Pikkupoikien peli alkaa kymmeneltä. Pari vaihtoa on pelattu, kun ehdin katsomoon tukka märkänä. Pitäisi jo uskoa, että kävely kotoa hallille kestää puoli tuntia. Kotijoukkueen vieraaksi on saapunut EtPo Ylitorniolta. Lappilaisittain Ylitorniolla on pitkät kiekkoperinteet, kun Sodankylässä vasta opetellaan.

Ensimmäinen erä on tasainen. Kotijoukkue ilahduttaa tekemällä avausmaalin kauniin ylivoimahyökkäyksen päätteeksi: kerrankin kiekollinen pelaaja syöttää eikä ammu itse. Kuitti tulee kuitenkin pian. Kotijoukkueen puolustus rakoilee jatkossakin, mutta maalivahti pitää joukkuetta pystyssä.

Toisessa erässä vierasjoukkueen parempi liike alkaa purra, tuntuu kuin se pelaisi koko ajan ylivoimalla. Lyöntilaukaukset ja taklaukset ovat tässä ikäluokassa luvallisia. Lämäriä suositaan, vaikka nopea rannelaukaus olisi melkein aina parempi vaihtoehto: kiekko on jo riistetty, kun pelaaja vielä virittää pyssyään. Taklauksista näyttää monille tulleen itsetarkoitus. Kairakiekon tunnusmerkit näkyvät kiusallisen selvästi.

Vierasjoukkue voittaa ansaitusti ottelun.

* * *

Hockey Night tarjoaa Tampereen paikallisottelun. Asetelma on ennakkoon kiinnostava, mutta ei herätä voimakkaita tunteita. Päätän seurata pelin ilman omaa mailaa ja olla kannustamatta kumpaakaan joukkuetta. Päätös pitää, kun Tappara tekee avausmaalin. Mutta Ilveksen tasoittaessa mölisen niin että keittiöstä käydään tarkistamassa, mitä olohuoneessa tapahtuu.

Jääkiekko on pitkälle tunteen asia: järkisyitä Ilveksen suosimiseen minulla ei ole. Eläinten ystävänä pidän Ilveksen logosta, mutta tyylikäs on kaksiteräinen kirveskin, tappara. Se tietenkin kaihertaa, että JYPistä on viime vuosina siirtynyt Tapparaan monta kovaa pelimiestä. Tamperelaiset ystäväni ovat kertoneet joukkueiden sosiaalisista taustoista. Tämä pointti on Ilveksen puolella, mutta kieltämättä kaukaa haettu. Nykyiset liigajoukkueet ovat muukalaislegioonia, joista oman kaupungin kasvatteja saa etsiä suurennuslasin kanssa.

Juti kommentoi. Hän on edelleen täydellisesti sisällä suomalaisessa liigakiekossa ja antaa kuin ohimennen pelillisiä ohjeita, joita junnupelaajien kannattaa kuunnella korvat hörössä. Kurri juttelee pyöreitä eikä tunne pelaajia yhtä hyvin kuin kollegansa.

Tappara on hallinnut kauden aikaisempia otteluita ja on hienokseltaan niskan päällä tälläkin kertaa. Veteraanisentterit Helminen ja Ojanen ovat hyvässä vedossa ja johtavat joukkueidensa vaarallisimpia kentällisiä.

Ilves tekee kavennusmaalin kolmannen erän alussa ja pääsee mukaan peliin. Sitten Jani Nikon maila osuu Janne Ojasen kasvoihin niin pahan näköisesti, että tuloksena on viisiminuuttinen ja suihkukomennus. Ilves selvittää jäähyn, mutta ei pysty jatkossa hyödyntämään saamiaan ylivoimia. Niissä tarvittaisiin Nikkoa.

* * *

Super Bowl, amerikkalaisen jalkapallon loppuottelu sotkee uuden mantereen elämänmenon totaalisesti. Muita urheilutapahtumia ei kannata lähettää televisiossa samaan aikaan. Päivän NHL-otteluita aikaistetaan niin, että lähetys alkaa Suomessa jokseenkin inhimilliseen aikaan. Päätän tarttua erikoistarjoukseen ja seurata Canadiensin ja Senatorsin välisen ottelun avauserän.

Toinen ja ehkä todellisempi syy valvomiseen on Saku Koivu. Hän jakaa Reksa Ruotsalaisen kanssa kaikkien aikojen suosikkipelaajalistani ykköspaikan. Saku on tervehtynyt entiselleen, pitää kiekkoa, tekee yllättäviä spurtteja ja suunnanmuutoksia, pyörii väkkäränä ja antaa nerokkaita syöttöjä. Muutaman ensimmäisen vaihdon aikana hän järjestää ketjukaverilleen kaksi maukasta tekopaikkaa, joista Chad Kilger ei saa kiekkoa maaliin. Mutta kun Trevor Linden syöttää takatolpalle, Saku ei erehdy. Tilanne on niin nopea, että maalin syntytavan tajuaa vasta hidastuksesta.

Saku johtaa ykköskenttää ja saa peliaikaa vähän liikaakin, sen sijaan rikkovan kentän Juha Lind pelaa ensimmäisessä erässä vain kaksi minuuttia. Joukkueilla on eurooppalaiset kapteenit, jotka sattumoisin pelaavat samalla numerolla: Saku ja Daniel Alfredsson.

Ylivoimapelissä Saku tuo pomminvarmasti kiekon alueelle ja käynnistää pyörityksen. Suomen liigassa on tullut tavaksi, että jopa Raipen tasoiset pelinrakentajat tyytyvät heittämään vastaavassa tilanteessa kiekon päätyyn. Kun Canadiens pelaa ylivoimalla, Saku ja Kilger vaihtavat paikkaa hyökkäyspään aloituksissa: Saku on valmiiksi kaarella pelintekijän paikalla.

Peli jatkuu tasokkaana ja unohdun television ääreen. Canadiens hallitsee hienokseltaan tapahtumia ja tekee kaksi maalia lisää. Tiukka puolustuspeli pitää vastapuolen hyökkääjät pimennossa. Lindin peliaika lisääntyy, kun joukkue alkaa varmistella voittoa.

Canadiens vie pisteet, mutta asema sarjataulukon hännillä ei enteile pääsyä pudotuspeleihin. Eurooppalaisen taitokiekon ystävänä en ole tilanteesta pahoillani: Saku on sittenkin parhaimmillaan suuressa kaukalossa. Myös Juha Lind kuuluu suosikkipelaajiini ja on todennäköisesti Aravirrankin mielestä tervetullut vahvistus kevään MM-joukkueeseen.
2/2001