Aihearkisto: Taide ja kulttuuri

Outoa Taigaa -blogi täytti 10 vuotta

Törmäsin kesällä 2002 sattumoisin Sami Köykän Pinseri-blogiin, joka oli avattu saman vuoden huhtikuussa. Päätin siltä istumalta aloittaa omani, ja kirjoitin ensimmäisen postauksen 16.8.2002.

Poimin merkkipäivän kunniaksi loppuvuoden 2002 jokaiselta kuukaudelta yhden postauksen ja liitin siihen aiheeseen sopivan kuvan.

* * *

Suunnitellun Vuotoksen altaan alueella parhaillaan retkeilevältä KHO:lta odotetaan päätöstä, joka lopettaisi Lappia kohtuuttoman pitkään jäytäneen riidan.

Maan hallitus oli tekevinään lopullisen ratkaisun, kun se syyskuussa 1982 päätti ettei allasta rakenneta. Mutta radikaalisti ympäristöä muuttavista hankkeista puhuttaessa vain rakentamispäätös voi olla sanan täydessä merkityksessä lopullinen, koska se on peruuttamaton.

Itse allasalueella on toimittu kulloisenkin tilanteen mukaan. On istutettu metsää ja raivattu altaan pohjaa. Hyvä esimerkki kahtaalle vetämisestä tulee Savukosken Viitarannalta, missä rakennettiin elvytysvaroin silta yli Kemijoen. Lossi jäi törmälle kuivumaan.

Jos Vuotoksen allas lopulta rakennetaan, lossista tulee yhteiskunnallisen farssin kelluva muistomerkki. Toivottavasti kalat keksivät myös sillalle uuden käyttötarkoituksen.
(28.8.2002)

* * *

Lähipiirissä viljelty puolileikillinen luonnehdinta pönttöpää on saanut uutta sisältöä, kun Frodo kahistelee näyttävä muovitötterö päässään. Kyseessä on sukupuolenloivennusleikkauksen jälkeinen varotoimi, joka estää asianomaista repimästä auki leikkausarpea.

Operaation toivotaan auttavan ns. yhdenasianmiestä havaitsemaan, että maailmassa on muutakin kuin se yksi asia.
(9.9.2002)

* * *
Eiliset kuvauspuuhat eivät rajoittuneet pistäytymiseen ensilumen koristelemalla rannalla ja Arktikumin kukkuloilla. Nousimme Jukan kanssa illan kähmässä Ounasvaaran näkötorniin odottamaan kaupungin valojen syttymistä.

Lapin maakuntamuseon uudessa perusnäyttelyssä tarvitaan 18-metrinen jättikuva. Se on tarkoitus yhdistää kolmesta rinnakkain kuvatusta 9×12 cm:n ruudusta.

Kesken valotusten torniin nousseet tytöt seurasivat kiinnostuneina valokuvaajasetien touhuja. Hengittää sai mutta ei liikkua, sillä valotusaika täydellä aukolla (8) oli puoli minuuttia.
(15.10.2002)

* * *

Juha Suonpää oli alun alkaenkin erikoislaatuinen tapaus luontovalokuvaajien joukossa. Kun muu porukka hakeutui “koskemattomaan” luontoon kuvaamaan uljaita ja harvinaisia eläimiä, Juhaa kiinnostivat kaatopaikat. Viisas mies mutta vähän outo, monet ajattelivat. Kyllä minäkin ihmettelin, kun Juha yhteisellä retkellämme ilmoitti tavoittelevansa epäterävää kuvaa jäniksestä.

Jatkossa kuvaaminen jäi vähemmälle ja Juha keskittyi pohdiskelemaan suomalaisen luontokuvan kirjoittamattomia sääntöjä ja yhteiskunnallista merkitystä. Tänään tarkastettavaa väitöskirjaansa Petokuvan raadollisuus. Luontokuvan yhteiskunnallisten merkitysten metsästys Juha luonnehtii pitkiksi jäähyväisiksi luontokuvaajataustalle.

“Minulla on takanani tulevaisuus luontokuvaajana”, Juha sanoo Vihreän langan (45/02) haastattelussa ja jatkaa: “Kuvia, joita minä haluan ottaa, ei kukaan halua ostaa.”

Lämpimät onnitteluni tohtorille!
(9.11.2002)

* * *

Toivottavasti joulupukki ei pahastu: korkkasin eilen saapuneen paketin välittömästi, panin akun latautumaan ja lueskelin käyttöohjeita. Nyt on jo muutama kuvakin otettu. Uskomattoman monipuolinen vehje kokoisekseen tuo geekolmonen.
(22.12.2002)

Ernst Haasin kuvia Kuopiossa

Friday, January 26th, 2007

Kappas vain, Kuopiossa toimivan VB-valokuvakeskuksen kesänäyttelynä nähdään itävaltalaissyntyisen Ernst Haasin (1921-86) kuvia. Pääosan elämäntyöstään Haas teki Yhdysvalloissa saatuaan kutsun kuuluisan Magnum -kuvatoimiston jäseneksi.

Haasin kuvaajanuraan kuuluu monenlaisia töitä aikakauslehtireportaaseista Marlboro-mainoksiin, mutta minä innostuin hänen ”luontokuvistaan”. Kuvateos The Creation ilmestyi v.1971, ja löysin sen tuoreeltaan Jussi Aallon kirjahyllystä. Kimmokkeen aiheen käsittelyyn Haas sai toimiessaan John Hustonin v.1966 valmistuneen The Bible -elokuvan luomiskohtauksen ohjaajana.

Haasin vaikutus omiin kuviini jäi lyhytaikaiseksi; merkittävämpää oli huomata, kuinka monin tavoin luontoa voi kuvata.

Värikylläisen ja osin abstraktin Creationin aikoihin täällä Suomessa luontoa kuvattiin tiukasti asiapohjalta ja pääasiassa mustavalkofilmille. Esimerkkeinä v.1967 ilmestynyt Teuvo Suomisen klassikko Lintujemme katoava aateli ja seuraavana vuonna ilmestynyt Hannu Hautalan esikoinen Erämetsän elämää.

Pintailmiöitä

Kesä on suosinut kaikkia niitä, jotka haluavat nauttia kulttuurielämyksistä veden hengessä. Rovaniemellä nautiskelija voi yhdistää saunaillan ja jokiristeilyn tai jos kylpeminen ei kiinnosta, lähteä laineille kelluvassa musiikkiravintolassa.

Nyt tarjontaa täydentää kelluva ooppera, joka tosin pysyy paikallaan. Ounaspaviljongilla esitettävän produktion ansiosta paikallisilla erämiehillä on maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen mahdollisuus kuunnella sorsapassissa istuessaan livenä ooppera-aarioita!

 

Blogistanin veteraaneja

Saturday, August 26th, 2006

Kuluvan kuun 16. päivänä blogilistalle lisättiin kuudestuhannes blogi. Nimimerkki Asm peräänkuulutti kommentissaan listausta sadasta vanhimmasta blogista. Sami selvensi, että “id-numerointi ei mennyt aikoinaan blogin iän mukaan, joten 100 ensimmäistä täytyy selvittää jollain muulla keinolla”.

Tommi kaivoi arkistoista 135 nimikettä sisältävän blogilistan lokakuulta 2002. Siihen aikaan puhuttiin Pinserin listasta. Aika monta edelleen toimivaa blogia on mukana, rovaniemeläisistä Tommin ja Jaskan pitämien lisäksi tämä omani.

Id-numerolla 1 tuulta halkoo alan todellisiin uranuurtajiin kuuluva Digicamera, jonka uutisosaston vanhin merkintä on elokuulta 1998; päivittäiset merkinnät alkavat seuraavan vuoden alusta. Kuvitelkaa, Matti on herkeämättä seurannut digitaalisen valokuvauksen kehitystä jo kahdeksan vuoden ajan!

Tekniikan ja hintojen kehityksestä kertoo vaikkapa 15.10.1998 päivätty uutinen: Stockmann myy 15 megan muistikorttia hintaan 850 mk, 30 megan 1490 mk.

Tanssii sikojen kanssa

Tuesday, July 25th, 2006

Huono muisti on elokuvan ystävän paras kaveri. Maikkarin eilisiltana esittämä Armoton naulitsi sohvaan, vaikka katselukerta oli jo toinen ellei kolmas. Kyseessä siis Clint Eastwoodin ohjaama ja tuottama menestyselokuva vuodelta 1992. Ohjaaja itse näyttelee pääroolin.

Armoton ei ole mestariteos, mutta merkittävä työ joka tapauksessa. Monet sanovat sen herättäneen henkiin pitkään koomassa viruneen lajityypin. Perinteitä kunnioittava ote miellytti, mutta vielä enemmän veteraaniohjaajan rohkeus ottaa mukaan aivan uudenlaista näkemystä.

Sikafarmariksi päätynyt kahden lapsen yksinhuoltaja on poikkeuksellinen hahmo westernin sankariksi. Elokuvan alkumetreillä Bill Munny nähdään satulasta putoilevana ja hoidokkiensa läävässä kompuroivana antisankarina, joka kuittaa utelut revolverisankarin urastaan lakonisella niin vissiin -toteamuksella.

Tiukan paikan tullen Munny on mies paikallaan, armoton. Loppukohtausta on vaikea tulkita muuksi kuin teloitukseksi, mutta kahden tunnin perustelujen jälkeen jokainen katsoja pitää sheriffin kohtaloa oikeudenmukaisena ja ansaittuna.

Posted in , Taide, kulttuuri | Edit | No Comments »

Rantakallioita ja kiviaitoja

Friday, January 27th, 2006

Vaikuttavimpiin elokuvaelämyksiini kuuluu vuosia sitten nähty Robert J. Flahertyn klassikkodokumentti Aran saaren mies vuodelta 1934.

Äärimmäisen karun saaren maisemat, kiviaidat ja sitkeät asukkaat jäivät kertakatsomalta pysyväksi osaksi maailmankuvaani. “Tuonne kun joskus pääsisi”, muistan ajatelleeni.

Jos mutkia ei tule matkaan, toive toteutuu ensi kesäkuussa.