Gummerus julkaisi Lennart Meren matkakirjan Revontulten porteilla vuonna 1974. Näin jälkikäteen arvioituna on melkoisen mustaa huumoria luokitella teos neuvostokirjallisuudeksi:
Meri on neuvostokirjailija vain siinä merkityksessä, että hänellä oli taskussaan Viron SNT:n passi. Ilman sitä seikkailut Koillisväylällä olisivat jääneet kokematta ja kirja kirjoittamatta. Se olisi ollut vahinko.
Kakenlaisia ongelmia matkalla riitti, isoja ja vieläkin isompia. Kun matka uhkasi kyydin puutteessa tyssätä kokonaan, Meri kaivoi esiin paperin, jossa sanottiin:
Tämän asiakirjan näyttäjä, toveri se ja se, suorittaa matkan sillä ja sillä reitillä. Matkan onnistumista pyydetään tukemaan voimien mukaan.
Aluksi vastahakoinen lentokoneen päällikkö heltyi ja suostui ottamaan Meren koneeseen. Eikä haitannut, vaikka Meri tunnusti kirjoittaneensa suositustekstin itse, paremminkin nauratti.
Loppumatkan Beringinsalmelle Meri matkusti laivassa, jota oltiin siirtämässä Keski-Euroopasta jokikäyttöön Amurinmaalle:
– Oikeastaan me tulemme Tsekkoslovakiasta. Kapteeni mainitsee laivatelakan nimen. -Sieltä Tonavaa pitkin alas, yli Mustanmeren, sitten Donia ja Volgaa myöten ylös, edelleen kanavia pitkin Ääniselle kunnes lopulta Arkangelissa selvisi, ettei virkavalta anna meille merenkulkulupaa.
– Ja miksi ei?
– Viisimillinen pelti.
– Hauska yllätys! Eikö sitä muka tiedetty aikaisemmin?
– Että välillä on meri? Ministeriön yksi osasto suunnittelee, toinen tilaa ja kolmas jaottelee. […] Kenenkään päähän ei pälkähtänyt kysyä miten se pääsee perille merellä käymättä.
Meri kertoo omien kokemustensa lisäksi Koillisväylän varhaisten veteraanien urotöistä, ja esiin nousee mielenkiintoisia yhteyksiä. En esimerkiksi tiennyt, että Uuden Siperian saarten luoteispuolella jäiden vangiksi jäänyt ja myöhemmin haaksirikkoutunut Jeannette lähti selvittämään Nordenskiöldin Vegan kohtaloa.
Nordenskiöld oli vähällä läpäistä Koillisväylän yhden purjehduskauden aikana, mutta juuttui loppusuoralla jäihin ja jäi talvehtimaan. N. lähetti tiedon tilanteestaan, mutta kirjeen matka lähimpään lennätinkonttoriin kesti lähes puoli vuotta.
Jeannetten osien löytyminen läheltä Grönlannin eteläkärkeä oli Fridtjof Nansenille lopullinen todiste siitä, että jäät ajelehtivat pohjoisen napa-alueen yli idästä länteen. Nansen rakennutti Fram-aluksen ja toteutti historiallisen matkansa vuosina 1893-96. Fram viettää eläkepäiviään nimikkomuseonsa vetonaulana Oslossa.
Tsuktsit, Beringin salmen alkuperäisasukkaat tekivät Mereen yhtä voimakkaan vaikutuksen kuin olivat tehneet Sakari Pälsiin neljä vuosikymmentä aiemmin: neuvokkaita selviytyjiä, urheilijoita, taiteilijoita, poronhoitajia ja tarvittaessa taistelijoita. Meri mainitsee pariinkin kertaan, että uuden ja vanhan mantereen välinen salmi ympäristöineen oli tuottoisaa suurten merinisäkkäiden pyyntialuetta.
