Näin eilen pitkästä aikaa varpushaukan. Koska olin matkalla silmäoperaatioon, tulkitsin havainnon positiiviseksi ennusmerkiksi. Toiveena tietysti on, että näen korjatulla silmällä tarkasti kuin haukka. Ainakin melkein.
Nyt reilun vuorokauden kuluttua voin kertoa, että hyvältä vaikuttaa. Itse operaatio oli nopea eikä tuntunut oikeastaan miltään.
Tänään toivottavasti mestaruusjuhliin huipentuva viikko Jyväskylässä on pitänyt sisällään muutakin kuin jääkiekkoa. (Pistäydyin välillä Hämeenlinnassa ja Tampereella, Onnibussin kyljessä oli tuttu mies.)
Ihan ensiksi kävimme kaupunginteatterissa katsomassa Saision/Korhosen Elämänmenon. Tehokkaasti hyödynnetty suuri näyttämö oli pienimuotoisten ulkoilmaproduktioiden jälkeen häkellyttävä kokemus, toki samalla vaikuttava.
Kokeilin retkiluistimia Jyväsjärvelle auratulla radalla. Suorittaminen muistutti enemmän luisteluhiihtoa kuin sitä luistelua, johon minä olen tottunut. Syynä olivat siteet, joissa kantapää pääsee liikkumaan. Minulle kokemus ei ollut läheskään yhtä nautinnollinen kuin kokeilu rullaluistimilla hyvällä alustalla. Ongelmana oli tietysti myös mailan puuttuminen…
Teimme Murun ja Lennin kanssa kaksi pitkää kävelylenkkiä ja yhden vähän lyhyemmän. Edellisestä vierailustani Haukanniemessä ehti kulua aika monta vuotta; kouluajan lintuharrastuksen ansiosta paikka on hyvinkin tuttu. Koirat kävelivät mallikkaasti, ja poika antoi vetoapua äidilleen.
Juhlistin Viron itsenäisyyspäivää käymällä kirjastossa.
Vuodenvaihteessa käynnistynyt kirjallisuusprojekti on hyvässä vauhdissa. Sain eilen luetuksi Jaan Krossin kaksiosaisen muistelmateoksen Rakkaat kanssavaeltajat. Kross päättää muistelmansa ystävälleen Lennart Merelle 26.3.2006 lausumiinsa muistosanoihin:
Olette tulossa koulusta, Kirovin oblastissa. Sinä ja veljesi. Jaranskin koulusta. Metsään tultuanne huomaatte susilauman tarkkailevan teitä. Päätätte jatkaa matkaa, koska teillä on kiire; pojillahan on aina kiire. Te panette toivonne yhden asian varaan – teillä on puoli rasiaa tulitikkuja. Te revitte kouluvihkosta sivuja ja heitätte niitä palavina susien tielle.
Sudetkaan eivät liene kovin varmoja aikeistaan ja tuhlaavat aikaa jokaisen palavan paperin kohdalla, Kunnes lähestyvän kylän hajut pakottavat ne vetäytymään metsään.
Kuusikymmentä vuotta minulle on ollut tärkeä vertaus – vaikka ei olisi toivon pilkahdustakaan, on silti uskottava, että jumalallinen oikeudenmukaisuus on kerran palautuva,
Niin hekin uskoivat.
Miehitysaikaa käsitellessään Kross käyttää muistelmissa kitkerämpää kieltä kuin omaelämäkerrallisissa novelleissaan. Paljon pahemminkin hän toki osaisi sanoa. Georg Meren. Lennartin isän, kohtalosta Kross kirjoittaa näin:
Georg Meri oli useiden kansainvälisten Shakespeare-seurojen kunniajäsen, vaikka hänen ei sallittu kertaakaan osallistua niiden toimintaan. Hän kirjoitti aina tieteellisen alustuksensa valmiiksi seuraavaa konferenssia varten, mutta hän ei saanut kertaakaan lupaa matkustaa tilaisuuteen, esittää luentoaan ja ottaa osaa sitä seuranneeseen ajatustenvaihtoon.
Mikään ei voita kylmän oluen ensi puraisua
Tämä Nobel-kirjailija John Steinbeckin kirjaama toteamus teoksesta Hyvien ihmisten juhla tuli mieleen nähtyäni Iltalehden lööpin.
Pilaako yllätys nautinnon, jos purkit ja sisukset ovat menneet sekaisin? Kumpiko yllättyy enemmän, olutta vai kolajuomaa kielelleen odottanut? Voiko yllätys olla iloinen?
Buy it once -aattetta kannattava bloggaajakollega laati oman listansa kestävistä tuotteista. Puhelimista näytämme olevan täsmälleen samaa mieltä:
Itse en tule koskaan ostamaan älypuhelinta (vaikka joku nero äsken sanoi, että kohta kaikkipuhelimet ovat älyjä). Tulen mainiosti toimeen sillä nokialla ja sen lisäksi on pöytä-pc ja tabletti. Minun puhelimeni on ainoastaan soittamista ja tekstiviestejä varten ja akku kestää jopa viikon.
Mikä parasta, tämän myynnistä poistuneen puhelimen voi edelleen ostaa uutena vähän päälle sadan euron hintaan. Ohjeet löytyvät linkatun blogin kommenteista.
Oma puhelimeni ei ole kehuttu nokialainen, vaan ominaisuuksiltaan ja ulkonäöltään kovastikin sitä muistuttava kilpailevan firman tuote. Se on vastannut odotuksia kaikin puolin.
Listan muista tuotteista minulle ei ole omakohtaista kokemusta. Valokuva- ja tietokonepuolella on tullut vastaan monia hienoja ja kestäviä laitteita, joiden käyttöikää lyhennetään keinotekoisesti ”kehittämällä” käyttiksiä ja ohjelmia. Se suututtaa.
Matkustin viikko sitten junalla Jyväskylästä Rovaniemelle. Jyväskylän ja Seinäjoen välinen rataosuus on sähköistämätön, ja aiemmin käytössä ollut dieselveturin ja sinisten vaunujen yhdistelmä oli korvattu uudella 62-paikkaisella kiskobussilla, lättähatun nykyversiolla.
Uutta oli sekin, että junasta puuttui konduktööri! Hänet korvasi interaktiivinen kuljettaja, joka jalkautui asemilla ulos juttelemaan matkustajien kanssa. Hän esitteli mielellään tsekkivalmisteista kulkuneuvoaan, jollaisia on käytössä vain Suomeen tilatut 16 yksikköä.
Pakkasta oli yli 20 astetta, ja kuljettaja joutui näkemään runsaasti lisävaivaa saadakseen junan lämmityslaitteen toimimaan. Me matkustajat istuimme Haapamäelle saakka ulkovaatteet päällä eikä ohjaamossa ollut yhtään lämpimämpää. Haapamäellä lämmitys alkoi toimia, ja loppumatka sujui miellyttävissä merkeissä.
Tärkeintä toki oli, että etenimme aikataulun mukaisesti. Myös vessa toimi moitteettomasti, vaikka olikin vesiklosetti. Toisin oli matkalle lähtiessäni: puolet IC-junan vessoista oli suljettuna ja asioilla piti käydä viereisessä vaunussa.
Näin eilen pitkästä aikaa liigaottelun livenä. Paikka oli Hakametsän halli ja vastakkain Ilves ja JYP. Luvalla sanoen ottelu ei ollut tasoltaan kummoinen. JYP vei pisteet pelaamalla ns. fiksua vieraskiekkoa.
Peli oli näennäisesti tasainen, mutta matka yhden maalin tappiosta yhden maalin voittoon on mittamattoman pitkä. Toivottavasti Ilves säilyttää tappioputkesta huolimatta pelihuumorinsa nähdyllä tasolla.
Mestaruusviirit ja jäädytetyt paidat hallin katossa vetivät vieraan hiljaiseksi. Joukossa on jokunen tuorekin paita, mutta edellisestä mestaruudesta alkaa olla aikaa. Tappara on ollut lähellä monena keväänä, mutta sehän ei riitä.
JYPillä oli kokoonpanossaan kaksi uutta nuorten maailmanmestaria, Veini Vehviläinen ja Sami Niku. Kummaltakin nähtiin hyvä peli.
Toivotan blogin lukijoille Hyvää ja Rauhallista Joulua.
Neljä vuotta sitten mitta täyttyi. Linturetkeltä palattuani vasen jalka oli märkä vaikka en huomannut missään vaiheessa kahlanneeni. Syynä oli Trek Plus -kumisaapas, jalassa mukava mutta kestävyydeltään ala-arvoinen ja kaiken lisäksi kallis. Harmistus oli suuri ja se näkyy kuvasta:
Koska en tule toimeen ilman kunnollisia saappaita, marssin kauppaan ja ostin Sievin Jalkineen polyuretaanisaappaat. Eikä ole tarvinnut katua! Saappaat olivat kohtuuhintaiset, kevyet, mukavat jalassa ja nopeasti kuivuvat. Erikseen on mainittava kestävyys. Neljän vuoden ikä ja sadat kävellyt kilometrit näkyvät vain pohjassa.
Erä-lehden 9/2015 vaelluskumisaapastestissä oli mukana kahdet sieviläiset. Perusmalli menestyi oikein hyvin, lämminvuorinen malli hitaan kuivumisen vuoksi huonommin. Kestävyyttä, mielestäni tärkeintä ominaisuutta, testissä ei päästy vertaamaan. Jos saappaat ovat käytössä vain vaelluksilla kerran tai pari vuodessa, asialla ei ehkä ole väliä. Muuten on.
Blogipostaukseni lokakuun kymmenentenä vuonna 2002 oli tällainen:
Aamulla odotin mielenkiinnolla, nouseeko taloyhtiön salkoon lippu. Nousihan se. Entä jos asuisin omakotitalossa ja minulla olisi oma lippusalko?
Liputtaisin säästeliäästi, mutta suurella sydämellä: itsenäisyyspäivänä, äitienpäivänä, juhannuksena ja Aleksis Kiven päivänä.
Näiden päivien ajaksi toivoisin aurinkoista säätä ja sopivaa tuulta, jotta lippu hulmuaisi erityisen uljaana.
Tänään liput eivät liehuneet, mutta sää oli siitä huolimatta hieno. Juhlistin päivää tekemällä linturetken ja miettimällä, mitä minun suomalaisuuteeni laulujoutsenten lisäksi kuuluu.
Ounasjoen suisto on alkanut jäätyä, mutta vesilinnuille riittää vielä runsaasti avovettä. Lainaan puolella oli vasta kaksi joutsenta.
Jukka ilmoitti eilen Tiiraan 278 joutsenta, joista 57 oli tämän vuoden poikasia. Poikueita oli 18 ja niistä 3 yksinhuoltajan vastuulla. Kiitos ja kumarrus tarkasta havainnoinnista!
Kuva tukkakoskeloista on Kirkonjyrhämän rannasta. Kirkkolampi tien toisella puolella oli kauttaaltaan jäässä, eilen ei vielä ollut.
