JYP-kunniagalleria päivittyi

JYPin Hall of Fame sai eilen kaksi uutta jäsentä, kun valmentajat Risto Dufva ja Marko Virtanen lisättiin kunniagalleriaan järjestysnumeroilla 20 ja 21. Pitkän linjan Jyppiläisenä muistan jäältä kaikki gallerian 10 entistä pelaajaa, joukossa yksi sukulainen ja yksi luokkakaveri.

Risto Dufva on keskeinen henkilö JYPin ensimmäisen mestaruuden taustalla, osaava, vaativa ja tunteita herättävä. Valmennusuransa viime keväänä päättänyt Dufva tullaan muistamaan omanlaisestaan huumorista, jota hän viljeli otteluiden jälkeisissä lehdistötilaisuuksissa.

Suosikkijoukkueen ensimmäinen mestaruus keväällä 2009 meni tunteisiin voimakkaammin kuin yksikään toinen urheiluteko – Leijonien ensimmäinen maailmanmestaruus mukaan luettuna. Pelaajien tunnelmista kertoo maalivahti Sinuhe Wallinheimon onnittelusuukko mestaruuden ratkettua.

Pakkaspäivä Ratinassa

Loistava ulkoilupäivä: pakkasta sopivat 17 ja viime päivinä kiusannut ilkeä viima oli laantunut siedettäväksi. Ajoin ratikalla Sorin aukiolle, suuntasin kosken rantaan ja otin pokkarin panoraama-asetuksella Ratinan suvannosta päivän ensimmäisen kuvan.

Suvannossa oli kaksi isokoskeloa. Juhlapukuinen isokoskelokoiras on komeimpia vesilintuja, ja olin tapaamisesta hyvilläni. Linnut olivat ensin jään reunassa keskellä suvantoa, mutta sitten toinen lähti uimaan Vuolteen sillalle päin. Kiiruhdin parempiin kuvausasemiin, mutta lintu päätti piileskellä pitkään sillan alla. Kävin kauppakeskuksessa lämmittelemässä ja uusi yritys tuotti toivotun tuloksen. Koskeloa kuvatessani näyttäytyi kalalokki.

Jatkoin kauppakeskuksesta Ratinanrantaan. Viinikanlahti oli odotetusti kokonaan jäässä; itse asiassa sulaa vettä oli vain kaistale kosken purkukohdassa. Viikinsaaren suunnalla järvi oli lujasti jäässä.

Ratinan sillan pielessä oli melkoinen parvi sinisorsia, osa jäällä, osa vedessä. Joukossa oli kaksi kööpenhaminalaista, mutta toivomaani haapanaa ei näkynyt. Haluaisin tietää, mihin Ahvenisjärvellä talvehtineet sorsat ja haapana ovat järven jäädyttyä siirtyneet.

Juhlapukuun – höyhen kerrallaan

Hervannan Ahvenisjärvellä talvehtivien sinisorsien joukossa on yksi haapana, jota olen käynyt kannustamassa suunnilleen kerran viikossa. Vielä marraskuun alussa lintu oli naaraspukuinen ja ajattelin, että sen nimi voisi olla vaikkapa Hanna. Mutta 22.11. linnun kylkeen oli ilmestynyt kauniinkirjavia höyheniä kertomaan, että Hanna onkin Hannu!

Kuukautta myöhemmin, 21.12, muutos oli jo selvä. Syksyn aikana järvi on jäätynyt ja sulanut pariin kertaan; kuvanottopäivänä järvi oli kauttaaltaan sula.

Olen seurannut mielenkiinnolla, minkä värisen joulun saamme Tampereelle. Nyt jouluaattona lunta on pari senttiä, ja se riittää muuttamaan maiseman jouluiseksi. Musta joulu olisi ollut minulle ensimmäinen.

Kuva on otettu 14. joulukuuta, jolloin satoi märkää lunta taivaan täydeltä.

Edit
Nyt joulupäivänä klo 10 lämpötila on 4.4 astetta. Lunta näy enää missään, ja joulun väri on vaihtunut. Mutta ollaksemme positiivisia: joulu ei ole musta vaan vihreä!

Soutajan matkassa

Kap Hornilta Kapkaupunkiin soutava Jari Saario on nyt ollut matkalla viisi viikkoa ja kaksi päivää. Kilometrejä on kertynyt noin 2500 ja matkaa maaliin on vielä 5500km. Kylmyys ja vääränsuuntaiset tuulet ovat ongelma; veneen keikkumista mies ei taida sellaisena pitää.

Jari haluaisi pohjoisemmaksi, mutta tuulet ja virtaukset painavat venettä etelään. Luonnonvoimia ei kannata vastustaa soutamalla, mutta ajoankkurilla voi hillitä ajautumista väärään suuntaan, toki vain tuulesta johtuvaa.

Veneen ympärillä päivittäin ilakoivat kuningaspingviinit helpottavat yksinäisyyttä. Lähin saari (ja pingviinien pesimäalue) on Etelä Georgia 600 kilometrin päässä etelässä. Pingviinit ovat eräänlaisia albatrossin vedenalaisia vastineita, jotka elävät viikkokausia aavalla merellä ja osaavat erehtymättä suunnistaa kotisaarelleen sitten kun paluun aika koittaa. Jarin kuvaamilla videoilla on kuulunut pingviinien huutelua, joka muistuttaa kurjen ääntelyä.

Marinetrafficin kartalla Jarin etelä- ja lounaispuolella näkyvät laivat ovat risteilyaluksia, pohjoisessa Etelä-Amerikan ja Hyväntoivonniemen väliä kulkevia rahtialuksia.

Lyhyt ja harmaa päivä

Päivä on Tampereella toki hieman pidempi kuin Rovaniemellä, mutta yhtään valoisampi se ei ole. Kotikatu on kuvattu parvekkeelta tänään klo 10.30. Harmaata on. Katoilla ja nurmikoilla näkyy ohut kerros yöllä satanutta räntää, joka suli pois päivän aikana. Rovaniemen lentoasemalla lunta on 29cm.

Kun palasin kotiin Hervantakeskuksesta kolmen aikoihin, oli jo hämärää. Ratikka ajoi kiskojen päähän päästäkseen vaihtamaan raidetta. Otin siitä kuvan, koska näinä pimeinä aikoina valaistu ratikka on rohkaiseva näky.

Kolmannen kuvan otin olohuoneen ikkunasta. Kun kääntää kameran turboruuvin ääriasentoon, näinkin vähässä valossa voi kuvata ilman jalustaa. (1/25, 12800)

Yritän nähdä tilanteen positiivisen puolen: ihan pian aletaan mennä kevättä kohti!

Miehet mastossa

Aamukahveja ladatessani totesin sään jatkuvan harmaana, mutta sentään poutaisena ja heikkotuulisena. Huomasin myös, että tukiasemamaston latvassa tehtiin asennustöitä. Otin parvekkeelta muutamia kuvia.

Nosturin kori oli maston huipun tasalla, korissa kaksi miestä ja mastoon kiinnittyneenä kolmas. Asennusfirman nimi näkyi kellanvihreän puseron selässä: Enersense. Oranssipuseroinen oli nosturin kuljettaja. Kauppaan mennessäni otin vielä yhden kuvan hieman eri suunnasta.

Kori kävi päivän aikana muutamia kertoja maanpinnan tasolla, ja työt päättyivät puoli kolmen aikaan iltapäivällä. Toivottavasti urakka saatiin valmiiksi hyvän sään aikana.

Hetki talven tuntua

Torstaina tuli reilusti lunta, Härmälän säähavaintoasemalta ilmoitettiin 11 senttiä. Maisema ja mieliala muuttuivat kertaheitolla. Satuin huomaamaan olohuoneen ikkunasta, että koulusta kotiin palaavat lapset pyörittivät jalkakäytävällä lumipalloja. Pallot olivat jo isoja ja raskas työ muuttui koko ajan raskaammaksi. Arvioin tasaisen vauhdin taulukolla, että Lintuhytissä pallojen läpimitta on yli kaksi metriä. Onneksi määränpää, Kaakamonkaari, oli lähempänä.

Perjantaina kävin Iidesjärvellä. Järvi oli pääosin jään tai hyhmän peitossa; avovettä oli enemmälti vain järven länsipäässä ja pohjoisrannalla Järvensivun koulun kohdalla. Vesilintuja näkyi vielä: sinisorsia, telkkiä ja kaksi pikku-uikkua. Kävin multakasoilla saadakseni uudenlaisen kuvan tiklistä. Tampereen paras tiklipaikka tuotti pettymyksen, mutta paluumatkalla näin yhden tiklin ja sain siitä kuvan.

Kävelin järven pohjoisrantaa paikkaan, missä näin tullessani uimalintuja Nyssen ikkunasta. Linnut olivat edelleen paikalla: kaksi laulujoutsenta, muutamia telkkiä, sinisorsia ja viisi nokikanaa. Nokikanat ovat viimeiset Pirkanmaalta Tiiraan ilmoitetut.

Lauantai oli huikaisevan kaunis alkutalven pakkaspäivä. Kävin Ahvenisjärvellä kannustamassa sinne talvehtimaan jäänyttä haapanaa. Sinisorsat näyttävät hyväksyneen haapanan satapäiseen joukkoonsa: sopu oli hyvä.

Järvi-Suomen derby

Näin eilen paikan päällä Hipposhallissa Järvi-Suomen derbyn ensimmäisen osaottelun, joka oli vauhdikas, jännittävä, yleisöystävällinen ja jypiläisittäin voitokas. Tunnelma loppuunmyydyssä hallissa oli huikea.

KalPa hallitsi hienokseltaan ottelun alkua, mutta avausmaalin teki kuitenkin kotijoukkue JYP. Maalipörssiä johtava Leevi Tukiainen pääsi 1 vs 1 -tilanteeseen, pyörähti irti puolustajasta ja iski kiekon rystyltä verkkoon. Maali kuuluu kauden hienoimpiin. Jatkossa maaleja tehtiin vuorotahtiin, ja kolmannessa erässä vierasjoukkue siirtyi 4-3 johtoon.

Kotijoukkue ei kuitenkaan luovuttanut, vaan otti pelin hallintaansa. Ensin nähtiin tasoitusmaali ja ottelun loppuhetkillä voittomaali. Yleisön riemu oli rajaton.

Tänään jatkettiin Kuopiossa. JYP pelasi hienon vierasottelun varamiehisellä joukkueella ja kuittasi voiton selvin numeroin 2-5. Viides maali oli erikoinen. Tilanteessa tuomittiin sääntöjen mukaisesti maali, vaikka kiekko ei mennyt verkkoon: Tukiaista rikottiin läpiajotilanteessa KalPan pelatessa ilman maalivahtia.

JYP sai derbystä täydet kuusi pistettä ja jatkaa sarjakakkosena.

Syksyn linnut

Lähes päivälleen 10 vuotta sitten (10v+3vrk) tapasin Ounasjoella laulujoutsenen, jolla oli rengas kaulassa.

Lintu oli tuttu: olin tavannut sen kolme vuotta aiemmin, toimittanut tiedot rengastustoimistoon ja saanut sieltä listauksen muiden tekemistä havainnoista. Ikää oli silloin 17, nyt pyöreät 20 vuotta. Linnun olivat nähneet monet muutkin, joten sen talvehtimisalueet ja muuttoreitit tiedettiin varsin hyvin. Tein tapaamismaista ja -kuukausista taulukon.
Tanska 52: marraskuu 6 / joulukuu 8 / tammikuu 11 / helmikuu 15 / maaliskuu 12
Ruotsi 24: helmikuu 1 / maaliskuu 14 / huhtikuu 9
Suomi 24: maaliskuu 1 / huhtikuu 13 / toukokuu 1 / lokakuu 9
Hollanti 4: tammikuu 2 / helmikuu 2

Rovaniemellä syksyn lintu oli ja on laulujoutsen. Joka syksy muuttoon valmistautuvat joutsenet kokoontuvat lähes kaupungin keskustaan 2-3 kuukauden ajaksi. Parvessa on parhaimmillaan jopa kolmesataa laulajaa!

Laulujoutsenia näkee paljon täällä Tampereellakin – jopa pesivänä lähellä kaupungin keskustaa. Syksyn linnuksi haluaisin silti nimetä harmaahaikaran. Iidesjärven lintutornista haikaroita näkee suurella todennäköisyydellä, esimerkiksi eilen tornin lähistöllä oleskeli ainakin viisi yksilöä. Kuvassa näkyy lentävän harmaahaikaran lisäksi uiveloita ja nokikanoja. Uiveloita järvellä oli 55 ja nokikanoja 18.

Yllätys metsätiellä

Tapasin kolme viikkoa sitten metsätiellä neljällä jalalla liikkuneen otuksen, joka ei muistuttanut edes etäisesti mitään tietämääni eläintä. Otus oli täysin karvaton ja väriltään kirkkaan keltainen. Arvasin kummajaisen asuvan Teknillisellä yliopistolla, minne tapaamispaikalta on matkaa alle kaksi kilometriä.

Kotiin päästyäni selvisi, että olin tavannut robottikoira Tassun, joka on hankittu yliopistolle kolmisen vuotta sitten Yhdysvalloista. Tassu painaa 32.7kg ja sen säkäkorkeus on 61cm. Tassu käveli sujuvasti ja tuhisi kuin oikea koira, häntä kuitenkin puuttui. Päättelin reitille asetelluista englanninkielisiä opasteista, että Tassun kävelyttäjät tekivät havaintoja luetun ymmärtämisestä. Toisella heistä oli käytössään läppäri.

Seuraavana päivänä tapasin Tassun viettämässä taukoa, kävelyttäjiä ei nyt näkynyt. Aamulehden jutussa kerrotaan tutkimushankkeesta ja tähdennetään, että Tassu ei hyökkäile ihmisten kimppuun. Tästä huolimatta oikeat koirat saattavat sitä vähän pelätä.