Kaakkurilammen kesä on ollut sillä tavoin poikkeuksellinen, että poikaset eivät kuoriutuneet ajallaan. Näin emon pesällä hautomassa 12. toukokuuta ja kun haudonta-ajaksi ilmoitetaan enintään 32 päivää, poikasten olisi pitänyt kuoriutua kesäkuun puolivälissä. Juhannus meni ja kesäkuu vaihtui heinäkuuksi, mutta mitään ei tapahtunut. Olin melko varma, että linnut tekivät turhaa työtä, hautoivat rautamunia.
Eilen tilanne oli ennallaan, paitsi että lammella oli ylimääräinen aikuinen kaakkuri. Se ymmärsi poistua ja lammen oma pari kiljui tapansa mukaan. Kun linnut palasivat pesän tuntumaan, huomasin vedessä parin päivän ikäisen poikasen. Oli mukavaa olla väärässä: uusintapesye onnistui eikä haudonta mennyt hukkaan! Mainio juttu!
Istuin rannalla neljä tuntia ja näin sinä aikana kummankin emolinnun lähtevän kalavesille ja palaavan kala nokassa. Ikävä vain, että tuotu kala oli poikasen nieltäväksi liian suuri. Poikanen tuli pesästä veteen ja tutustui tarjoukseen, mutta ei yrittänyt niellä kalaa. Olisin odottanut varsinkin naaraslinnulta parempaa arvostelukykyä!
Tänään menin lammelle kuuden jälkeen ja istuin taas nelisen tuntia. Tunnin odottelun jälkeen koiraslintu saapui kalan kanssa, joka oli tällä kertaa kokonsa ja lajinsa (ilmeisesti kuore) puolesta sopiva. Poikasta tarjous ei kuitenkaan kiinnostanut, se pysytteli pesässä. Ilmeisesti se oli jo syönyt aamukalansa ja oli kylläinen.
