Lapin lääninhallituksen yritys saada uhkasakon avulla Käsivarren paliskunta luopumaan ylimääräisistä poroistaan aiheuttaa odotetusti närästystä saamelaispiireissä. Inarissa koolla olevan saamelaisen poroseminaarin puheenvuoroissa uhkasakko nähtiin malliesimerkkinä siitä, kuinka huonosti saamelaisen poronhoidon erityisasemaa Suomessa ymmärretään.

Saamelaisjohtaja Pekka Aikio haluaa (LK:n mukaan) vetää selvän eron saamelaisen ja suomalaisen poronhoidon välille. Vakuuttavana osoituksena saamelaisen poronhoidon ylivertaisuudesta Aikio piti sitä, että saamelaisen poronhoidon ammatillinen erityissanasto on johdokset mukaan lukien moninkertainen suomalaiseen verrattuna.

Aikion tulkinnan mukaan nykyiset poroluvut kahlitsevat poronhoidon kasvuedellytyksiä. Nuoren polven saamelaisporonhoitajien edustaja puuttui omassa puheenvuorossaan samaan asiaan: hän kertoi pelkäävänsä poronhoitoon tulevia kiintiöitä, jotka estäisivät nuoria kasvattamasta elojaan.

Tasapuolisuuden vuoksi on syytä huomauttaa, että suurimpia sallittuja porolukuja ei ole keksitty saamelaisporonhoitajien kiusaksi. Niiden avulla pyritään mitoittamaan porojen määrä vastaamaan luonnonlaitumien kantokykyä. Poromäärien rajoittaminen on myös tehokkain keino vähentää porotalouden ympäristövaikutuksia – asia jonka Aikio ja hänen näkemyksiään myötäilevät luontojärjestöt systemaattisesti “unohtavat”.

Sallittaneen aiheeseen liittyvä lainaus saitin puolelta:

Porotalous on ainoa elinkeino, jonka ei käytännössä tarvitse välittää suojelualueiden rajoista. Petoeläinten vainoaminen ja laidunnuksen ympäristövaikutukset ovat pääasiallinen syy siihen, että kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) luokituksessa Lapin kansallispuistoja ei pidetä varsinaisina luonnonsuojelualueina.

3/2007