Pohjoismaissa syntyvät merikotkan poikaset saavat vasempaan nilkkaansa kaksivärisen renkaan, joka paljastaa kohtuullisella tarkkuudella linnun syntymäseudun. Tarkat ikä- ja rengastuspaikkatiedot sisältyvät oikeassa nilkassa olevan renkaan ”rekisteritunnukseen”. Numerot ovat niin kookkaita, että ne voidaan hyvissä olosuhteissa lukea piilokojusta kaukoputkella n. 50m:n etäisyydeltä. Värirenkaan värit erottuvat kauempaakin.

Saaristomerellä merikotkien renkaita on talviruokinnan yhteydessä luettu jo pitkään, Lapissa samaa kokeiltiin ensi kerran kuluneena keväänä. Kotkien ruokinnassa yleisimmin käytetyt sianruhot korvattiin täällä auton alle jääneillä poroilla. Lisänä oli allaskalastajilta saatua roskakalaa. Kevään sääolot olivat tarkkailun kannalta siinä mielessä otolliset, että merikotkien oli ilmeisen vaikea saada ravintoa normaalilla tavalla. Hanke toteutettiin Mutenian suunnalla Metsähallituksen Perä-Pohjolan puistoalueen toimesta yhteistyössä Lapin paliskunnan poromiesten kanssa.

Maalis- huhtikuun aikana haaskalla vieraili korppien, varisten ja ketun lisäksi pari maakotkaa ja varmuudella toistakymmentä merikotkaa. Rengastettuja merikotkia oli yhdeksän, joilta kaikilta onnistuttiin väriyhdistelmän lisäksi lukemaan myös renkaan numero. Merikotkista seitsemän oli rengastettu tekoaltaiden tuntumassa sijaitsevilla pesillä, viisi Lokalla ja kaksi Porttipahdan puolella. Vanhimmalle linnulle oli kertynyt ikää 11 vuotta, nuorimmat olivat kolmen vuoden ikäisiä. Kotkien ikä voidaan ulkonäön perusteella määrittää viisivuotiaaksi asti; sitä vanhemmat linnut ovat valkopyrstöisiä ja vaaleanokkaisia ”vanhoja” lintuja.

Haaskalla tavatuista kotkista kaksi oli syntynyt maamme rajojen ulkopuolella, toinen Kuolan niemimaalla ja toinen Pohjois-Ruotsissa kesällä 1987. Viimeksi mainittu on kuvassa esiintyvä monille altaalla liikkuville tuttu lintu, joka erottuu lajitovereistaan poikkeuksellisen vaalean höyhenpukunsa ansiosta.

Julkaistu Sompio-lehdessä heinäkuussa 1995