Aihearkisto: Linnut

Vuoden kohokohtia

Maanantaisin Femmalta tuleva 12-osainen sarja Yksineläjä Severin on mukavaa seurattavaa kaikille Norjan ystäville. Viidennessä jaksossa Severin nauttii keväästä ja harventaa lähijärven ylitiheää kalakantaa: verkotus tuottaa 117 ”sinttiä” ja yhden hieman kookkaamman kalan. Sen Severin päästää kasvamaan.

Sarjaa katsellessa muistelin monia matkojani Norjaan. Esimerkiksi sitä, jonka teimme sisareni kanssa kesäkuussa 2008. Reitillä Runden lintusaarelta Trollstigenin kautta Rørosiin ohitimme Severinin kotipaikan hyvinkin läheltä, toki Storfjorden-vuonon pohjoisrantaa kulkevaa tietä.

Kaikki kolme tänä vuonna Norjaan tekemääni matkaa ovat olleet täynnä elämyksiä. Jo monen vuoden ajan suunniteltu vierailu Fram-museossa, Nasjonalgallerietissa ja Holmenkollenilla toteutui pääsiäisenä, ja marraskuun puolivälin matka Tromssan valasvesille onnistui yli odotusten.

Lopuillaan oleva vuosi on tarjonnut viisi ennennäkemätöntä lintulajia. Vaikuttavimmat lintuelämykseni eivät kuitenkaan selity harvinaisuuksilla, vaan niihin tarvitaan erityisiä maisemia ja olosuhteita. Ja sellaisiahan löytyy Norjasta!

Matkalla Gamvikiin kesäkuun alussa saimme kokea kevään toiseen kertaan Nordkinnhalvøyan ylängöllä. Kirsikkana kakun päällä oli rantasulasta siivilleen noussut kaakkuripariskunta, joka intoutui huimaan lentonäytökseen.

Teatteriretki Lemmenjoelle elokuun lopussa kuuluu elämyksenä samaan sarjaan edellisten kanssa.

Vuoden pitkäkestoinen kohokohta ja suuren kiitollisuuden aihe on se, että olen saanut olla terveenä. Kiitokset hyville retkikavereille: Jounille, Raunolle, Lealle ja Olli-Pekalle!

Tuttu joutsen

Näin aamulla joutsenen, jolla oli kaulassaan rengas 7S11. Kyseessä on minulle tuttu lintu; edellisen kerran tapasimme Lainaalla lokakuussa 2012. Satun tietämään, että joutsen täytti kesällä pyöreät 20 vuotta.

Tietoa linnun vaiheista täällä.

Syksy eikun jatkuu

Toinenkaan talven yritys ei tuottanut toivottua tulosta, mutta sentään tämän kuvassa näkyvän tilanteen:

Sorsa liukastelee jäällä, joka on ohuen vesikerroksen peittämä. Kirkkolampi oli pari päivää kuin peili.

Maanantaina en nähnyt Ounasjoen suistossa yhtään joutsenta, eilen yhden perheen ja tänään pienen parven. Lintuja oli yhteensä 22, 10 aikuista ja 12 tämän vuoden poikasta.

Joutsenet eivät pelänneet kuvaajasetää, vaan ruokailivat kaikessa rauhassa.

Ensimmäinen talven yritys

Lokakuussa talvi muistuttaa itsestään, mutta alkaa oikeasti yleensä vasta marraskuussa.

Ensimmäinen yritys on jo nähty, kohtalaisia yöpakkasia mutta ei vielä lunta. Kirkkolampi jäätyi kauttaaltaan niin vakuuttavan tuntuisesti, että odotin näkeväni luistelijoita.

Kun lämpötila nousi plussan puolelle, rantaan ilmestyi levenevä sulan veden vyöhyke. Sorsat saattoivat valita kulkutapansa.

Tänään avovettä oli enemmän kuin jäätä.

Aleksis Kiven päivänä

Blogipostaukseni lokakuun kymmenentenä vuonna 2002 oli tällainen:

Aamulla odotin mielenkiinnolla, nouseeko taloyhtiön salkoon lippu. Nousihan se. Entä jos asuisin omakotitalossa ja minulla olisi oma lippusalko?

Liputtaisin säästeliäästi, mutta suurella sydämellä: itsenäisyyspäivänä, äitienpäivänä, juhannuksena ja Aleksis Kiven päivänä.

Näiden päivien ajaksi toivoisin aurinkoista säätä ja sopivaa tuulta, jotta lippu hulmuaisi erityisen uljaana.

Tänään liput eivät liehuneet, mutta sää oli siitä huolimatta hieno. Juhlistin päivää tekemällä linturetken ja miettimällä, mitä minun suomalaisuuteeni laulujoutsenten lisäksi kuuluu.

Ounasjoen suisto on alkanut jäätyä, mutta vesilinnuille riittää vielä runsaasti avovettä. Lainaan puolella oli vasta kaksi joutsenta.

Jukka ilmoitti eilen Tiiraan 278 joutsenta, joista 57 oli tämän vuoden poikasia. Poikueita oli 18 ja niistä 3 yksinhuoltajan vastuulla. Kiitos ja kumarrus tarkasta havainnoinnista!

Kuva tukkakoskeloista on Kirkonjyrhämän rannasta. Kirkkolampi tien toisella puolella oli kauttaaltaan jäässä, eilen ei vielä ollut.

Reksa ja Piku

Nostan vilkkaan palloiluviikonlopun ykkösasiaksi Kärppä-ikoni Jari Viuhkolan pelinumeron jäädyttämisen. Viuhkola on pelaaja, jota sekä oma väki että vastustajat arvostavat erittäin paljon.

Kärppäorganisaatio on vetänyt näissä huomionosoituksissa maan tiukinta linjaa: Raksilan hallin katossa oli ennestään vain Reijo Ruotsalaisen kymppipaita. Oulussa asuessani sain seurata Reksaa livenä, ja hän on edelleen suosikkipelaajalistani kärkinimi. Onneksi olkoon Piku, pääsit hyvään seuraan!

Eilisen pelillinen ilonaihe oli JYP:n maalivahtikoulun mallioppilas Veini Vehviläisen ensimmäinen liigaottelu, joka ei olisi voinut sujua paremmin: nollapeli ja 30 torjuntaa. Vastassa oli Pelicans.

* * *

Sitten joutsenpäivitys. Laskin tänään aamupäivällä Ounasjoen suistoalueella 90 aikuispukuista joutsenta.

Sumuaamun joutsenet

Sumun seasta kuului joutsenten ääntelyä. Kiersin lahden toiselle puolelle, missä tiesin pääseväni lähemmäs rantaa. Kastuin pahanpäiväisesti pitkässä heinikossa.

Viisi lintua oli melko lähellä ja kauempana lisää, ehkä paljonkin.

Rengastajat Veikko ja Markku olivat tulleet jo aikaisin aamulla, Matti ilmestyi paikalle myöhemmin.

Kun sumu hälveni, pystyin laskemaan joutsenet. Niitä oli 55, kaikki aikuispukuisia lintuja.

* * *

Eilen tilanne näytti tältä:

Edit
Pahoitteluni siitä, että toimituksellisista syistä tämä aiemmin julkaistu blogi pulpahti pintaan.

Kattohaikarat lähtivät muuttomatkalle

Olen seurannut viime päivät melkeinpä henkeä pidättäen tilannetta Suomen ensimmäisellä kattohaikaran pesällä.

Alkujaan kolmesta poikasesta yksi menehtyi jo varhaisessa vaiheessa ja toinen viikko sitten lennettyään sähkö(?)lankoihin. Kolmas poikanen on opetullut lentämistä ja muita perustaitoja emon silmälläpidon alaisena ja palannut yöksi pesälle. Kuvakaappaus on eilisillalta.

Tänään Tiiraan ilmestyi tällainen havainto:

Havainnon ilmoittaja on haikarat rengastanut Jouni Tittonen. Vaikuttaa vahvasti siltä, että emo ja poikanen suuntasivat kohti talvehtimisalueitaan, koiraslintu lähti jo aiemmin.

Pari viettää talven erillään, mutta tapaa toivon mukaan keväällä tutussa paikassa pesinnän merkeissä.

Edit
Eivätpä lähteneetkään vielä: poikanen oli pesällä 20.30. Seuranta jatkuu.

Edit 2
Poistin kysymysmerkin otsikon perästä: muuttomatka alkoi kahta päivää ennakoimaani myöhemmin. Vielä aamupäivällä poikanen oleskeli pesällä, mutta illalla sitä ei enää näkynyt. Vireä pohjoisvirtaus lienee vaikuttanut emon päätökseen.

Puolivahingossa Ruotsiin

Jätin kulttuuri-ihmiset tilaisuuteensa kaupungin keskustaan ja ajoin Suensaaren pohjoisosaan. Toivoin näkeväni lintuja, ja kartalla alue näytti kiinnostavalta veden ja kuivan maan labyrintilta.

Jalkauduin uimarannan pysäköintialueella ja huomasin pian tulleeni laajan golfkentän laitaan, vieressä virtasi Tornionjoki. Eri puolilla kenttää näkyi parikymmentä pelaajaa kärryineen.

Kävelin puolisen kilometriä ja jäin penkille tarkkailemaan tilannetta. Viereen oli pystytetty taulu, josta en paljoa ymmärtänyt. Sen kuitenkin, että tämän 16. väylän ihannetulos eli par on neljä.

Sää oli aurinkoinen, mutta ukkonen jyrisi koko ajan pohjoisen suunnalla. ”Ei se tuosta suunnasta yleensä päälle tule”, vakuutti viereeni istahtanut pelaaja. Hän pääsi väylälle viimeisenä, koska aloitti lähempää lippua, punaisella merkitystä paikasta.

En yhtään ihmettele, että golf on kilpailuhenkisten jääkiekkoammattilaisten kesäinen suosikkilaji: taitoa ja keskittymistä vaativa eikä liian raskas. Tasoitusten ansiosta eritasoiset lajin harrastajat voivat pelata keskenään.

Lajin olemusta miettiessäni pohjoisesta lähestyi äänekäs parvi merihanhia. Linnut laskeutuivat rantaveteen pensaikon taakse, mistä ne myöhemmin siirtyivät keskelle jokea. Parvi oli yllättävän suuri, laskin 210 lintua. Kun kotiin palattuani olin ilmoittamassa havaintoa Tiiraan, huomasin hanhien oleskelleen Ruotsin aluevesillä.

Valtakunnanraja jakaa golfkentän siten, että väylistä 11 on Ruotsin ja 7 Suomen puolella.

Kemijoki ruosteessa ja muita luontohavaintoja

Lapin radion verkkosivuilla kerrotaan, että viileä ja sateinen kesä on ollut suotuisa kuusen suopursuruosteelle. Ilmiö näkyy ”ruosteena” kuusikoissa ja vesistöjen pinnalla. Viime sunnuntaina Kemijoki näytti tältä:

Edellisenä päivänä Lainaan rannasta löytyi monikiloinen lohi, joka tosin oli melko heikossa hapessa. Kaveri muisteli lukeneensa, että aiemmin kesällä Ounasjoen yläjuoksulle on siirretty emokaloja. Varmaankin joku niistä.

Teimme erikoisella luontoretkellä kolmannenkin mainittavan havainnon: Jätkänkynttilän pylonin latvassa istui muuttohaukka. Lintu tuntuu mieltyneen tähystyspaikkaansa, sillä se on nähty Ounaskoskella jo seitsemänä päivänä, viimeksi tänään.