Kirjoittajan arkistot: V.Vasama

Kirjaston aarre

Siellä se oli Metsossa, ylähyllyllä kansi näkyvissä. Otin kirjan selailtavaksi enkä edes ajatellut lainaamista, niin kookas se oli.

Kuvat ovat mustavalkoisia ja teknisesti täydellisiä. Afrikkalaiset eläimet esiintyvät niin arvokkaasti, että mieleen tulevat Yousuf Karshin kuvat maailman merkkihenkilöistä. Tunnistin kuvaajan tyylistä: brittilähtöinen Yhdysvalloissa vaikuttava Nick Brandt. Kirjan nimi on Across the Ravaged Land.

Kansallismuseossa vuonna 2019 näkemäni Brandtin näyttely Inherit the Dust on vaikuttavimpia näkemiäni valokuvanäyttelyitä, samaa sarjaa kuin Sebastiao Salgadon ja Eugene Smithin näyttelyt. Niitä katsellessa tulee ajatelleeksi, kuinka tyhjänpäiväisiä valokuvat enimmäkseen ovat.

Kiitos, Mikke!

Olipa ihana peli eilen, tasokas ja äärimmäisen jännittävä. Vuorotahtia mentiin, ja jatkoajalla kumpi tahansa joukkue olisi voinut tehdä voittomaalin. Onneksi sen teki Mikke!

Voittomaali oli Mikael Granlundin taidonnäyte: 2-1 -ylivoimahyökkäyksessä Mikke katsoi koko ajan mukana tullutta Niko Mikkolaa, mutta laukoikin itse. Maalivahti odotti torjunta-asennossa Miken laukausta, mutta myöhästyi silti. Laukaus oli kova ja tarkka, siis mahdollisimman erilainen kuin Suomen 2-1 johtoon vienyt Rantasen ropelikiekko. Sitä maalia edelsi Laineen antama poikkisyöttö, jonka ansiosta etunurkka oli auki.

Numeroiltaan surkeassa USA-pelissä Suomi pelasi kelvollisesti kaksi ensimmäistä erää, mutta hehkutetut kärkihyökkääjämme eivät saaneet mitään aikaiseksi. Myöskään maalivahti Juuse Saros ei loistanut. Eilen onnistuivat kaikki: maalivahti Kevin Lankinen ja puolustajat hoitivat hommansa moitteettomasti, ja hyökkääjät onnistuivat realisoimaan suuret odotukset. Vain Sebastian Aholta odotin paljon enemmän.

Ruotsin taidokkaiden pelaajien suorituksista jäivät erityisesti mieleen Adrian Kempen väläytykset ja parivaljakon William Nylander – Erik Karlsson suorasta hyökkäyksestä tekemä maali. Jussi Jokinen nosti selostamosta ansiokkaasti esiin Mikko Rantasen selän suoristumisen kyseisessä tilanteessa. Täysillä luistelemalla Rantanen olisi ehkä pystynyt estämään Nylanderin syötön, jolloin olisi nähty toisenlainen ratkaisu.

Ruotsin kaataminen näin erityisessä ottelussa maistui todella hyvältä. Näin siitä huolimatta, että tavanomaista pullistelua ei tällä kertaa juurikaan esiintynyt. Esimerkkinä uudenlaisesta asenteesta ovat Suomea taannoin kyykyttäneen pelaajalegenda Mats Sundinin puheet perinteisen veljesasetelman muuttumisesta.

Joku kirjoitti ottelun jälkitunnelmissa, että Suomeen on kasvanut kokonainen sukupolvi sellaisia kiekkoihmisiä, jotka eivät tiedä miltä tuntuu hävitä Tre Kronorille!

* * *

Edit
Finaaliottelu oli äärettömän vauhdikas, mutta vähämaalisuus vähensi sen viihdearvoa. Koska jatkoaikaa olisi periaatteessa voitu tahkota tuntikausia, luovutin varsinaisen peliajan päätyttyä. Olin hienokseltaan Kanadan puolella kuten aina Kanadan pelatessa muita kuin Suomea vastaan. Lopputulos kelpasi oikein hyvin.

Voittomaalissa varsinaisella peliajalla loistavasti puolustanut USA syyllistyi pahimpaan mahdolliseen virheeseen: jätti Connor McDavidin vapaaksi parhaaseen maalintekosektoriin! Tällaiseen virheeseen syyllistyvä joukkue ei ansaitse huippupelaajien tähdittämän turnauksen voittoa!

Isokoskelo juhlapuvussa

Talvi on ollut mitä on, mutta tänään saatiin nauttia kauniista talvisäästä. Kävin Viinikanlahdella toivoen näkeväni joitakin Tiiraan ilmoitettuja lintuja: listalla olivat harmaalokki, telkkä ja ennen kaikkea isokoskelo. Vielä maanantaina isokoskelo oli lahdella, mutta tänään sitä ei näkynyt, ei myöskään muita lintuja.

Maanantaina sää oli sumuinen eikä Pyhäjärven sulasta saanut mitään käsitystä. Tänään näin, että se on valtavan laaja. Vesilinnuille on reilusti uimavettä, vaikka Viinikanlahden pohjukkaan olikin muodostunut uutta jäätä. Tarkistin myös Ratinansuvannon, mutta koskeloa ei näkynyt sielläkään. Sain maanantaina koskelosta kelvollisen kuvan, jossa juhlapuvun hieno lohenväri näkyy hyvin.

Juhlapuku on edustavimmillaan talvella; toinen yhtä värikäs isokoskelo muistuu mieleen Ounaskosken sulasta Rovaniemeltä. Kuva on joulukuulta 2005, jolloin en vielä omistanut lintujen kuvaamiseen soveltuvaa objektiivia.

Kolmas kuva on Hatanpään niemestä ja se on otettu 16.4.2023. Kuten nähdään, linnun vaaleat osat ovat jokseenkin puhtaan valkoiset. Pakko sanoa, että tavattoman komea lintu isokoskelo on juhlapukunsa menettäneenäkin!

Jääkiekkoa Paltsussa

Jussi Kankaan ottama helmikuun kuva Tampere-seuran kalenterissa on vuodelta 1959: ”Jääkiekkoa Paltsussa”. Viehättävä kuva!

Mikä Paltsu ja missä, ajattelin ensin. Erisnimenä käytetty (Tammelan) pallokenttää tarkoittava sana oli minulle aivan outo; meillä Jyväskylässä kentistä puhuttiin sijainnin mukaan. Jääkiekkoa harrastettiin Harjulla tai Hippoksella, viralliset ottelut pelattiin Nisulan montun kaukalossa.

Jos kuva olisi Harjulta, olisin suurella todennäköisyydellä mukana yhtenä pojista. Asuin kentän vieressä ja kävin pelailemassa lähes joka päivä. Suoralapaiset puumailat ja putkihokkarit näyttävät kovin tutuilta!

Kuntopuntari

Jääkiekon SM-Liiga ei ole vuosiin ollut yhtä kiinnostava kuin tällä kaudella. Keskeinen syy tähän on uusi sarjajärjestelmä: yksikään joukkue ei voi olla sataprosenttisen varma siitä, että pelit ylimmällä sarjatasolla jatkuvat myös ensi kaudella. Käytännössä mikä tahansa joukkue on voinut voittaa kenet tahansa: viimeksi eilen sarjajumbo Jukurit voitti Tapparan eli hallitsevan mestarin. Joukkueiden tyhjennysmyyntejä ei ole nähty.

Liigan sivuilta löytyvä kuntopuntari paljastaa armottomasti, mihin suuntaan joukkueet ovat menossa. Kymmenen ottelun otannassa kärkipaikkaa pitää yllättäen KooKoo ja hännänhuippuna majailee Tappara. Tapparalla on meneillään historiallisen synkkä jakso: kymmeneen peliin vain yksi kolmen pisteen voitto ja kolme jatkoajalla hävittyä tasuria.

Tapparan tilanne on kiinnostava mysteeri. Huippujoukkue kyntää syvällä, vaikka valmennusryhmä on käytännössä ennallaan eikä rosteri todellakaan ole huono. Vain maalivahtiosasto on heikentynyt viime kauden mestariryhmään verrattuna. Joukkueella on kuuppa pahasti jumissa ja nähtäväksi jää, ehtiikö laiva kääntyä ennen runkosarjan päättymistä. Nykytahdilla Tappara saattaa pudota pois pudotuspeleistä ja se olisi skandaali.

Kaksi lintuhavaintoa

Tämän päivän lintu on tukkasotka, sen toisen näin päivälleen kymmenen vuotta sitten Rovaniemellä.

Lähdin tapaamaan pitkään Viinikanojalla viihtynyttä pikku-uikkua, joka on uikkujemme pienin ja karaistunein. En nähnyt lintua, mutta joku onnekkaampi näki. Havainto ilmestyi Tiiraan heti kotiin palattuani. Olin oikeassa paikassa mutta väärään aikaan, ajoitus 40 minuuttia pielessä.

Näitä sattuu, muuan harrastaja oli jo neljättä kertaa yrittämässä, minä sentään vasta ensimmäistä.

* * *

Yöllä oli satanut reilusti lunta, mutta sade oli tauonnut aamulla. Lähdin vakioreitilleni Korkalovaaran suuntaan. Evakkotiellä täti kopisteli pitkän kepin kanssa lumia pihapihlajasta ”että linnut pääsevät syömään”. Kysyin taviokuurnista, mutta laji ei ollut tuttu. Selitin mistä kuurnan tuntee ja mainostin samalla suosikkilintuani.

Sata metriä käveltyäni tuli mieleen, että selitysten sijaan olisi varmaankin kannattanut näyttää kamerasta hetkeä aiemmin otettu kuva!

Vauhdikasta menoa päättärin pihlajissa

Olen odottanut koko syksyn ja alkutalven marjalintuja tyhjentämään pihlajia, joita on pitkä rivi ratikkakiskojen ja jalkakäytävän välissä. Aina päättäriltä kotiin kävellessäni katselen mehevänpunaisia marjoja ja ihmettelen, miksi ne eivät kiinnosta lintuja. Tänään näin olohuoneen ikkunasta rastaiden panneen lopultakin toimeksi. Otin kameran ja menin katsomaan lähempää.

Paikalla touhusi iso parvi räkättirastaita ja muutama mustarastas. Linnut lensivät koko ajan pihlajien ja lähimetsän väliä ja lukumäärän arvioiminen oli vaikeaa. Ilmoitin Tiiraan 40 räkättiä ja 4 mustarastasta.

Kuvauspäivä Hirvisuolla

Kuvat Hirvisuolta ovat vuoden ensimmäinen ja toinen, mutta minkä vuoden?

Kuusamoon matkaavat näkevät auton ikkunasta laajan avosuon tien pohjoispuolella Oulun ja Pudasjärven rajalla. Paikka tuntui sopivalta harjoitella täysin uudentyyppisen kameran käyttöä. Edellisen vuoden lopulla hankittu kamera oli paljekameran sukuinen ns. field-kamera, kuvakooltaan 9x12cm.

Harjoittelua vaati erityisesti ylösalaisin näkyvän etsinkuvan hahmottaminen ja tarkentaminen lumen pintaan takalauta kallistettuna. Pimennyshupusta olisi ollut apua, mutta sellaista ei vielä ollut. Ei myöskään luppia tai edes vahvoja tiimarityyppisiä lähilaseja, joita kokeneemmat kuvaajat käyttävät.

Kun etsinkuva pitkällisen säätämisen jälkeen vastasi odotuksia, asetettiin valotusaika ja himmenninaukko valotusmittarin suosittamiin lukemiin, työnnettiin kasetti paikalleen, vedettiin suojalevy pois filmin edestä – ja laukaistiin kamera.

Äkkinäiselle kaikki oli mahdottoman hidasta ja vaivalloista, ja keskitalven lyhyen päivän aikana syntyi kaksi kuvaa. Tässä se toinen:

Vuosi oli 1977.

Eläimiä tiellä ja tien vieressä

Harmauden keskellä on mukava muistella toisenlaisia sydäntalven päiviä, joita niitäkin on osunut kohdalle. Yksi parhaita on marraskuulta 2015.

Olimme Raunon kanssa palaamassa Rovaniemelle onnistuneelta valasretkeltä Tromssasta. Sää oli selkeä ja pakkaslukema muistaakseni kahdenkymmenen paremmalla puolella. Jäimme Kilpisjärvelle yöksi. Järvi oli vielä sula, mutta maisema muuten talvinen. Saana näytti upealta järven takana.

Jatkoimme matkaa heti päivän valjettua. Sää jatkui kylmänä, ja järvi oli jäätynyt yön aikana. Ensimmäisen pysähdyksen aiheutti tiellä oleskellut kettu, jota oli ihan pakko jäädä hetkeksi kuvaamaan.

Seuraava kuvattava oli koivun latvassa istunut hiiripöllö.

Muoniota lähestyessämme vastaan tulleet autot vilkuttelivat valoja sen merkiksi, että tiellä oli poroja.

Tiesimme Kutunivassa talvehtivista joutsenista ja poikkesimme katsomaan niitä. Lintuja oli kymmenen, yksi poikanen aikuispukuisten joukossa.

* * *

Lumipyry

Alkutalven punaisin aamurusko on kuvattu eilen hieman kymmenen jälkeen. Puoli tuntia myöhemmin taivas oli aivan harmaa ja lumisade alkoi kahden tunnin kuluttua. Lumipeitteen syvyys Härmälän säähavaintopisteessä oli silloin 8 cm.

Pyry on nyt jatkunut lähes yhtäjaksoisesti vuorokauden ja 9 tuntia, ja lunta on Härmälässä 35 cm. Otin toisen kuvan tänään klo 20.30.

Kävin päivällä katsomassa, miten Ahvenisjärven sorsien pelihuumori kestää. Ihan hyvin: eläimet ovat oppineet sietämään kaikenlaisia säitä. Jos sorsilta kysytään, ikävin keli lienee hirmupakkanen.

Sunnuntaina lumitilanne on tällainen. Valtakunnan lumisin paikka oli Kilpisjärvi, kakkosena ja kolmosena Lappeenrannan ja Tampereen seudut. Lapissa lunta on vähän, mutta pakkasta sitä enemmän: esimerkiksi Rovaniemellä 5 cm ja Savukoskella -32 astetta.