Sopulivaellusta odotellessa

Lintuyhdistyksen sähköpostien mukana tuli eilen karu tiedote. Maan johtaviin myyrätutkijoihin lukeutuva Heikki Henttonen kertoo sopulikannan romahtaneen kevättalven aikana:

Sopuleista haaveileville tiedoksi, että sopulikanta on pääosin romahtanut. Alueilla missä viime syksynä vilisi sopuleita, on nyt pääosin tyhjää. (…) On vaikea uskoa, että tämän kevään kannan rippeistä kehittyisi mitään ihmeellisempää. Olisin mielelläni väärässä tässä asiassa, mutta…

Vain pari viikkoa sitten, 10.5. HS:n ja monien muiden lehtien julkaiseman uutisen otsikko kertoi aivan muuta:

Sopulit lähtevät vaeltamaan ensimmäistä kertaa yli 30 vuoteen.

Otsikko oli siis pahasti ennenaikainen eikä toisaalta edes vastannut artikkelin sisältöä. Tutkija Henttosen tiedotteessa kerrotaan, että tunturipöllö, pettämätön “sopulitutka”, oli selvillä tilanteesta jo paljon ennen otsikon vääntänyttä toimittajaa:

Varangilla Tromssan yo:n poikien viime kesänä satelliittipaikantimilla varustamat kolme tunturipöllöäkin liitelivät jo huhtikuussa itään, taitaa yksi olla jo Uralin takana.

Kirjoitin sopulista kesäkuussa 2000 verkkosivustoni ensimmäisen tekstin otsikolla Sopuli, lammas ja poro. Televisiossa näkemässäni norjalaisdokumentissa kerrottiin ylilaidunnuksen vaikuttavan sopulin runsauteen ja kannanvaihteluun Hardangerviddan tunturiylängöllä Norjassa.

Hardangerviddan alueella ylilaidunnuksen aiheuttavat lampaat, mutta nykymuotoisella porotaloudella saattaa olla samantyyppisiä vaikutuksia. Näin ajattelin silloin ja ajattelen edelleen:

Kannanvaihtelun tasaantuminen Hardangerviddan ylilaidunnetussa osassa muistuttaa tilannetta, joka on vallinnut Kilpisjärven alueella 1990-luvun alusta lähtien. Ehkäpä Henttonen tutkijaryhmineen odottaa sopulin massaesiintymistä seudulla, missä se nykyoloissa ei ole lainkaan mahdollinen.

Odottelu jatkuu. Kuvassa Rovaniemellä kevättalvella 2012 viihtynyt ”sopulitutka”.
5/2008