Liikaa vai liian vähän poroja?

Lapin lääninhallituksen yritys saada uhkasakon avulla Käsivarren paliskunta luopumaan ylimääräisistä poroistaan aiheuttaa odotetusti närästystä saamelaispiireissä. Inarissa koolla olevan saamelaisen poroseminaarin puheenvuoroissa uhkasakko nähtiin malliesimerkkinä siitä, kuinka huonosti saamelaisen poronhoidon erityisasemaa Suomessa ymmärretään.

Saamelaisjohtaja Pekka Aikio haluaa (LK:n mukaan) vetää selvän eron saamelaisen ja suomalaisen poronhoidon välille. Vakuuttavana osoituksena saamelaisen poronhoidon ylivertaisuudesta Aikio piti sitä, että saamelaisen poronhoidon ammatillinen erityissanasto on johdokset mukaan lukien moninkertainen suomalaiseen verrattuna.

Aikion tulkinnan mukaan nykyiset poroluvut kahlitsevat poronhoidon kasvuedellytyksiä. Nuoren polven saamelaisporonhoitajien edustaja puuttui omassa puheenvuorossaan samaan asiaan: hän kertoi pelkäävänsä poronhoitoon tulevia kiintiöitä, jotka estäisivät nuoria kasvattamasta elojaan.

Tasapuolisuuden vuoksi on syytä huomauttaa, että suurimpia sallittuja porolukuja ei ole keksitty saamelaisporonhoitajien kiusaksi. Niiden avulla pyritään mitoittamaan porojen määrä vastaamaan luonnonlaitumien kantokykyä. Poromäärien rajoittaminen on myös tehokkain keino vähentää porotalouden ympäristövaikutuksia – asia jonka Aikio ja hänen näkemyksiään myötäilevät luontojärjestöt systemaattisesti “unohtavat”.

Sallittaneen aiheeseen liittyvä lainaus saitin puolelta:

Porotalous on ainoa elinkeino, jonka ei käytännössä tarvitse välittää suojelualueiden rajoista. Petoeläinten vainoaminen ja laidunnuksen ympäristövaikutukset ovat pääasiallinen syy siihen, että kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) luokituksessa Lapin kansallispuistoja ei pidetä varsinaisina luonnonsuojelualueina.

3/2007

Maaliskuinen viikonloppu Varangilla

Retki Jäämeren rantaan oli lyhyt, mutta antoisa. Lähdimme perjantaina iltapäivällä ja palasimme sunnuntai-iltana. Koko ajan saimme nauttia loistavasta säästä.

Lumipeite tuntureilla oli yhtenäinen ja vuonon pohjukka laajalti jäässä, mutta linnuista päätellen kevät oli hieman etuajassa. Esimerkiksi Ekkeröyn kajavayhdyskunta vaikutti jo täysilukuiselta; Hornöyan suunnalta kaukoputken kenttään saatiin suuri määrä vilkkaasti lenteleviä lunneja.

Runsaslukuisimmat vesilinnut vuonolla olivat allihaahka ja alli, tässä järjestyksessä. Ainoa pieni pettymys oli se, että emme nähneet ainuttakaan kyhmyhaahkaa. Toinen tavoitelaji, sympaattinen ja reipas merisirri nousi kertaheitolla suosikkilajieni joukkoon.

Kaikenlaista muutakin mukavaa nähtiin. Merikotkia kaksi, joista toinen istui kivellä varisten kiusattavana melko lähellä tietä. Varpusia ja variksia näkyi paljon monenlaisissa paikoissa, harakoita harvakseltaan ja Vadsön ja Vardön taajamissa joitakin puluja. Vadsön ilmalaivamaston juurella pökkelehti 8-päinen jänisparvi arvattavasti voimakkaissa kevättunnelmissa.

Emme tavanneet muita lintuharrastajia puhumattakaan ”tavallisista” matkailijoista: ainoat näkemämme ulkomaalaiset rekisterikilvet olivat meidän autossamme. Kesällä kaikki on toisin.
3/2007

Greenpeace ja uhanalaiset

Kirjoitin 15.3. inarilaisesta poromiehestä, jonka sai tuomion Muotkatunturin paliskunnassa toukokuussa 2005 tapahtuneesta ahman lynksauksesta.

Toimittaja Tuomas Manninen tarjoaa tämän päivän Ilta-Sanomissa tapaukseen uuden näkökulman: uhanlaista ahmaa kelkallaan aivan erityisellä huolella jyrännyt poromies oli vain kahta kuukautta aiemmin edustanut “sorrettuja” saamelaisporomiehiä Greenpeacen Ylä-Lappi -mielikuvakampanjassa .

Torstaina esitettyyn A-talk -metsäkeskusteluun saamelaisväriä tuonut Jan Saijets asuu etelässä, mutta omistaa poroja sattumoisin samaisessa, vahvasti Greenpeacen taakse ryhmittyneessä Muotkatunturin paliskunnassa.

Mannisen haastattelema Saijets paheksuu lynksausta mutta ymmärtämystäkin löytyy:

Meidän paliskunnassa on eniten ahmoja Suomessa, joten sikäli oli odotettavissa, että jos jotain ääritapauksia sattuu, niin sitten juuri siellä.

Hyvin veikattu!
3/2007

Ilmataistelu porolaitumista?

Lapin Radion verkkosivuilla kerrotaan, että Norjan valtio vaatii Saarivuoman kylän saamelaisia viemään poronsa pois Altevatnin perinteiseltä kesälaidunmaalta. Ongelmana on, että laitumet sijaitsevat väärän valtakunnan alueella.

Saarivuomalaiset vetoavat perinteisiin oikeuksiinsa ja väittävät norjalaisten muttaneen sääntöjä omavaltaisesti.

Norjan valtio aikoo tarvittaessa häätää porot takaisin Ruotsin puolelle; Saarivuomalaiset puolestaan uhkaavat Norjaa vastatoimilla:

Vi kommer att hyra in en egen helikopter och hindra dem

sanoo Saarivuoman saamelaiskylän edustaja Henrik Johannes Blind Ruotsin Radion mukaan.

Kuten tiedetään, “perinteinen” poronhoito on verrattain hulvaton sekoitus vanhaa ja uutta. Helikoptereita on käytetty porojen kokoamisessa ylimuistoisista ajoita lähtien, mutta koptereiden ilmataistelu olisi tietääkseni uusi aluevaltaus.
6/2007

Viikonlopun taide-elämys

Tutustuin lauantaina Tapani Raittilan retrospektiiviseen näyttelyyn, joka on esillä Rovaniemen taidemuseossa syyskuun lopulle saakka. Sara Hildenin taidemuseon kokoama, Tampereella jo nähty näyttely jatkaa Rovaniemeltä Joensuun taidemuseoon.

Monipuolisen taiteilijan tuotannosta näyttelyssä korostuvat eri tekniikoin toteutetut henkilökuvat. Presidenteistä ja muista julkisuuden henkilöistä maalatut muotokuvat saavat ikään kuin vastapainokseen laajahkon lyijykynällä piirretyn sarjan suomalaisista kirjailijoista.

Näyttelyn aikajänne on poikkeuksellisen pitkä: vanhin työ on omakuva vuodelta 1938 ja tuorein, kirjailijapoika Hannun muotokuva vuodelta 2000. Näyttelyn avajaisiin osallistunut taiteilija työskentelisi ilmeisesti edelleen, ellei näön heikentyminen olisi esteenä.

Katselin monia töitä liki lumoutuneena, esimerkiksi Mikko Juvan muotokuvaa. Erityisen vaikutuksen teki kuitenkin jo mainittu omakuva, kuva 17-vuotiaasta nuorukaisesta, joka oli päättänyt tulla taiteilijaksi.

Sotavuodet keskeyttivät taideopinnot pitkäksi aikaa, sillä Raittila osallistui talvi- ja jatkosodan lisäksi myös Lapin sotaan. Rintamalla taiteilijan kutsumus vahvistui entisestään, ja keväällä 1945 Raittila vihdoin vapautui “kuolemanvaarasta ja ahdistuksesta” vapaaseen ja tulevaisuuteen luottavaan ilmapiiriin tunnelmissa, joita taiteilija itse on luonnehtinut riemulliseksi.

Raittila jatkoi opintojaan Suomen Taideakatemiassa 1945-47 ja sai pian valmistuttuaan Suomen Taiteilijayhdistyksen dukaattipalkinnon.

Raittilaa pidetään hiljaisen realismin ja herkän viivan mestarina, otteeltaan vakavamielisenä taiteilijana. Voisi ajatella, että sotavuodet olivat keskeinen osa taidekoulutusta.
6/2007

Vaalikone ja sudet

Vaalikone on hauska apparaatti, jonka avulla löytää helposti sopivan tai sopimattoman ehdokkaan. Katsotaanpa.

Sanoman vaalikoneen 14. kysymys: Suomessa on tällä hetkellä 220-250 sutta. Määrä on

-Liian pieni
-Sopiva
-Liian suuri

Ruksaan ylimmän vaihtoehdon ja jätän vastaamatta muihin kysymyksiin, joita on 26.

Koneen kysymyksiin vastanneista Lapin vaalipiirin ehdokkaista vain kaksi on kanssani samaa mieltä. Heistä toinen, kokoomuksen Raili Salla näyttää merkinneen ruksinsa vahingossa väärään ruutuun. Salla nimittäin perustelee kantaansa: “Susia on liian paljon ja ne ovat liian kesyjä. Nimim.kokemusta on. En todellakaan halua susia pyörivän kotinurkille…”

Jäljelle jää vain yksi vaihtoehto, vasureiden Timo Juutinen. En lupaa äänestää Timoa, mutta esitän lämpimät onnitteluni rohkeasta kannanotosta.

Muiden lappilaisehdokkaiden mielestä susia on siis liikaa tai sopivasti (vaalikoneseen päästäkseen ehdokkaiden on pakko vastata kaikkiin kysymyksiin). Esimerkiksi ministeri Hannes Mannisen mielestä susia on liikaa, mutta lisäkommentti on kiinnostava: “Määrä ei ole liian suuri, jos se jakaantuisi tasaisesti koko maahan”. Haluaisin kuulla, mikä on mannisen mielestä Lappiin sopiva määrä susia.

Ei ole mikään yllätys, että susilla on eniten ystäviä Helsingin vaalipiirissä.
2/2007

Keisarinviitta

Vadelmaretki ei mennyt putkeen. Polttiaiset kiusasivat ja melkein joka toisesta marjasta kurkisteli toukka. Mutta ei auta valittaa polttiaisista. “Jos valita saisi, mieluummin polttiainen kuin hirvikärpänen”, kaveri tuumasi.

Ymmärrän olla kiitollinen jokaisesta hirvikärpäsettömästä syyskesästä. Vitsaus vaanii lääninrajan tuntumassa, joten tämä kuluva kesä voi aivan hyvin olla viimeinen laatuaan.

Päivän positiivisin seikka oli mainion perhospaikan löytyminen: tienpientareella kukkivan takiaiskasvuston vaiheilla lepatti tavanomaisten lajien lisäksi amiraaliperhonen ja peräti kymmenkunta keisarinviittaa. Tämä Tervolan kunnassa tehty keisarinviittahavainto lienee Suomen pohjoisin.

Edit
Keisarinviitta on tavattu joitakin vuosia sitten Rovaniemellä, joten havaintomme ei ole pohjoisin Suomessa tehty.
8/2007

Kornia komiikkaa

Inarin kunnanhallitus otti viime maanantaina kantaa toukokuussa ympäristöministeriölle tehtyyn Muotkatunturin erämaan laajentamisesitykseen. Lausunnossaan kunta suhtautuu torjuvasti Muotkatunturin paliskunnan tekemään esitykseen, joka toteutuessaan laajentaisi erämaata 37000 hehtaarilla.

Paliskunta perustelee esitystään ensisijaisesti saamelaisporonhoidon tarpeilla, mutta luontoarvojakaan ei ole täysin unohdettu: paliskunnan mielestä erämaa-alueen laajentaminen turvaisi uhanalaisten ahmojen ja kotkien elinoloja. Lisäksi paliskunta on huolissaan hakkuiden erämaisuutta vähentävästä vaikutuksesta.

Asiaan perehtymättömän korvissa paliskunnan esitys kuulostaa varmaankin hienolta, mutta katsotaanpa asiaa tarkemmin.

Muotkatunturin paliskunta on niittänyt mainetta käräjöimällä ja valittamalla. Vaikka apuna ovat alusta asti olleet parhaat mahdolliset juristit, ihmisoikeuksiin vetoaminen ei ole tuottanut toivottua tulosta kansallisissa eikä kansainvälisissä käsittelyissä. Samaa voitaneen todeta myös paliskunnan tiiviistä yhteistyöstä Greenpeacen kanssa: maine on kyllä kasvanut, mutta mitenkähän lienee tulosten laita?

Näillä taustoilla on selvää, että paliskunnan ideariihessä hakkuiden vaikutusta poronhoidon edellytyksiin tai erämaisuuden säilymiseen arvioidaan pelkästään sen mukaan, kuka hakattavan metsän omistaa. Esimerkiksi Muotkatunturin erämaahan liitettäväksi ehdotetulla Vaskojoen pohjoispuolisella alueella metsää hakkaavat Metsähallituksen lisäksi myös yksityiset metsänomistajat, mukaan luettuna poromiehet itse. Ennestään “tiedetään”, että vain Metsähallituksen hakkuut voivat olla poronhoidolle turmiollisia.

Paliskunnan pyrkimys parantaa uhanalaisen ahman elinoloja on kaikin puolin kannatettava. Mutta kun keinoksi ilmoitetaan erämaa-alueen laajentaminen, mennään kornin komiikan puolelle. Jos poromies tai mettähuligaani ottaa asiakseen lynksata ahman, rajat eivät pidättele. Erämaa-alue soveltuu tarkoitukseen oikein mainiosti; vähintään yhtä hyviä suorituspaikkoja ovat tunnetusti myös luonnonpuistot ja kansallispuistot.

Käsittelin yhtä erämaa-alueella tapahtunutta ahman kelkkapyyntitapausta seikkaperäisemmin tässä tekstissä. Kuinkas sattuikaan, touhuttiin Muotkatunturin paliskunnassa!
8/2007

Satiiri kukkii

Helsingin Sanomat ansaitsee kunniamaininnan tarjoamastaan foorumista, missä kansalaiset voivat kehittää valmiuksiaan satiirin, tuon tyylilajeista vaikeimman tuottajina ja ymmärtäjinä.

Tänään Verkkohesarissa keskustellaan amerikankampamaneeteista, joita on löydetty huolestuttavina pitoisuuksina Itämeren syvänteistä. Keskustelun avaaja on huomaavinaan ksenofobiaa ja nuivuutta suhtautumisessa uuteen tulokkaaseen: “Jutussa lähestyminen uutta tulokaslajia kohtaan oli aika vihamielinen, vaikka emme vielä tunne kuinka uusi laji kotoutuu Itämereemme”.

Monen asiallisen vastauksen jälkeen päästään normaaliin päiväjärjestykseen. Nimimerkki Keskustaporvari kommentoi:

Olin hämmästyksestä mykkyrällä, kun tämän uuden tulokkaan ilmestymistä ei ole jo ensimmäisissä uutisissa yritetty laittaa maanviljelijöiden syyksi. No, eiköhän asiaan tule korjaus jo hyvinkin pian.

Nimimerkki Gloria Hallelujah tarttuu hanakasti täkyyn otsikolla Selkeä yhteys on:

Kapinallinen maanviljelijän poika ryhtyi merimieheksi ja Uudelle mantereelle seilattuaan toimi vihreän kapteenin käskyjen vastaisesti. Pumppasi pohjavesilastiksi sikäläistä merivettä, jonka sitten puosupumpparina tyhjeni kampaviiner….kampamagneett…kampamane eein…olkoon.. Mustaanmereen.

Keleen manesiilivijelijät varsinkin Pekkarinen, joka muutenkin on kuin portugalinsotalaiva.”

Voi olla arveluttavaa pilailla näinkin vakavan asian kustannuksella. Tässä tapauksessa vastuun kantavat kuitenkin Hesarin toimittajat, joiden tapa sensuroida ja kaunistella tietyn aihepiirin uutisia on synnyttänyt luonnollisen vastareaktion.

Satiiri kukkii Verkkohesarissa päivittäin, mutta ylittämätön klassikko on keskustelu, jonka innoittajana oli uutinen Göteborgin sähkökatkoksen aikana riehuneesta “nuorisosta”.
8/2007

Viimeinen vapaa kesä

Mittari näytti aamulla yhtä lämpöastetta, joella sumua, ilmassa vahva syksyn tuntu.

Näin rannassa syksyn ensimmäiset joutsenet, todennäköisesti kihlaparin. Linnut nousivat siivilleen Jängislahdesta, lensivät ensin suoraan kohti ja minut huomattuaan Vitikanperän suuntaan.

Katselin lintuja ja mietin, miten ne olivat viettäneet mahdollisesti viimeisen vapaan kesänsä. Olivatko tehneet interair-kiertueen koluten laajan kotimaakuntansa Lätäsenolta Sallan aapasoille?

Tuskinpa vain, vaikka syytä olisi ollut. Tulevina kesinä hauskoitteluun ei jää aikaa. Kevään kiihkeitä viikkoja seuraa puuduttavan pitkäveteinen haudontaurakka, joka vaihtuu alituiseen huoleen poikasten turvallisuudesta. Lopuksi on vielä suostuteltava vastahakoinen jälkikasvu rasittavalle muuttomatkalle.

Mutta turhaanpa tässä synkistelen. Joutsenille jokainen hetki on täyttä linnun elämää.
8/2007