Vuorovesi
Vuoroveden vaihteluväli Finnmarkin rannikoilla on alun kolmatta metriä. Kun vesi on alimmillaan, sisämaassa asuvan matkailijan ihmeteltäväksi paljastuu vihreänruskea levävyöhyke tai vaihtoehtoisesti hehtaarikaupalla hienoa hiekkarantaa. Lokit ja meriharakat etsivät syötäväkseen kuivilleen jääneitä outoja meren eläviä.
Puolen vuorokauden sykliä noudattava vuorovesi-ilmiö on otettava huomioon rantarakentamisessa ja liikkumisessa: laiturit ovat erikoisia paaluvarustuksia ja veneet keikkuvat ankkuroituina vuonoilla.
Jäätikkö
Finnmarkin korkein tunturi sijaitsee Loppan kunnassa Øksfjordin kaupungin länsipuolella ja sen korkeus merenpinnasta on yli 1200m. Tunturin lakiosia peittävä harmaa jäätikkö näyttää kiinnostavalta, mutta kiipeilemistä jyrkillä rinteillä voi suositella vain alan harrastajille.
Maisema kesyyntyy itään mennessä. Varanginniemen sisäosat muistuttavat topografialtaan Suomen Lappia, mutta rannat suistuvat Jäämereen usein korkeina pystypahtoina.
Lintuvuori
Linnut hallitsevat maisemaa Finnmarkin rannikoilla ja erityisesti lintuvuorilla niiden valta on ehdoton. Yleensä lintuvuoret ovat veneellä lähestyttäviä pystyjä rantakallioita, mutta Vadsön itäpuolella sijaitsevalle Store Ekkerøyan lintuvuorelle pääsee autolla.
Kyseessä on norjalaisittain vaatimaton rantapahta, jossa pesii n. 20000 pikkukajavaa, kalalokin näköistä ja kokoista lokkia. ”Oikeilla” lintuvuorilla lajivalikoima on laajempi ja asukkaita kertaluokkaa enemmän. Finnmarkin ehkä tunnetuin lintuvuori on Båtsfjorfin kunnassa sijaitseva Syltefjordstauran, missä pesii Euroopan pohjoisin suulayhdyskunta.
Toinen kevät
Kesällä Finnmarkissa liikkuva huomaa yhtäkkiä joutuneensa keskelle lumilakeuksia. Ensimmäisellä käynnilläni kevät yllätti kesä-heinäkuun vaihteessa matkalla Berlevågiin. Lumipeite oli yhtenäinen ja järvet kantavassa jäässä.
Korkeutta tällä ylänköalueella ei ole enempää kuin 400 metriä, mutta olosuhteiden ero alavampiin seutuihin verrattuna on ällistyttävä. Lapissa asuvilla lumen näkemisestä on kulunut helposti runsas kuukausi, etelämpää tulleilla paljon kauemmin. Jos sää sattuu olemaan kesäisen lämmin, on aivan välttämätöntä pysähtyä lumisotasille.
Satama
Eksoottiset ja värikkäät satama-alueet vetävät maakrapua puoleensa magneetin tavoin. Toisin kuin suomalaisissa satamissa, asiaton oleskelu ja töllisteleminen on jyrkästi sallittua.
Alusten enemmistönä ovat kaikenkokoiset kalastajaveneet, joista pienimmillä ei luulisi olevan avomerelle mitään asiaa.
Kalastajat käsittelevät veneitään taiturimaisesti: kaijalle tullessa yksi henkilö kykenee samanaikaisesti ohjaamaan venettä, säätämaan koneen tehoa, kiinnittämään köyden, puhumaan puhelimeen ja käärimään sätkän.
Tieverkko
Finnmarkin tieverkon rakentaminen on mittava uroteko. Erityisen vaikuttavia ovat ne tiet, joita entisinä aikoina on jykerretty vuorenrinteisiin taivaan ja meren välille. Nykytekniikalla tunnelitkin syntyvät helpommin, tarvittaessa meren ali. Lautat yhdistävät muuhun tieverkkoon monilta suuremmilta saarilta löytyvät irrallisentuntuiset tienpätkät.
Teiden talvinen aukipitäminen on oma jättiurakkansa. Osa tunturiylänköjen teistä pidetään talven yli suljettuna, muuallakin saa varautua odottamaan aukaisukalustoa ja ajamaan saattueissa.
Hurtigruten
Laivareittiä Bergenistä Kirkenesiin on sanottu maailman kauneimmaksi merimatkaksi, eikä syyttä. Hurtigruten on kiehtova yhdistelmä loistoristeilijää, matkustajalaivaa ja rahtialusta. Maisemat houkuttelevat kesäisin matkailijoita kaikkialta maailmasta; kun autot ja lentokoneet hyytyvät kinoksiin talven lumimyrskyissä, rannikkolinja on paikallisten asukkaiden varmin yhdysside muuhun maailmaan.
Finnmark muodostuu vuonojen toisistaan erottamista niemistä. Pitkät paluuperät välttää, kun ajaa auton laivaan ja nauttii muutaman tunnin Hurtigrutenin ainutlaatuisesta ilmapiiristä.
Huvilakulttuuri
En lakkaa ihmettelemästä norjalaista huvilakulttuuria. Varsinkin tunturiylängöillä huvilat törröttävät kuin avaruudesta kipattuna. Vesipaikasta ei aina näytä olevan tietoakaan, järvestä puhumattakaan. Ehkäpä ruoka- ja totivesi sulatetaan lumesta, jota onneksi riittää läpi vuoden.
Olen päätellyt, että rannikolla asuva norjalainen haluaa huvilansa minne tahansa muualle kuin meren rantaan.
Huviloiden varustuksesta (lautasantenni, jalkapallomaali) näkee, että talvisin seurataan hiihtokilpailuja ja kesällä lauotaan rankkareita. Kun isäntäväki saapuu paikalle, lippu nostetaan salkoon.
7/2000