Erkki A. Kauhanen käsitteli 5.6.00 HS:n luontopalstalla tutkijoita ja luonnonystäviä kiehtovaa tunturisopulin arvoitusta. Virikkeenä lienee ollut TV 1:n 29.5. esittämä norjalaisdokumentti, jossa tri Tarald Seldal esitteli tuloksia Hardangerviddan tunturiylängöllä Etelä-Norjassa tehdyistä tutkimuksista. Vuoden 1988 massaesiintymisestä ja sitä seuranneesta sopuleiden joukkokuolemasta alkaneen tutkimuksen tämänhetkisiin tuloksiin kuuluu mm. teoria, jonka mukaan keskeinen tekijä sopuleiden kannanvaihteluissa on ravintokasveissa esiintyvän ”puolustautumisaineen” pitoisuuden vaihtelu.

Suomalaistutkija Heikki Henttonen kertoo Seldalin norjalaisten kollegoiden pahoitelleen kiistanalaisten ideoiden esittämistä tosiasioina. Oltiinpa uudesta teoriasta ja sen esittämisestä mitä mieltä tahansa, televisiodokumentti oli kokonaisuudessaan mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä.

Dokumentin otsikko ”Onko tunturi-Norjan luonto vaarassa?” viittaa ylilaidunnukseen. Sopuli puolestaan on niitä tunturin alkuperäisfaunan lajeja, joiden runsauteen ja kannanvaihteluun laidunnuksen on todettu vaikuttavan. Vaikka ylilaidunnuksesta Hardangerviddan alueella vastaakin lammastalous, otsikon kysymys on aiheellinen myös nykymuotoisen porotalouden valtaamilla tunturialueilla Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa.

Tri Seldalin mukaan esimerkiksi sopuli-, lapinmyyrä- ja riekkokannat ovat merkittävästi runsaammat laiduntamattomalla kuin laidunnetuilla alueilla. Kannanvaihtelun tasaantuminen Hardangerviddan ylilaidunnetussa osassa muistuttaa tilannetta, joka on vallinnut Kilpisjärven alueella 1990-luvun alusta lähtien. Ehkäpä Henttonen tutkijaryhmineen odottaa sopulin massaesiintymistä seudulla, missä se nykyoloissa ei ole lainkaan mahdollinen.

Norjalaistutkija Tarald Seldalin mukaan laajamittainen laiduntaminen voi vaikuttaa haitallisesti koko ravintoketjuun, jolloin monet tunturiluonnon tyypilliset lajit kuten tunturipeura, riekko, naali ja tunturipöllö joutuvat kärsimään. Hänen mielestään on aika pohtia, miten Hardangerviddan tunturiluonnon köyhtyminen voidaan pysäyttää.
6/2000