Tyrkkäsin oven auki. Kumisaapas upposi yli puolisääreen. Tämä oli nähty ennenkin: kun Lantikan meno hyytyy, maa ei kanna miestäkään. (…) Meiltä hupeni kolme tuntia auton nostoon ja risutien rakentamiseen.

Kirjailija Sakari Kännö muistelee kirjassaan Sopulikaupunki työmatkoja, joita hän teki toimiessaan kalabiologina Lapissa. Pääsy tutkimusalueille, esimerkiksi Luirojoen latvoille oli usein kovan työn takana. Ja kun auto lopulta vaihtui veneeseen, meno ei välttämättä yhtään helpottunut:

Pitkä jokivene ei paljon uimavettä vaatinut, mutta liukupintaa sentään. Porukka nousi laidoille, potki pohjasta ja rynkytti irti korkeimmista kivistä. Kone huusi ja hurputti, potkurin suojakehikko kalisi. Tämä oli raakaa matkantekoa.

Pidän Kännön tavasta valita sanansa. Kun kiinnostava sisältö ja tutut paikat vielä vauhdittivat lukukokemusta, hotkaisin Sopulikaupungin yhdellä istumalla.

Kirjan nimi viittaa liki kolme vuosikymmentä sitten koettuun viimeisimpään sopuleiden suurvaellukseen. Kirjavat kirskuttajat olivat perustaneet kaupunkinsa Karapuljun kämpän alle ja ympäristöön.

* * *

Vuotsossa ja Sodankylän kirkonkylässä asuessani nousin monta kertaa Luiro- ja Repojokien latvoille; automieheksi ryhdyttyäni kolusin myös huonokuntoisia metsäautoteitä. Siinä puuhassa pappamallin Lada näytti parhaat puolensa, oli siviiliautojen parhaimmistoa.

Lokakuussa 1996 kansallispuiston toimistoon tuli tieto raakunkuorista, jotka metsästäjän koira oli löytänyt jokivarresta kuusen tyveen kätkettynä. Paikalle pääsi kätevimmin kun ajoi autolla Kopsusjärvelle ja jatkoi siitä jalkaisin.

Sateinen syksy oli paisuttanut tieuran poikki virtaavat purot lähelle keväisiä mittoja. Viikolla oli ollut pakkasta, mutta ei tarpeeksi: edelläni oli mennyt nelipyöräinen jäänmurtaja. Kysymys oli nyt maavarasta, ulottuivatko Ladan renkaat pohjaan, vai jäisikö ajokki keskelle puroa nolosti mahansa varaan. Mittailin syvyyksiä ja päätin yrittää vauhdilla. Pääsin yli.

Löysin raakunkuoret neuvotusta paikasta kun aikani etsiskelin. Vajaat neljäsataa yksilöä oli avattu ja luultavasti aivan turhaan. Suurimmat kuoret olivat reilusti yli kymmensenttisiä, mikä tarkoittaa näissä vesissä yli sadan vuoden ikää. Suututti ja suretti.
11/2007