Hyvä pihlajanmarjasato houkutteli syys-lokakuun vaihteessa kaupunkiin runsaasti tilhiä, rastaita ja taviokuurnia. Tilhiparvet pienenivät välillä selvästi, mutta vuodenvaihteen pakkaskaudella parvissa oli taas satoja lintuja. Räkättejä näkyi enää harvoin, taviokuurnia sitä vastoin kymmenittäin joka puolella. Taviokuurnien tapa laulaa kovimmallakin pakkasella helpottaa lintujen havaitsemista, samoin kuurnien suosimien pihlajien alla punaiseksi värjäytyvä lumi.

Maan pohjoisosien vanhoissa havumetsissä pesivä taviokuurna kuuluu lajeihin, jotka ovat kärsineet vanhojen metsien vähenemisestä. Pesiväksi kannaksi arvioidaan 30-50 000 paria; yli puolet Euroopan taviokuurnista pesii Suomessa!

Taviokuurna on linnuistamme luottavaisin ja helpoin kuvattava: joulupukin tuoman digipokkarin zoom riitti mainiosti, mutta niukka valo pakotti käyttämään salamaa. Pienimmillään kuvausetäisyys oli vain puoli metriä. Ehkä menin välillä liiankin lähelle, sillä alhaalta päin kuvatessani eräs lintu tipautti vastalauseensa suoraan kameran objektiiviin.

Rengastajat ovat käyttäneet tilaisuutta hyväkseen ja merkinneet kuluvan talven aikana toista tuhatta taviokuurnaa, enemmän kuin tähän mennessä yhteensä. Rengastukset keskittyvät Rovaniemelle, Ouluun ja Kuusamoon. Lintujen pyydystäminen on eräänlaista talvista tammukanongintaa: teleskooppivavan kärkeen solmittu silmukka pujotetaan linnun kaulaan. Taviokuurnan mielenrauhaa tilapäinen vangiksi joutuminen ei järkytä vähääkään.

Taviokuurnien talvivaellukset ulottuvat usein etelärannikolle asti, mutta tällä kertaa pyyntimenetelmän kehittäjä Pekka Pouttu ja muut ”väärässä” päässä maata asuvat lintuharrastajat saattavat joutua turhaan odottamaan sympaattisia mussuttajia. Taviokuurna on pesimälinnustomme varhaisin kevätmuuttaja, ja lintujen on pian aika kääntää nokkansa kohti pohjoista.

Johonkin suuntaan lintujen on joka tapauksessa lähdettävä, sillä Rovaniemen pihlajat on syöty marjattomiksi.
1/2003