitteluni mestareille!

Näin runkosarjan loppuvaiheessa Mansen peittoavan Kirittäret ja ajattelin jo silloin, että tuollaisella pelillä voitetaan mestaruus. Finaalisarjassa Manse ei ollut näkemälläni tasolla, mutta silti aavistuksen vastustajaansa parempi. Mansen vahvuutena Porin Pesäkarhuihin verrattuna oli vastuun jakautuminen: ratkaisuihin kykenivät muutkin kuin yksi tehopari. Erikseen on mainittava nuorten lukkareiden mainiot otteet.

Miesten finaalisarjassa pelattiin tänään kolmas ottelu. Omalla saarikentällään viikko sitten heikosti aloittanut Vimpeli pelasi tänään paljon paremmin ja voitti kotiutuslyönteihin edenneen jännitysnäytelmän. Kun Sotkamo nöyrtyi myös eilen kotikentällään, mestaruus on katkolla Vedolla viikon kuluttua. Tässä parissa en ole erityisesti kummankaan puolella.

PS
Otsikon joillekin ehkä oudot termit liittyvät pesäpalloon. Tuppinäppi lyödään mailan ”väärällä” päällä, ja tappikumura on takatilanteessa lähimmän pelaajan yli lyöty koppareiden eteen putoava yläkierteinen sivallus.

Poimintoja Jukolasta

Jukolan viesti kuuluu alkukesäni kohokohtiin. Toinen kova juttu on perinteiseksi muodostunut Finnmarkin retki. Se toteutui kuun alussa, viikonloppuna oli Jukolan vuoro.

Fanittajan tunnelma lätsähti heti Venlojen viestin ensimmäisellä väliaikarastilla, kun Punahilkkojen ykkösjoukkueesta ei kuulunut pitkään aikaan mitään. Lopulta tuli tieto, että kovimpiin voittajasuosikkeihin kuulununeen TP:n aloittaja oli leimannut ensimmäisellä väliaikarastilla (2.9 km) neljä ja puoli minuuttia kärjen takana. Sijaluku oli siinä vaiheessa 107. Vaihdossa Tampereen Pyrinnön ykkösjoukkueen sijoitus oli hieman parantunut (87), mutta ero kärkeen oli jo yli yhdeksän minuuttia.

Syyksi selvisi, että avausosuuden juossut Lotta Karhola ei ollut ehtinyt tervehtyä kilpailukuntoon alkuviikon sairastelun jäljiltä. Manageri oli ottanut riskin, joka kävi kalliiksi. Ratkaisua on vaikea ymmärtää, koska nimenomaan Punahilkoilla olisi riittänyt terveitä ja tasokkaita juoksijoita. Venlojen viestissä oli mukana peräti 18 Pyrinnön joukkuetta, joista sadan parhaan joukkoon selviytyi 4 ja viidensadan joukkoon 12. Pyrinnön edustusjoukkue oli lopputuloksissa sijalla 12 ja nimellinen kakkosjoukkue neljäs.

Miesten viestissä suomalaisten ennakkosuosikkien kilpailu käynnistyi hyvin. Kun vetäydyin yöpuulle toisen vaihdon jälkeen, kilpailua johtaneiden ruotsalaisjoukkueiden takana oli neljä suomalaisryhmää, mukana viime vuoden voittaja Koovee. Lopullinen voittaja IFK Göteborg johti siinä vaiheessa kisaa selvällä erolla. Se oli yllätys, että Göteborgin ankkurin sekoiltua Koovee oli käväissyt kärkipaikalla ankkuriosuuden alussa. (Hännät vahvistettu ja Gb IFK:n väri vaihdettu)

Kotimaisiin voimiin luottavat Punahilkat pysyvät suosikkijoukkueena jatkossakin; miesten puolella uudeksi ykkössuosikiksi nousi samasta syystä Helsingin Suunnistajat. Haastattelussa ennen kilpailua positiivista energiaa uhkuneet nuorukaiset arvelivat voivansa nousta Jukolan kärkikahinoihin 2-3 vuodessa. Upea kuudes sija osoittaa, että pojat ovat huipulla jo nyt! Ounasvaaran väreistä helsinkiläisryhmään siirtynyt tulevaisuuden nimi Olli Ojanaho oli ankkuriosuuden paras suomalainen. Hänellekin kakkosrastin löytäminen tuotti vaikeuksia.

Otan lähempään tarkasteluun kakkososuudella juosseen Tampereen Pyrinnön Elias Kuukan. Mies itse ei ollut täysin tyytyväinen suoritukseensa, vaikka aika oli kakkososuuden seitsemänneksi paras, ero Göteborgin Johan Högstrandiin 4:05.

Väliajoista näkyy, että kolmea rastiväliä lukuun ottamatta Elias Kuukan juoksu sujui mukavasti kärjen vauhdissa. Yli minuutin hitaampi vauhti näkyi välittömästi sijoituksessa: pieni hapuilu 13. rastille tullessa pudotti sijoituksen kärkipaikalta kakkoseksi. Kuvassa vahvistetun hännän pituus on 2 minuuttia.

Telkkarissa nähty vaikea hetki ennen 25. rastia maksoi enemmän, sijaluku vaihtui kakkosesta kuudenneksi. Kuten näkyy, vaikeuksia oli jo rastilla 24. Elias huomaa nopeasti virheensä ja käy leimaamassa. Sitten hän kuitenkin lähtee väärään suuntaan ja juoksee reilusti rastin ohi. Kun tieura tulee vastaan, Elias lähtee ensin väärään suuntaan. Uudella yrityksellä rasti löytyy, mutta aikaa tuhrautuu yhteensä alun kolmatta minuuttia. Häntä tässä kuvassa on 4 minuuttia.

Kannattaa muistaa, että virheen sattuessa Elias oli juossut jo 13 kilometriä ja yö oli pimeimmillään. Mies naurahti haastattelussa, että juuri pahimpaan aikaan kintereille ilmestynyt kameramies ei varsinaisesti helpottanut tilanteen selvittämisessä! Uskotaan.

* * *

Lopuksi muistuma Pyhä-Luosto Jukolasta vuodelta 1994, jolloin kuvasin tapahtumaa ja osallistuin lasten kanssa jälkitöihin umpimetsään rakennetussa kisakeskuksessa.

Sinä kesänä oli määrä maalata talo ja tarvittiin kunnolliset telineet. Niinpä ostin sopuhintaan kenttäravintolan pöydät, purimme ne ja kuljetimme kotipihaan kirkonkylän keskustaan. Urakan valmistuttua telineet palvelivat polttopuina.

Kolme vuotta sitten kirjoitettu aiheeseen liittyvä teksti löytyy sivuston puolelta – Suunnistus ja minä.

Edit
Lisäsin kaksi kuvaa ankkuriosuuden kakkosrastilla (IFK Göteborg ja HS).

Tasapuolisesti kylmää

Palasin illalla keskiseen Suomeen suuntautuneelta matkaltani. Lumi lisääntyi Rovaniemeä lähestyttäessä, mutta keli ei ollut merkittävästi kylmempi kuin etelämpänä. Aurinko paistoi, mutta ei lämmittänyt.

Aamulla pihalla vieraillut jänis oli yhtä valkoinen kuin vappuna 2012 samassa paikassa kuvattu lajitoveri. Jänis tietää ihmistä paremmin, että puvunvaihdon kanssa ei kannata hätäillä.

Täällä Lapissa kylmiin keväisiin on totuttu, mutta etelässä tilanne herättää ihmetystä ja hysteerisiä naurukohtauksia. Minua ei naurattanut, kun tämänkertaisen matkan hartaasti odotettu urheiluosuus eli Kirittärien sarja-avaus peruttiin.

Pesisväkeä on muutenkin koeteltu kovalla kädellä: kuuluisa Saarikenttä oli harjoituspelin alla hiihtostadion, ja torstaina Tamperella pelattua Mansen ja Rauman ottelua nimitettiin leikkisästi Talviklassikoksi.

Jyväsjärvi oli juuri vapautunut jäistä, mutta Pielisen suuret selät hohtivat viikko sitten valkoisina. Hattusaaren ja mantereen välisen salmen vaiheille oli auennut pieni sula. Ounaskoskelle en ole vielä ehtinyt, mutta tuskinpa sula sielläkään on mainittavasti suurentunut.

Iivo ja Pessi – fanitusta hyvässä hengessä

Jääkiekkoliigan pronssimitalit ratkottiin eilen ja koska käytössäni ei ole maksukanavaa, seurasin JYPin ja HIFKn ottelua muista viestimistä: Liigan sivuilta, Jatkoajasta, radiosta ja teksti-tv:stä. Viimeksi mainittu tarjosi sivutuotteena Slovakian ja Suomen maaottelun.

Kiekkokevät jatkuu tänään alle 18-vuotiaiden välieräottelulla ja osittain samaan aikaan pelattavalla kolmannella finaalisarjan ottelulla. Pikkuleijonat löysäilivät ensimmäisessä pudotuspelissään siihen malliin, että jatkoaikatappio ei olisi ollut suuri vääryys. Tänään nähdään, maistuuko puolustaminen yhtään paremmin.

Kevään menestysjoukkue on ollut kuopiolainen KalPa, jonka ns. asiantuntijat sijoittivat ennakkokaavailuissaan sarjataulukon tyvipäähän. KalPa hakee tänään jo kolmatta voittoa Tapparasta.

Matkalla loppuotteluun KalPa voitti ensin Pelicansin (otteluvoitoin 4-1) ja seuraavaksi seitsemän ottelun välieräsarjassa JYPin. Heti game sevenin ratkettua Harri ”Pessi” Pesonen julkaisi Twitterissä näin mainion kuvan:

KalPaa kannattava Iivo on repäisemäisillään fanipaitansa ennen aikojaan, kun taas  Pessi yrittää näyttää pettyneeltä. Todellisuudessa arvelen Pessin iloitsevan ”pikkuveljen” mahdollisuudesta päästä tavoittelemaan mestaruutta. Pessi tietää omasta kokemuksesta, miltä tuntuu voittaa mestaruus. Niin toki tietää Iivokin.

Toivon kaikesta sydämestäni KalPan nostavan pokaalia. Minulla ei ole mitään Tapparaa vastaan, mutta Hakametsän halli on jo ennestään täynnä tamperelaisjoukkueiden viirejä. KalPalle mestaruus olisi ensimmäinen, se mestaruuksista makein. Tampereella tietenkin odotetaan viime kevään uusintaa. (kuva Arja Vasama)

Joukkue pelasi Mikolle

JYP palautti luottamuksen tekemisiinsä eilisellä voitollaan KalPasta. Ilta oli surunauhoissa pelanneelta JYPiltä hieno kunnianosoitus perjantaina menehtyneelle pitkäaikaiselle fanilleen Mikko Jaatiselle.

Minullakin oli kunnia tuntea Mikko. Tapasimme ensi kerran joulukuussa 2003. Olin lämmittelyn aikana kuvaamassa pelaajia, ja Mikko kiinnostui puuhistani. Kerroin olevani myös fani ja tulleeni Rovaniemeltä seuraamaan ottelua. Mikko ihmetteli huonosti valittua asuinpaikkaani. Tarinatuokion päätteeksi pyysin kuvauslupaa ja otin tämän kuvan:

Myöhemmin tapasimme usein Hippoksen hallissa tai pesäpallokentän laidalla, kerran myös Koskenharjulla Lohen pelissä. Mikko taisi olla Jyväskylän tunnetuin penkkiurheilija.

Mikolla oli Hippoksen hallissa vakiopaikka. Kun JYPin taustajoukot marssivat ottelun alkaessa pelaaja-aitioon, Mikon (#33) kanssa läpsäistiin yläfemmat. Kuva tästä tilanteesta on elokuulta 2010, jolloin päävalmentajana oli Risto Dufva ja kakkosena Jyrki Aho. He valmentavat nykyisin muualla, mutta porukan viimeisenä tuleva huoltaja Pekka ”Vesis” Vesamaa on edelleen JYPin mies.

Kiitos JYP, voitosta ja Mikon muistamisesta!

Sattuiko sopivasti?

Perjantain liigakierroksen puhuttanein tilanne nähtiin Jyväskylässä: HIFK:n puolustaja Joe Finley taklasi JYP:n Michel Miklikin sairaalakuntoon. Toipuminen vie vähintään kaksi kuukautta.

Ottelun tuomareiden ja Liigan kurinpitäjän tulkinnan mukaan taklaus oli ”puhdas”. Sikäli totta, että taklaajan kädet olivat alhaalla eikä taklaus osunut päähän. Ikävät seuraukset johtuvat siitä, että taklaus tuli ns. puun takaa ja vastapalloon. Finley lähti hyökkäyssiniviivalla hakemaan taklausta tilanteessa, jossa kaikki muut pelaajat olivat liikkeessä kohti IFK:n maalia. Finley näki vuorenvarmasti, että Miklik ei ollut valmis ottamaan vastaan taklausta, mutta ajoi silti päin täydellä teholla. Usein peräänkuulutettu vastustajan kunnioittaminen puuttui taysin.

Jääkiekon harmaan alueen erityisasiantuntija Jarkko Ruutu väittää muistelmakirjassaan, että kovatkaan jätkät eivät taklaa vahingoittaakseen vastustajaa. Tarkoitus on vain satuttaa. Otaksuttavasti samoilla linjoilla oleva Finley voi itse arvioida, sattuiko sopivasti. Minun mielestäni nähdyllä tyylillä taklattaessa jonkinasteinen loukkaantuminen on väistämätöntä. Toisaalta vähemmälläkin teholla olisi nähty komea avojään pommi.

Jääkiekkosivusto Jatkoajassa taklauksesta keskusteltiin vilkkaasti. Lainaan kaksi kommenttia, joista ensimmäinen tulee IFK:n leiristä:

Nyt tosiaan pitkää jatkosopparia tälle ukolle! Aivan mahtava pelaaja ollut ja ollut myös kiekollisesti parempi kuin odotin. Pelkäsin, että on täysin turhake kiekollisena ja jää jalkoihin vauhdillisesti, mutta ollut positiivinen yllätys vaikkei toki mikään Erik Karlsson tietenkään ole.

Sitten vielä nämä taklaukset. Hyviä pommeja ja kyllä se aivan varmasti luo pelotetta myös tuleville vastustajille aina kun tietävät, että Finley on kokoonpanossa. Oliko nyt eilen neljäs vai viides ukko, joka on Finleyn niitin jälkeen talutettu ulos pelistä. Kyllä se luo alitajuntaan pienen pelon sinne pelaajille, että ei saatana se voin olla minä seuraavaksi joka makaa naama verissä jäässä ja alkaa semmoinen kuikuilu ja pieni varovaisuus pelaamisessa.

En todellakaan toivo, että kukaan loukkaantuu mutta silti perverssillä tavalla tykkään siitä että Finley tasasesti lanailee vastustajia pois peleistä. Kyllä ollaan taas siellä maaseudulla ihmeissään ja vihoissaan, kun iso paha IFK ”sikailee kun ei muuten pärjää!”.
Puolet vihaa puolet rakastaa. Juuri niitä pelaajia, joita ihmiset lähtevät katselemaan halleihin ja luo hyvää pöhinää ja keskustelua Liigan ympärille.

Ja sitten JYP:n kannattajan puheenvuoro:

Itse sinällään arvostan taklauksia ja ne kuuluvat lajiin. Mutta jokaisen taklaajan tulisi myös kunnioittaa vastustajaa ja sitä Finley ei eilisessä tilanteessa tehnyt millään muotoa. Ja kyllä itse koen niin, että jääkiekosta pitäisi karsia pois sellaiset temput, joilla taitopelaajien urat pahimmillaan päättyvät ennakkoon. Finley tiesi eilen varmasti voivansa satuttaa vastustajaa ja on aivan liirumlaarumia väittää, kuten joku tällä palstalla teki, etteikö hän olisi voinut vaimentaa taklaustaan, kun vastustaja ei selkeästikään taklauksen tuloa näe. Aidosti kova jätkä olisi niin tehnyt – Finley päätti olla väärällä tavalla kova ja on minun silmissäni melkoinen reppana. (…)

Eli jos ja kun pelaajilla ei toisiaan kohtaan ole riittävää kunnioitusta, niin kyllä sääntöjä silloin pitäisi hieman muuttaa – eikä vastustajan vahingoittamista sallia.

PS
Taklaustilanteessa tulleen vamman vuoksi uransa lopettanut ex-liigakiekkoilija Tommi Kovanen otti Twitterissä ja Iltalehdessä kantaa tapaukseen. Nojailulla Kovanen tarkoittaa Finleyn ja Yonkmanin ”tappelua”, jota Liigan kurinpitäjä piti pahempana juttuna kuin Finleyn teloitustyyppistä taklausta.