Hieraisin silmiäni ja luin otsikon toiseen kertaan: Näkkäläjärvi arvostelee petokorvausten nostamista

Otsikon perusteella luulin Suomen saamelaisten puhemiehen vastustavan petojen tappamista poroista maksettavien korvausten nostamista. Varsinaiseen uutiseen perehtyminen selvensi, mitä korvauksia Klemetti Näkkäläjärvi tarkoittaa.

Maa- ja metsätalousministeriössä on valmisteltu asetusluonnos, joka pian voimaan tullessaan nostaa tuntuvasti metsästysrikosten yhteydessä tuomioistuimissa määrättäviä saaliseläinten ohjeellisia korvausarvoja.

Kun esimerkiksi uhanalaisen ahman tappanut on aiemmin joutunut korvaamaan eläimen arvona 1680 euroa, korvaussumma on tarkoitus korottaa 16 500 euroon. Karhun korvausarvo nousisi vastaavalla tavalla ja suden 1680 eurosta 9100 euroon.

Näkkäläjärvi pitää korvaussummia liian korkeina mm. siksi, että:

Metsästysrikokset eivät ole aina yksiselitteisiä, koska petoeläinten tappamiseen voi liittyä itsepuolustus, omaisuuden suojelu ja lupakiintiöiden täyttyminen.

Lisäksi hän on sitä mieltä, että korvauksesta tulisi rangaistus rangaistuksen päälle.

Näkkäläjärven tapaan tulkittuna on kai niin, että eläimen korvaaminen olisi syyllisen rankaisemista kolmeen kertaan: ensin varsinainen tuomio, sitten rikoksentekovälineen menettäminen valtiolle ja vielä eläimen arvon korvaaminen.

Näkkäläjärven näkökulma asiaan selittyy sillä, että varsinkin ahmasta puhuttaessa rikoksen tekijä on kovin usein poromies ja tekoväline moottorikelkka. Kelkka-avusteinen ahman salametsästys on valitettavan yleistä myös Ruotsissa, missä poronhoito on saamelaisten yksinoikeus.

Lynksaajalle kelkan menettäminen on ymmärrettävästi kova takaisku, mutta ei ilmeisesti riittävän kova. Lisäksi asia on oikeuden kannalta ongelmallinen: jossakin tapauksessa lopullista ratkaisua on jouduttu hakemaan Korkeimmasta oikeudesta.

Tuoreemmassa tapauksessa kelkkaa ei tuomittu valtiolle, koska poromies oli yliajelun jälkeen hankkinut siihen uuden moottorin ja telan.

Raportti: Ahmojen salakaadot Suomessa (pdf 1.53 Mt)
8/2009