Paluu Runden lintusaarelle

Runde on kuuluisa lintusaari Ålesundin lounaispuolella Norjassa. Vaikka Runde on saari, perille pääsee autolla. Maaliskuussa 1982 avattu silta on kapea mutta pitkä, peräti 428 metriä. Lisänä on pitkästi pengertä; kovan tuulen ja merenkäynnin ajaksi silta suljetaan.

Kävin Rundella ensi kerran kesäkuussa 2003 ja olin aivan myyty. Karu merellinen maisema ja rikas linnusto on yhdistelmä, jota parempaa en osaa enkä edes halua kuvitella.

Viidessä vuodessa ei ollut suuria tapahtunut, jotain kuitenkin. Tien ja meren väliin oli rakennettu laaja pysäköintialue, rinteen jyrkkä polku oli sorastettu ja sataman lähelle rakennettiin tutkimus- ja opastuskeskusta.

Kävijät ovat näihin saakka olleet pääosin luontoihmisiä, jotka tulevat lintujen takia eivätkä kaipaa hotellitasoisia palveluja. Yllättävän suuri osa kävijöistä saapuu asuntoautolla; muita majoitusvaihtoehtoja ovat Goksøyrin leirintäalueen mökit ja huoneet, teltta tai venesataman lähellä sijaitseva hostelli.

Poluilla näkyi kaikenikäisiä lintuharrastajia saman verran kuin aiemmalla käynnilläkin, mutta lisänä oli kaksi nuorisoryhmää: parikymmenpäisen norjalais-englantilaisen leirikouluryhmä perehtyi Runden luontoon, ja toinen hieman pienempi ryhmä tuntui saapuneen paikalle vain yöpyäkseen majakalla.

Sää oli epävakainen, mutta olisi voinut olla paljon huonompikin. Ensimmäisenä iltana sain kuviini kauniin iltavalon ja näyttäviä pilviä, mutta seuraavan päivän kävelyretki piti keskeyttää. Veneretki jäi tällä kertaa kokonaan tekemättä.

Vastaanotto oli mieleenpainuva: komea merilokki odotti mökkimme verannan kaiteella! Välillä laji vaihtui harmaalokiksi; linnut olivat jakaneet päivystysvuorot keskenään. Kesyjä, mutta mallikelpoisesti käyttäytyviä lokkeja oli vain nämä kaksi, joten mistään lokkiongelmasta ei voida puhua.

Saaren erikoisuuksiin kuuluva isokihu esittäytyi monen parin voimalla ja muista vähälukuisista pikkunähtävyyksistä tapasin harmaahaikaran, merikotkan ja muuttohaukan. Harmi vain, että muuttohaukan saalistussyöksyn loppuvaihe jäi jyrkänteen katveeseen.

Kuvaamisesta en ottanut paineita enkä antanut sään masentaa. Sain kelpo ruutuja ensimmäisellä käynnillä vähälle jääneistä myrskylinnuista ja suulista. Eräänlaisena bonuksena pääsin kuvaamaan autosta mukavalta etäisyydeltä ristisorsaparia poikasineen. Poikasia oli peräti 19!

Runden nimikkolaji ja kaikkien kävijöiden suosikki on värikäsnokkainen lunni, saksalaisittain Papageitaucher eli papukaijasukeltaja. Kun kymmenet tuhannet lunnikoiraat saapuvat iltaisin pesäkoloilleen, ilma on hetken aikaa sakeana linnuista. Lintuharrastajat ja kuvaajat seuraavat vaikuttavaa luonnonnäytelmää Lundeuran katsomosta.

Oma suosikkilajini Rundella on suula, joita pesii 2500 paria saaren luoteisosan pystypahdoissa. Runden suulakolonia on Norjan vanhin ja suurin.

Linnut näkee hyvin saaren ”ylätasankoa” kiertävältä polulta, mutta veneestä onnekkaimmat pääsevät ihailemaan lähietäisyydeltä valtamerten syöksysukeltajan toimintaa.

Jos sukelluksista noussut suula saa peräänsä kiukkuisen isokihun, se joutuu yleensä luopumaan pyydystämästään kalasta. Suomen merialueilla merikihu ahdistaa tiiroja aivan vastaavalla tavalla, linnut vain ovat aivan eri kokoisia.

Lintupaikkana Runden valtteja on monipuolinen lajisto, lintujen suuri määrä ja maiseman jylhyys. Saaren luontopolut ovat helppokulkuisia ja niiltä näkee linnut hyvin.

Jos matka ei olisi niin mahdottoman pitkä, kävisin Rundella varmaankin vuosittain.
7/2008

Linkkejä:
Norjan merilinnuista (engl.)
Runden leirintäalueen sivut (saksa)
Kuvia Rundelta: 1 ja 2