Matin ”uusi” pyssy

Matti Ikonen (Luonto-Liitto) ja Matti Särkelä (Paliskuntain Yhdistys) arvostelivat 16.4.2000 HS:n mielipidepalstalla metsänhakkuita Tuntsan alueella Sallan pohjoisosassa. Kirjoittajien pääargumentteja ovat korkeilla alueilla hakattavien metsien uudistumisriski ja luppokuusikoiden hakkuusta porotaloudelle aiheutuvat menetykset ja haitat. Lisäksi he huomauttavat, että

metsänhakkuiden ja muiden maankäytön muotojen vaikutukset poronhoidon harjoittamisen edellytyksiin on jätetty vaille huomiota.

Jokainen sukupolvi haluaa keksiä oman ruutinsa. Ikoselle ja Särkelälle lienee uutta tietoa, että metsä- ja porotalouden suhteista väiteltiin jo viime vuosituhannella.

Osallistuin heinäkuussa 1970 Sodankylässä kulttuuri- ja ympäristötapahtumaan, jossa käsiteltiin Lapin metsätaloutta paikallisten ihmisten ja elinkeinojen kannalta. Erityisesti ovat jääneet mieleen Oula Aikion ja Urpo Häyrisen vaikuttavat puheenvuorot. Poromiehet ja luonnonsuojelijat vastustivat yhdessä tehometsätaloutta ja Metsähallituksen ylivaltaa jo kolmekymmentä vuotta sitten.

Lapin metsäsodan viimeisin valtakunnallisen uutiskynnyksen ylittänyt taistelu käytiin 1980-luvun lopulla hakkuiden soveltuvuudesta perustettavien erämaiden metsäisiin osiin. Luonnonsuojelijat vastustivat hakkuita mm. poronhoidollisin perustein, mutta eivät saaneet paliskunnilta toivomaansa tukea. Aiemmin hakkuita kitkerästi arvostelleet poromiehet olivat sulkeneet suunsa.

Poromiesten ja luonnonsuojelijoiden yhteisrintaman hajoamiseen on monia syitä, joista tärkeimpänä pidän porotilatalouden myötä tapahtunutta ammattiporomiesten sitoutumista vallitseviin metsätalouden menetelmiin. Suomalaiskansallinen oikeus- ja tyylitaju estää arvostelemasta muiden tekemisiä, jos omat jauhot eivät ole puhtaat.

On ehkä ymmärrettävää, että Ikonen ja Särkelä eivät ole selvillä näin vanhoista asioita. Sen sijaan ainakin Lapissa asuvalla Särkelällä pitäisi olla tietoa koko viime vuosikymmenen ajan jatkuneesta saamelaisten ja Metsähallituksen välisestä metsäkäräjöinnistä. Oikeusprosessin yhteydessä on nimenomaan harjoitettu Ikosen ja Särkelän uutena asiana peräänkuuluttamaa metsätaloustoiminnan vaikutusten tarkastelua.

Kolmekymmenvuotisen kansallisen metsäsotamme pohjoisen rintamalohkon etulinjaan on ilmoittautunut kaksi uutta vapaaehtoista, jotka palavat halusta päästä kokeilemaan ”uusia” pyssyjään. Jos Luonto-Liitto ja Paliskuntain Yhdistys kokoavat voimansa, pitkään jatkunut asemasota saattaa leimahtaa täysimittaiseksi kahakaksi.
4/2000